Luku 1

Omistuskirjoitus Teofilokselle

Monet ovat ryhtyneet laatimaan kertomusta tapahtumista, jotka ovat toteutuneet keskuudessamme,
2. sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat olleet silminnäkijöitä ja joista on tullut sanan palvelijoita.
3. Siksi olen minäkin, tutkittuani alusta alkaen kaiken tarkasti, päättänyt kirjoittaa näistä tapahtumista järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilos,
4. jotta saisit tietää, kuinka luotettavia ovat ne asiat, jotka sinulle on opetettu.
5. Johannes Kastajan syntymä
Enkeli ilmoittaa Johannes Kastajan syntymän
Herodeksen, Juudean kuninkaan, aikana oli muuan pappi, nimeltään Sakarias, joka kuului Abian osastoon. Hänen vaimonsa oli Aaronin tyttäriä, nimeltään Elisabet.
6. He molemmat olivat hurskaita Jumalan edessä ja vaelsivat nuhteettomina kaikkien Herran käskyjen ja säädösten mukaan.
7. Mutta heillä ei ollut lasta, koska Elisabet oli hedelmätön, ja he molemmat olivat tulleet iäkkäiksi.
8. Kun Sakariaan osaston palvelusvuoro tuli ja hän toimitti papillisia tehtäviä Jumalan edessä, tapahtui,
9. että hän pappistehtävien tavanmukaisessa arvonnassa sai osakseen mennä Herran pyhäkköön suitsuttamaan.
10. Koko kansanjoukko oli suitsuttamisen aikana ulkopuolella rukoilemassa.
11. Silloin Sakariaalle ilmestyi Herran enkeli, joka seisoi suitsutusalttarin oikealla puolella.
12. Hänet nähdessään Sakarias säikähti ja joutui pelon valtaan.
13. Mutta enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Sakarias, sillä rukouksesi on kuultu. Vaimosi Elisabet synnyttää sinulle pojan, ja sinun on annettava hänelle nimeksi Johannes.
14. Hän on sinulle iloksi ja riemuksi, ja monet iloitsevat hänen syntymästään,
15. sillä hän on oleva suuri Herran edessä. Viiniä ja väkijuomaa hän ei juo, ja hänet on täytetty Pyhällä Hengellä jo äitinsä kohdusta asti.
16. Hän kääntää monet Israelin lapsista Herran, heidän Jumalansa, puoleen.
17. Hän kulkee Herran edellä Elian hengessä ja voimassa kääntääkseen isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskaiden mielenlaatuun, näin valmistaakseen kansan, joka on Herraa varten valmistautunut."
18. Sakarias sanoi enkelille: "Miten minä voisin tämän käsittää? Minähän olen vanha mies, ja vaimonikin on tullut iäkkääksi."
19. Enkeli vastasi hänelle: "Minä olen Gabriel, joka seison Jumalan edessä. Minut on lähetetty sinun luoksesi puhumaan ja julistamaan sinulle tämä ilosanoma.
20. Mutta sinä tulet mykäksi etkä kykene puhumaan ennen kuin sinä päivänä, jona tämä tapahtuu, koska et uskonut minun sanojani, jotka toteutuvat ajallaan."
21. Kansa oli odottamassa Sakariasta, ja kaikki ihmettelivät sitä, että hän viipyi pyhäkössä niin kauan.
22. Kun hän sitten tuli ulos, hän ei kyennyt puhumaan heille. Siitä he ymmärsivät, että hän oli nähnyt pyhäkössä näyn. Hän vain viittoili heille ja jäi mykäksi.
23. Kun hänen virantoimituksensa päivät olivat päättyneet, hän meni kotiinsa.
24. Niiden päivien jälkeen hänen vaimonsa Elisabet tuli raskaaksi ja pysytteli salassa viisi kuukautta. Hän sanoi:
25. "Näin on Herra tehnyt minulle niinä päivinä, jolloin hän katsoi puoleeni poistaakseen minusta ihmisten ylenkatseen."
26. Enkeli ilmoittaa Jeesuksen syntymän
Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudella, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Galileaan, Nasaret-nimiseen kaupunkiin,
27. neitsyen luo, joka oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosef-nimiselle miehelle. Neitsyen nimi oli Maria.
28. Tullessaan sisälle hänen luokseen enkeli sanoi: "Terve, armoitettu! Herra olkoon kanssasi!"
29. Maria hämmentyi suuresti näistä sanoista ja mietti, mitä tämä tervehdys mahtoi merkitä.
30. Mutta enkeli sanoi hänelle:
"Älä pelkää, Maria, sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä.
31. Katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimeksi Jeesus.
32. Hän on oleva suuri, - häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen.
33. Hän hallitsee kuninkaana Jaakobin sukua ikuisesti, eikä hänen valtakunnallaan ole loppua."
34. Mutta Maria sanoi enkelille: "Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä tiedä?"
35. Enkeli vastasi hänelle:
"Pyhä Henki tulee päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut. Siksi myös sitä Pyhää, joka syntyy, kutsutaan Jumalan Pojaksi.
36. Myös sukulaisesi Elisabet odottaa poikaa vanhalla iällään. Hän, jota sanottiin hedelmättömäksi, on kuudennella kuukaudella,
37. sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta."
38. Silloin Maria sanoi: "Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle sanasi mukaan." Ja enkeli lähti hänen luotaan.
39. Maria vierailee Elisabetin luona
Niinä päivinä Maria lähti matkaan ja kiiruhti vuoriseudulle erääseen Juudean kaupunkiin.
40. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia.
41. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja Elisabet täyttyi Pyhällä Hengellä.
42. Hän huudahti kovalla äänellä ja sanoi: "Siunattu olet sinä naisten joukossa, ja siunattu on sinun kohtusi hedelmä!
43. Kuinka minulle tapahtuu tällaista, että Herrani äiti tulee minun luokseni?
44. Samalla hetkellä kun tervehdyksesi ääni tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani.
45. Autuas se, joka uskoi, sillä se, mitä Herra on hänelle puhunut, on käyvä toteen!"
46. Marian kiitosvirsi
Maria sanoi:
"Minun sieluni ylistää Herraa,
47. ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, pelastajastani(1),
48. sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. Tästedes kaikki sukupolvet kutsuvat minua autuaaksi,
49. sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja. Hänen nimensä on pyhä,
50. ja sukupolvesta sukupolveen kestää hänen laupeutensa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
51. Käsivarrellaan hän on osoittanut voimansa. Hän on lyönyt hajalle ne, joilla oli ylpeät ajatukset sydämessään.
52. Hän on kukistanut valtiaat valtaistuimilta ja korottanut alhaiset.
53. Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyytensä runsaudella, mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois.
54. Hän on ottanut huomaansa palvelijansa Israelin muistaakseen laupeuttaan
55. Abrahamia ja hänen siementään kohtaan, iankaikkisesti, niin kuin hän on isillemme puhunut."
56. Maria viipyi Elisabetin luona noin kolme kuukautta ja palasi sitten kotiinsa.
57. Johannes Kastajan syntymä
Elisabetin synnyttämisen aika tuli, ja hän synnytti pojan.
58. Kun hänen naapurinsa ja sukulaisensa kuulivat, että Herra oli osoittanut hänelle suuren laupeutensa, he iloitsivat hänen kanssaan.
59. Kahdeksantena päivänä he tulivat ympärileikkaamaan lasta. He kutsuivat häntä hänen isänsä nimen mukaan Sakariaaksi,
60. mutta hänen äitinsä sanoi: "Ei suinkaan, vaan hänen nimensä on oleva Johannes."
61. He sanoivat hänelle: "Eihän sinun sukulaistesi joukossa ole ketään, jota kutsutaan sillä nimellä."
62. Sitten he kysyivät viittomalla isältä, minkä nimen hän tahtoisi antaa lapselle.
63. Hän pyysi taulun ja kirjoitti siihen: "Johannes on hänen nimensä." Ja kaikki ihmettelivät.
64. Samassa Sakariaan suu avautui ja hänen kielensä vapautui, ja hän alkoi puhua ylistäen Jumalaa.
65. Kaikki heidän ympärillään asuvat joutuivat pelon valtaan, ja koko Juudean vuoriseudulla puhuttiin kaikista näistä tapahtumista.
66. Kaikki, jotka niistä kuulivat, painoivat ne mieleensä ja sanoivat: "Mikähän tästä lapsesta tulee?" Sillä Herran käsi oli hänen kanssaan.
67. Sakariaan kiitosvirsi
Sakarias, lapsen isä, täyttyi Pyhällä Hengellä, ja hän profetoi sanoen:
68. "Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen.
69. Hän on kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin suvusta
70. - niin kuin hän ikiajoista asti on puhunut pyhien profeettojensa suulla -
71. pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden käsistä, jotka meitä vihaavat,
72. osoittaakseen laupeuttaan isillemme ja muistaakseen pyhää liittoaan,
73. sitä valaa, jonka hän vannoi isällemme Abrahamille, suodakseen meidän
74. vapautettuina vihollistemme käsistä pelkäämättä palvella häntä
75. pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.
76. Ja sinua, lapsi, kutsutaan Korkeimman profeetaksi, sillä sinä käyt Herran edellä valmistaaksesi hänelle tien,
77. että hänen kansansa voisi tuntea pelastuksen syntien anteeksisaamisessa
78. meidän Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden. Näin meidän puoleemme katsoo aamunkoitto korkeudesta
79. loistaakseen meille, jotka asumme pimeydessä ja kuoleman varjossa, ja ohjatakseen meidän jalkamme rauhan tielle."
80. Lapsi kasvoi ja vahvistui Hengessä. Ja hän oli erämaassa siihen päivään asti, jona hän astui julkisesti Israelin eteen.

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Luuk. 1:1-76)

1. Evankeliumi Luukkaan mukaan
Alkusanat (j. 1-4) on kirjoitettu kielellä ja tyylillä, jota sen ajan kreikkalaiset historiankirjoittajat käyttivät. Luukas oli syntyjään kreikkalainen, ammatiltaan lääkäri ja hänestä tuli kristitty ja Paavalin läheinen työtoveri (Kol 4:14; 2 Tim 4:11). Evankeliuminsa lisäksi hän kirjoitti myös Apostolien teot. Aivan evankeliumikirjansa alussa Luukas korostaa, että hänen kirjoituksensa eivät ole hänen omia uskonnollisia ajatuksiaan, vaan »meidän keskuudessamme tosiksi tunnettuja tapahtumia», kuvauksia siitä, miten Jumala tarttui historian kulkuun kadotetun ihmiskunnan pelastamiseksi Jeesus Nasaretilaisen kautta.
2.Luukkaalle ja muille evankelistoille ovat näistä tapahtumista kertoneet "silminnäkijät" ja "sanan palvelijat", siis henkilöt, jotka tunsivat tapahtumat henkilökohtaisesti (luultavasti mm. Maria, Jeesuksen äiti), ja ne, jotka olivat antautuneet koko elämällään palvelemaan Jeesusta.
3.Kaiken kerrotun Luukas päätti merkitä muistiin kirjallisesti, kuten "monet" muutkin (j. 1), "tutkittuaan tarkkaan" (huolellisesti) "kaikki" (sen, mitä hänelle oli esitetty, lisäämättä tai vähentämättä mitään, "nec addere, nec minuere) alusta alkaen" (viittaa mahdollisesti 1. ja 2. luvun sisältöön ja "järjestyksessään" (siten, että yksittäiset muistitiedot Jeesuksen sanoista ja teoista liittyvät yhteen). Evankeliumi, kuten myös Apostolien teot (1:1), on omistettu "Teofilukselle". Nimi merkitsee 'Jumalan ystävä'. "Korkea-arvoinen" saattaa viitata siihen, että hän oli korkeassa asemassa oleva virkamies (Apt 23:26 ym.).
4.Teofilusta on "opetettu" kristinuskossa, ehkä katekumeenina, kasteoppilaana. Kasteopetuksessa korostettiin evankeliumin perimätietoa.
Johannes Kastajan syntymä ilmoitetaan

5.Tapahtumat alkavat määrättynä ajankohtana. "Herodes" (37 - 4 eKr.) idumealainen, jolle Rooman senaatti oli antanut Juudean kuninkaan arvonimen sekä lisänimen Suuri, oli tyrannihallitsija. "Sakarias" oli Aaronin pappissukua. Jeesuksen aikaan pappeja oli luultavasti jopa 20.000. Sen tähden heidät oli jaettu 24 osastoon, joista kukin palveli viikon ajan kahdesti vuodessa.
6.Joosefin, Jeesuksen isän (Matt 1:19) ja Simeonin (Luuk 2:25) tavoin pappi Sakarias ja hänen vaimonsa tahtoivat olla "hurskaita Jumalan edessä". He olivat myös "nuhteettomia" lain vanhurskauteen nähden.

7.Alempaan papistoon kuuluvat leeviläiset vapautuivat palveluksesta 50-vuotiaina, kun taas varsinaiset eli aaronilaiset papit, joihin Sakariaskin lukeutui, saivat pysyä virassa koko elinaikansa. Perheen lapsettomuutta pidettiin yleensä rangaistuksena jostakin synnistä.
8.Ollessaan palveluvuorossa Sakarias sai tehtäväkseen tärkeän rukouksen osan, suitsutuksen, toimittamisen.
9.Suitsutusuhri toimitettiin kahdesti päivässä, aamulla ja illalla (2 Moos 30:7-8). Arvalla ratkaistiin, kuka palvelusvuorossa olevan osaston papeista suorittaisi tämän uhrin. Kysymyksessä oli niin arvostettu tehtävä, että vain ylimmäisen papin toimittama sovitus oli sitä arvokkaampi.
10.Suitsutusalttari oli temppelin Pyhässä esiripun edessä, 2 Moos 26:33 ja 30:1-6. Juuri tänne pappi meni uhraamaan. Kansa seisoi esipihassa temppelin ulkopuolella rukoilemassa. Todellinen Israel on aina rukouksen kansaa.
11.Enkeli seisoi suitsutusalttarin ja lampunjalan välissä. Hän oli sen valtavan esiripun edessä, joka kätki taakseen Kaikkeinpyhimmän.
12.Kun Sakarias näki enkelin, hän alkoi vapista pelosta. Se oli aivan luonnollista. Kokemushan tuli täysin odottamatta. Inhimillinen luonto vapisi jumalallisen kirkkauden edessä.
13.Enkelin sanat ja se henkilökohtainen muoto, jonka ne seuraavassa jakeessa saavat, osoittavat Sakariaan rukouksen olleen yksityisluontoinen. Hän oli vaimonsa kanssa vuosikaudet rukoillut poikaa, ja siihen rukoukseen tuli nyt vastaus. Jumala ei unohda meidän vanhojakaan rukouksiamme. Hän vastaa aikanaan ja omalla tavallaan, ja vastauksesta tuli vaikuttavampi kuin jos he olisivat saaneet sen silloin kun olisivat itse halunneet. Nimen valinta ei ole sattumanvarainen. "Johannes" (hepreaksi "Jehoíanan") tarkoittaa 'Herra armahtaa'. Nimi tuo viestin hänestä, jonka kautta Jumala armahtaa maailmaa.

14.Sakarias oli liian vanha voidakseen enää nähdä poikaansa suorittamassa tehtäväänsä, mutta jo alusta alkaen ilmenisi, että tämän pojan Jumala oli valinnut erityiseen tehtävään. Yksityinen rukousvastaus koitui siunaukseksi monille. Sen vuoksi Luukas korostaa vanhempien iloa tapahtuman johdosta.

15.Ihminen on todellisuudessa sitä, mitä hän on Jumalan silmissä, "Herran edessä." - Käsky pysyä erossa "viinistä ja väkijuomista" muistuttaa nasiireja koskevista määräyksistä ja merkitsee sitä, että Johannes olisi sekä palvelustehtävässään että yksityiselämässään »Herralle vihkiytynyt» (4 Moos 6:1-4). Sanonta "täytetty Pyhällä Hengellä" korostaa sitä, että hän on profeetta jo syntymästään lähtien. Huomaa vanhatestamentillinen valinnan ilmaisu "hamasta äitinsä kohdusta".

16.Johanneksen palvelustehtävästä kertoo Mark 1:2-11; Matt 3:1-17 ja Luuk 3:3-22. Profeettojen tehtävänä oli ennen kaikkea kutsua luopunutta kansaa takaisin Jumalan luo (kääntymys, katumus ja parannus).
17.Tulevalla kuninkaalla piti olla ainakin yksi adjutantti. Jumala ei valinnut Poikansa edelläkävijäksi enkeliä, vaan ihmisen. Mal 3:1:n ja 4:5:n ennustukset täyttyivät Johannes Kastajassa. Mal 4:5 ilmoittaa, että lain aika on silloin loppumaisillaan ja evankeliumin aika alkamassa. Johannes kielsi myöhemmin olevansa Elias, kun häneltä sitä kysyttiin (Joh 1:21), mutta Jeesus kutsui häntä »Eliaaksi» (Mark 9:12-13). Hän ei ollut Elias henkilönä. Hän toimi Eliaan hengessä raivaamalla tietä kuninkaalle. Yksi parannuksen ensimmäisistä vaikutuksista näkyi kodeissa uskonelämän heräämisenä ja perheiden eheytymisenä.
18.Samoin kuin Aabraham ja Saara (1 Moos 17:17), Sakariaskin tuijotti inhimillisiin mahdollisuuksiin. Hän ei ottanut huomioon Jumalan kaikkivaltiutta. Sen tähden hän kieltäytyi uskomasta. Hän epäili hetkenä, jona sai kokea elämänsä suurimman kunnianosoituksen. Luonnon järjestys näytti hänestä varmemmalta kuin Jumalan kaikkivaltius. Hän oli kuuro Jumalan sanalle pyhäkössä ollessaan, ja hän oli mykkä tullessaan ulos (j. 22).
19.Enkelin ilmestymisessä oli jo vastausta kylliksi. Oli suurta epäuskoa epäillä silloin, kun Herran enkeli toi tämänkaltaisen ilosanoman. Nimi Gabriel tarkoittaa 'Jumalan mies' (ks. Dan 8:16). Asian ydin on siinä, että Gabrielin viesti oli Jumalalta, mutta pappi epäili Jumalan sanoja.

20.Sakariaan olisi pitänyt huutaa ääneen ilosta. Sen sijaan hän tulikin mykäksi. Hän sai merkkinsä (j. 18), ei kuitenkaan sitä, mitä olisi halunnut. Mutta papin epäily ei voinut tehdä mitättömäksi Jumalan lupausta. Jumalan sana toteutuu. Jumala puhuu aina totta, eikä kenelläkään ole milloinkaan syytä epäillä sitä. Hän tekee aina niin kuin on meille parasta, ja epäilevä aiheuttaa itse itselleen kärsimyksiä. Sakariaan mykäksi tuleminen Johanneksen syntymään asti ei ollut ensi kädessä rangaistus, vaan pikemminkin lupauksen varmistus. Jokainen päivä oli mykälle papille todiste siitä, että Jumala tarttuu asioihin. Rangaistuksesta tuli merkki.
21.Papit eivät voineet viipyä kauan uhraamassa pyhäkössä, sillä silloin kansa saattoi pelätä, että Jumala oli lyönyt heidät kuoliaaksi, 3 Moos 16:13. Kun sanotaan kansan olleen "odottamassa", se ilmaisee Sakariaan viipyneen siellä tavallista kauemmin. Pappi toimi kansan edustajana, ja vain hän saattoi lausua sille Herran siunauksen. Tavallisesti kesti vain puolisen tuntia, ennen kuin pappi palasi temppelin sisältä esipihaan.
22.Papin piti nyt lausua siunaus (4 Moos 6:24-26), ja muut papit toistivat sanat hänen jälkeensä. Sinä päivänä Sakarias ei kyennytkään lukemaan siunausta. Kansa teki heti sen johtopäätöksen, että hän oli nähnyt temppelissä näyn, koska hän nyt oli mykkä. Eihän hän ollut mykkä temppeliin mennessään.
23.Sakarias sai jäädä temppeliin siitä huolimatta, että oli tullut mykäksi. Vasta viikkoa myöhemmin päättyi hänen palvelusvuoronsa. Hän ei saanut kuitenkaan toimia pappina mykäksi tultuaan. Katso 3 Moos 21:21.

24.Mikään ei ollut Elisabetille tämän jälkeen luonnollisempaa kuin hiljaisuuteen vetäytyminen.
25.Siihen aikaan lapsettomuus oli naiselle erittäin nöyryyttävää. Tästä on Vt:ssa lukuisia esimerkkejä.
Jeesuksen syntymä ilmoitetaan

26.Kuudes kuukausi tarkoittaa Elisabetin raskautta. Koskaan ei enkeliä ollut lähetetty viemään suurempaa sanomaa kuin tämä, jonka Gabriel tässä sai välittää. Enkeliä ei kuvailla tässä eikä muuallakaan tässä luvussa, mutta kaikki ne, joiden luokse hän tuli, ymmärsivät heti hänen olevan enkeli. Kyseessä oli sama ilmoituksen enkeli, Gabriel, joka oli ilmestynyt Sakariaalle, j. 19.
27.Kihlausaika kesti vuoden ja oli yhtä sitova kuin avioliitto. Kihlaus voitiin purkaa vain virallisella erolla. Jos esimerkiksi mies kuoli kihlausaikana, naista pidettiin leskenä. Jos tuleva morsian oli uskoton kihlausaikana, rangaistuksena oli kuolema (5 Moos 22:23-27).
28.Maria sai armon, hän oli "armoitettu". Siunaus ei ollut hurskas toivomus - olkoon siunaus sinulla - vaan tosiasia: sinä olet siunattu. Viimeinen lause puuttuu joistakin käsikirjoituksista.
29."Hämmästyminen" ei ollut suoranaista pelkoa, vaan hämmennystä. Kaikki tuli niin äkkiä ja oli tavallisuudesta poikkeavaa. Lisäksi Maria hämmästyi kovin hänelle osoitettua suurta kunniaa.
30.Jumalan Pojan äitikin tarvitsi armoa. "Armo (kharis)" on kreikan kielessä hyvin vanha ja paljon käytetty sana, ja sillä on useita merkityksiä, mutta kaikki liittyvät hyvyyteen, iloon tai rakkauteen (vrt. Luuk 4:22; Ef 4:29; Kol 4:6). Evankeliumi esitetään Jumalan armon evankeliumina (Apt 20:24). "Kharis" ilmaisee myös kiitollisuutta (Luuk 6:32) ja silloin erityisesti kiitollisuutta Jumalaa kohtaan (Room 6:17).
31."Jeesus" tarkoittaa vapauttajaa tai pelastajaa, samoin kuin Joosua. Sama ilmoitus neitseellisen raskauden alkamisesta annetaan Joosefille Matt 1:21:n mukaan, ja siinä nimen merkitys selitetään.

32.Profetian loppuosa odottaa vieläkin täyttymistään. "Korkeimman Pojaksi" kutsuminen tarkoittaa, että hänen suhteensa Jumalaan tunnustetaan ainutkertaiseksi. Mikään ei viittaa siihen, että Maria olisi hämmästynyt sanoista, mutta hänen kysymyksestään jakeessa 34 käy ilmi, että hän ei kuvittele Joosefin olevan tulevan lapsen isä. Sekä Joosef (j. 27) että Maria (2:5) olivat sitä paitsi Daavidin sukua. Jakeessa yhdistyvät 2 Sam 7:14:ssa ja Jes 9:6:ssa lausutut messiaaniset ennustukset.
33."Jaakobin huone" on ilmaisu, joka tarkoittaa Jaakobin jälkeläisiä.
34.Maria ei kysynyt sen tähden, että hän olisi ollut täynnä epäuskoa kuten Sakarias (j. 18). Hän tahtoi tietää, miten ennustus toteutuisi, ja oli hyvin ihmeissään. Maria kysyi, koska hän uskoi. Hän hyväksyi tosiasian, mutta ei ymmärtänyt, miten se käytännössä toteutuisi.

35.Jumalallinen voima ei tuhoaisi Mariaa, vaan saisi aikaan elämää. Enkelin vastaus oli Marialle selvä. "Varjota (episkiadzè)" tuo mieleen pilven, joka laskeutuu hänen ylleen. Sanaa käytetään myös loistavan kirkkaasta pilvestä kirkastusvuorella (Luuk 9:34) ja pilvestä "(šekina)", joka oli merkkinä Jumalan läsnäolosta (2 Moos 40:38). Isä tunnusti Jeesuksen Pojakseen kasteessa (3:22) ja kirkastusvuorella (9:35).
36.Vahvistaakseen, vielä Marian uskoa enkeli kertoi hänelle Elisabetista. Tämä oli selvästikin aivan uutta Marialle. Ei tiedetä, millä tavalla he olivat sukua toisilleen. Maria ei ollut pyytänyt merkkiä, mutta hän kuitenkin sai sen.
37.Luonnonlait ovat lankoja, joita jumalallinen lainsäätäjä pitää käsissään. Jumala voi tehdä, mitä hän tahtoo.
38.Maria painotti täydellistä kuuliaisuuttaan. Häntä ei pakotettu hyväksymään sitä, mitä hänelle sanottiin. Hänellä oli vapaus kieltäytyä siitä. Jumalan sanoma hänelle ei siis ollut mikään määräys. Sana "katso" ei kuvaa tässä mitään yllättävää, vaan sen sijaan kiinnittää huomion siihen, että hän on täydellisesti Herran tahtoon mukautunut "palvelijatar (dçlê)", orjatyttö. Sanan käyttö paljastaa hänen kuuliaisuutensa. Sakarias tuli mykäksi enkelin lähdettyä hänen luotaan. Maria oli täynnä uskoa enkelin poistuessa.
Maria Elisabetin luona

39.Ei varmuudella tiedetä, missä kaupungissa Elisabet ja Sakarias asuivat, mutta he asuivat varmasti jollakin maaseutupaikkakunnalla. Ne tapahtumat, joista vain Matteus kertoo, ovat voineet osua ennustuksen ja tämän matkan väliseen aikaan. Maria oli innokas näkemään merkin, joka vahvistaisi enkelin hänelle tuoman viestin. Hänellä ei oletettavasti ollut äitiä, jolle olisi voinut kertoa suuren uutisen., mutta enkelin sanoista hän ymmärsi voivansa uskoutua Elisabetille.
40.Ei vaikuta siltä, että Marian tuloa olisi odotettu. Siinä tapauksessa Elisabet olisi mennyt ulos häntä vastaan. Me tervehdimme usein asiaa mitenkään ajattelematta, mutta tämä tervehdys sisälsi paljon. Kun Maria näki Elisabetin, hän tiesi enkelin puhuneen totta. Kumpikin äiti epäilemättä tunsi tämän heitä yhdistävän siteen. Molemmat olivat kokeneet ihmeen, vaikkakin Marian ihme oli verrattomasti suurempi kuin Elisabetin.
41.Jumalan Henki, ei hänen oma henkensä, avasi Elisabetin silmät näkemään, kuka hänen edessään seisoi: Messiaan äiti.
42.Elisabetin riemullinen huudahdus osoittaa, miten täynnä intoa hän oli. Jumalan Pojan äiti on saapunut hänen kotiinsa.
43.Elisabet ei suinkaan kadehtinut ajatellessaan, että Marian poika olisi arvokkaampi kuin hänen omansa. Ne, jotka täyttyvät Pyhällä Hengellä, eivät ajattele suuria itsestään, mutta heidän ajatuksensa Jumalan armosta ovat korkeat. Hän ymmärsi varsin hyvin, että Marian lapsi oli Messias.
44.Lapsen liikahtaminen ei antanut Elisabetille ilmestystä Mariasta, vaan Marian tervehdys sai aikaan sen, että lapsi riemusta hypähti hänen kohdussaan. Jumalallinen ilmestys vaikutti sekä Elisabetiin että hänen lapseensa.

45.Elisabet puhui kuin olisi kuullut enkelin sanat. Tämä oli varmasti valtava vahvistus Marialle. Elisabet tarkoitti: Autuas on se, joka uskoo ratkaisevalla hetkellä. Tämä evankeliumien varhaisin autuaaksijulistus ei eroa paljonkaan sisällöltään viimeisestä, jonka Tuomas sai kuulla, Joh 20:29. Ilmestyskirjassa on muita autuaaksijulistuksia, 22:7 ja 14.
46.Marian ylistyslaulu muistuttaa paljon Hannan ylistysvirttä 1 Sam 2. luvussa. Siinä on sekä henkilökohtaisia että kansallisia piirteitä, ja myös lopunajallisia vivahteita. Marian ajatusmaailma oli täynnä Jumalan Sanaa, ja se ilmeni myös hänen laulustaan. Sisältö on kokonaan vanhatestamentillinen.
47."Vapahtaja" on Marian ylistyslaulun avainsana. Käyttämällä tätä sanaa hän ilmaisi ymmärtävänsä Jumalan suunnitelman hänen suurta poikaansa varten.
48.Lause »tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi», ei oikeastaan ole ennustus, vaan osoittaa hänen uskoneen enkelin sanoman. Ks. j. 32. Maria korosti omaa mitättömyyttään. Hän itse oli köyhä ja menossa naimisiin yksinkertaisen työmiehen kanssa, mutta kuitenkin hänestä tuli Messiaan äiti. Elisabet oli jo ylistänyt häntä autuaaksi (j. 45), eikä hän jäänyt ainoaksi. Vrt. 11:27. Tämä autuaaksi ylistäminen ei kuitenkaan anna kunniaa Marialle itselleen vaan hänen uskolleen.
49.Monissa raamatunkohdissa Jumalan nimi tarkoittaa tai on edustamassa Jumalaa itseään. Se ilmaisee, että Jumala on ilmoittanut itsensä ja tehnyt itsensä meille tunnetuksi.
50.Kiitollisuus siitä, mitä Jumala on tehnyt, johti Marian ajattelemaan edelleen Jumalan voimaa ja laupeutta.
51.Ylistyksen kohteina ovat Jumalan voimateot menneinä aikoina, mutta kielenkäytössä on myös profeetallisia piirteitä. Tällainen ilmaisutapa on hyvin tavallinen psalmeissa.
52.Ylpeät ja mahtavat voivat käyttää suuria sanoja, mutta he eivät koskaan saa sanoa viimeistä sanaa.
53.Nälkäisillä tarkoitetaan tässä erityisesti niitä, jotka kaipaavat vanhurskautta ja joilla on hengellisiä tarpeita. Jumala ei milloinkaan mielly sellaisiin, jotka ovat suuria itsessään.
54."Ottaa huomaansa (antilambanè)", pitää huolta jostakin auttaakseen. Maria ylisti Jumalaa, joka oli täyttänyt Israelille antamansa lupaukset. Jumalan teko Marialle viittasi selvästi siihen, että hän piti mielessään Aabrahamille antamansa lupaukset. "Palvelija (pais)" tarkoittaa tässä palvelijaa, ja kuvaa Israelin alhaista asemaa Jumalan valittuna kansana, ei kirjaimellisesti poikaa tai lasta, jota sana usein merkitsee.

55.Aabrahamille annettu lupaus käsitti kaikki maan kansat, 1 Moos 22:18. Jumala oli aikojen kuluessa jatkuvasti puhunut isille profeettojen kautta (Hebr 1:1), että lupaukset täytettäisiin.
56.Maria oli Elisabetin luona lähes kolme kuukautta, kunnes tämän piti synnyttää, koska Elisabet oli kuudennella kuukaudella hänen tullessaan (j. 36). Maria ei ehkä halunnut olla paikalla, kun kaikki sukulaiset tulivat, vaan palasi kotiinsa Nasaretiin.
Johannes Kastajan syntymä

57.Sanat "laupeus" ja "armo" toistuvat usein Luukkaan evankeliumin alkuluvuissa. Ne korostavat asian luonnetta ja selittävät osan tapahtumista.
59.Vanhan testamentin aikana oli tavallista antaa lapselle nimi jo hänen syntyessään eikä vasta ympärileikkauksen yhteydessä. Ympärileikkauspäivä, joka oli laissa säädetty (1 Moos 17:12; 3 Moos 12:3), oli juutalaisten keskuudessa suuri ilon päivä. Sukulaiset eivät ainoastaan toivoneet hartaasti lapsen nimeksi Sakariasta, vaan he alkoivat todella kutsua häntä isänsä mukaan. He pitivät itsestään selvänä, että pojasta tulisi Sakarias.
60.Äidin kielto oli hyvin voimakas. Sakarias oli selvittänyt hänelle enkelin viestin, vaikka ei pystynytkään puhumaan (j. 13).
61.Juutalaisissa perheissä oli tavallista antaa lapsille mieluiten sellaisia nimiä, jotka olivat aikaisemmin esiintyneet suvussa. Näin voitiin muun muassa helpommin erottaa toisistaan eri suvut ja perheet.

62.Joko he innossaan unohtivat Sakariaan kyllä kuulevan, tai sitten he viittoivat sen tähden, että hän ei ollut ainoastaan mykkä, vaan kuuromykkä. Kenties merkiksi riitti vain nyökkäys hänelle.
63.Sakarias ei sanonut, että pojan nimeksi pitäisi antaa Johannes, vaan: »Johannes on hänen nimensä.» Asia oli jo päätetty. Taulu oli luultavasti vahapintainen puutaulu.
64.Samalla hetkellä kun Sakarias halusi lausua poikansa nimen, hän saattoikin tehdä sen. Hänen kielensä vapautui ja hän pystyi puhumaan niin kuin ennenkin. Vasta nyt olivat enkelin lausumat sanat (j. 13) lopullisesti täyttyneet.
65.Ihmisten aluksi kokema yllätys muuttui peloksi tapahtuneen johdosta. "Pelko" ei oikeastaan ollut pelkäämistä, vaan paremminkin kunnioitusta ja arvonantoa "(fobos)". Pelon sai aikaan yliluonnollisten asioiden mukaan tulo, aivan niin kuin Sakarias oli tuntenut pelkoa tavatessaan enkelin temppelissä, j. 12.

66."Herran käsi oli hänen kanssansa" tarkoittaa, että Jumala auttoi ja suojeli häntä. Kaikki nämä Johanneksen syntymään liittyvät yliluonnolliset tapahtumat huomioon ottaen ei ole ihme, että ihmiset ennustivat tälle lapselle loistavaa tulevaisuutta.
67.Ensimmäiset Sakariaan sanat hänen lausuttuaan pojan nimen olivat ylistystä Jumalalle. Ne olivat profeetallisia sanoja, jotka jumalallinen ilmestys oli innoittanut. Lähes jokainen ylistyslaulun virke on peräisin Vt:sta - psalmeista tai profeetallisista kirjoista. Sakarias, samoin kuin Mariakin, täyttyi Pyhällä Hengellä ja sai ymmärtää messiaanisen sanoman sen syvällisimmässä muodossa.
68."Katsoa puoleen (episkeptomai)", 'tarkkailla, huomioida tarkoin, vierailla jonkun luona'. Tämä vanha kreikkalainen ilmaisu tarkoittaa tässä muistamista auttamistarkoituksessa. "Lunastus (lytrèsis)", merkitsee lunnasrahan maksamista, esim. kun vanki ostetaan vapaaksi viholliselta.

69."Sarvi" symbolisoi voimaa ja pelastusta kuolemanvaarasta, vrt. alttarin sarvet, 2 Moos 27:1 s. ja Ps 118:27. Kuva on tunnettu Vt:ssa. Ks. esim. 1 Sam 2:10; Ps 132:17. Tässä puhutaan henkilöstä, joka tulee käyttämään voimaansa pelastamiseen, varjelemiseen ja auttamiseen. Jeesus oli Daavidin jälkeläinen ja siksi hänestä käytetään nimitystä sarvi Daavidin huoneesta.
70.Sakarias puhui Hengen innoittamana (j. 67), ja hänen sanansa ovat Hengen oma todistus, että Jumala puhui profeettojen suulla. Heitä sanottiin pyhiksi, koska he olivat Jumalan välikappaleita ja he toivat esiin Jumalan sanan. Heidän tehtävänsä pyhitti heidät. Kaikki kirjoitukset puhuivat tulevasta Messiaasta.
71.Ylistyslaulu puhuu paljon vihollisten käsistä pelastumisesta. Tässä ei ole kysymys lähinnä poliittisista vastustajista ja sortajista. Se viittaa myös vihollisiin hengellisessä mielessä. Sakarias ei ajattele Rooman keisarin tyrannivaltaa eikä Herodeksen julmuutta, vaan saatanan ja pimeyden voimia. Ne ovat suurimmat viholliset, joita ihmisellä voi olla.
72.Vrt. 1 Moos 17:7; 22:16-17, Ps 105:8 s., Miika 7:20 ja Hebr 6:13-14.
74.Kaiken vapautuksen tarkoitus on, että vapautettu palvelee Jumalaa. Tämä palveleminen ilmenee pyhyytenä ja vanhurskautena (j. 75).
75."Pyhyys" liittyy ihmisen olemukseen kristittynä, "vanhurskaus" ilmenee käytännössä henkilön moraalisissa ja eettisissä ratkaisuissa. Näitä kahta käsitettä ei voida erottaa toisistaan. Pyhyys on "olemista", kun taas vanhurskaus on myös "tekemistä.
76.Johanneksesta tuli se mies, josta hänen isänsä oli ennustanut, ei omasta ansiostaan, vaan Jumalan armosta. 

Sivun alkuun