Luku 6
Sapatin herra
(Matt. 12:1-8; Mark. 2:23-28)
Eräänä sapattina, kun Jeesus kulki viljapeltojen halki, hänen opetuslapsensa katkoivat tähkäpäitä, hiersivät niitä käsissään ja söivät.
2. Silloin muutamat fariseuksista sanoivat: "Miksi teette sellaista, mitä ei ole lupa tehdä sapattina?"
3. Jeesus vastasi heille: "Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänelle ja hänen seuralaisilleen tuli nälkä?
4. Hän meni Jumalan huoneeseen, otti Herran eteen asetetut leivät, söi ja antoi myös seuralaisilleen, vaikka muilla kuin papeilla ei ollut lupa syödä niitä."
5. Ja Jeesus sanoi heille: "Ihmisen Poika on sapatin herra."
6. Jeesus parantaa sapattina
(Matt. 12:9-14; Mark. 3:1-6)
Eräänä toisena sapattina Jeesus meni synagogaan ja opetti. Siellä oli mies, jonka oikea käsi oli surkastunut.
7. Kirjanoppineet ja fariseukset pitivät Jeesusta silmällä, parantaisiko hän sapattina, jotta he löytäisivät aiheen syyttää häntä.
8. Mutta Jeesus tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi miehelle, jonka käsi oli surkastunut: "Nouse ja astu esiin." Tämä nousi ja astui esiin.
9. Jeesus sanoi: "Minä kysyn teiltä: onko sapattina lupa tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa elämä vai tuhota se?"
10. Hän katsoi ympärilleen heihin kaikkiin ja sanoi miehelle: "Ojenna kätesi." Mies teki niin, ja hänen kätensä tuli ennalleen.
11. Mutta kirjanoppineet ja fariseukset raivostuivat mielettömästi, ja he neuvottelivat keskenään, mitä tekisivät Jeesukselle.
12. Kaksitoista apostolia
(Matt. 10:1-4; Mark. 3:13-19)
Kerran niihin aikoihin Jeesus lähti vuorelle rukoilemaan ja vietti siellä koko yön rukoillen Jumalaa.
13. Päivän tultua hän kutsui opetuslapsensa luokseen ja valitsi heistä kaksitoista, joille hän antoi apostolin nimen.
14. Nämä olivat Simon, jolle hän antoi myös nimen Pietari, ja tämän veli Andreas, Jaakob ja Johannes, Filippos ja Bartolomeus,
15. Matteus ja Tuomas, Jaakob Alfeuksen poika ja Simon, jota kutsuttiin Kiivailijaksi,
16. Juudas Jaakobin poika ja Juudas Iskariot, josta tuli kavaltaja.
17. Jeesus opettaa ja parantaa
(Matt. 4:23-25)
Jeesus laskeutui alas vuorelta yhdessä heidän kanssaan ja pysähtyi tasaiselle paikalle. Siellä oli suuri joukko hänen opetuslapsiaan ja paljon kansaa koko Juudeasta ja Jerusalemista ja Tyroksen ja Siidonin rannikkoseudulta.
18. He olivat tulleet kuullakseen häntä ja parantuakseen taudeistaan. Myös saastaisten henkien vaivaamat tulivat terveiksi.
19. Koko kansanjoukko tahtoi päästä koskettamaan häntä, sillä hänestä lähti voima, joka paransi kaikki.
20. Autuaaksi julistaminen
(Matt. 5:1-12)
Jeesus kohotti katseensa, katsoi opetuslapsiaan ja sanoi:
"Autuaita olette te köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta.
21. Autuaita olette te, joilla nyt on nälkä, sillä teidät ravitaan. Autuaita olette te, jotka nyt itkette, sillä te saatte nauraa.
22. Autuaita olette te, kun ihmiset teitä Ihmisen Pojan tähden vihaavat ja erottavat teidät yhteydestään, herjaavat teitä ja pyyhkivät pois teidän nimenne ikään kuin jonkin pahan.
23. Iloitkaa sinä päivänä ja hyppikää riemusta, sillä teidän palkkanne on suuri taivaassa! Samalla tavallahan heidän isänsä tekivät profeetoille."
24. Voi teitä!
"Mutta voi teitä, te rikkaat, sillä te olette jo saaneet lohdutuksenne!
25. Voi teitä, jotka nyt olette kylläisiä, sillä te tulette näkemään nälkää! Voi teitä, jotka nyt nauratte, sillä te saatte murehtia ja itkeä!
26. Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Samoinhan tekivät heidän isänsä väärille profeetoille."
27. Rakastakaa vihamiehiänne
(Matt. 5:38-48, 7:12)
"Mutta teille, jotka kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat.
28. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat. Rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä solvaavat.
29. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa hänelle toinenkin poski. Jos joku ottaa sinulta viitan, älä kiellä häneltä paitaasikaan.
30. Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka ottaa sinun omaasi.
31. Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää tekin heille.
32. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mitä kiitosta te siitä saatte? Rakastavathan syntisetkin niitä, jotka heitä rakastavat.
33. Ja jos te teette hyvää niille, jotka tekevät hyvää teille, mitä kiitosta te siitä saatte? Niinhän syntisetkin tekevät.
34. Jos te lainaatte sellaisille, joilta toivotte saavanne takaisin, mitä kiitosta te siitä saatte? Syntisetkin lainaavat syntisille, jos saavat yhtä paljon takaisin.
35. Ei, rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa toivomatta saavanne mitään takaisin. Silloin teidän palkkanne on suuri ja teistä tulee Korkeimman lapsia, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille.
36. Olkaa armahtavia, niin kuin teidän Isännekin on armahtava."
37. Älkää tuomitko
(Matt. 7:1-5)
"Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää tuomitko ketään syylliseksi, niin ei teitäkään tuomita syyllisiksi. Antakaa anteeksi, niin teillekin annetaan anteeksi.(3)
38. Antakaa, niin teille annetaan. Täysi mitta, sullottu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin."
39. Hän kertoi heille myös vertauksen: "Eihän sokea voi taluttaa sokeaa? Eivätkö he molemmat putoa kuoppaan?
40. Ei oppilas ole opettajaansa parempi, mutta kaiken opittuaan jokainen on niin kuin opettajansa.
41. Kuinka näet roskan veljesi silmässä mutta et huomaa hirttä omassa silmässäsi?
42. Kuinka voit sanoa veljellesi: 'Veli, anna kun otan roskan pois silmästäsi', mutta et näe hirttä omassa silmässäsi? Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi pois omasta silmästäsi, niin sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä!"
43. Hedelmästään puu tunnetaan
(Matt. 7:17-20, 12:34,35)
"Ei ole hyvää puuta, joka tekisi huonoa hedelmää, eikä huonoa puuta, joka tekisi hyvää hedelmää.
44. Hedelmästään jokainen puu tunnetaan. Eihän orjantappuroista koota viikunoita eikä piikkipensaasta poimita viinirypäleitä.
45. Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, ja paha ihminen tuo sydämensä pahuuden varastosta esiin pahaa, sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu."
46. Kaksi rakentajaa
(Matt. 7:24-27)
"Miksi te huudatte minulle: 'Herra, Herra', mutta ette tee, mitä minä sanon?
47. Minä osoitan teille, kenen kaltainen on se, joka tulee minun luokseni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan.
48. Hän on kuin mies, joka taloa rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle. Kun sitten tuli tulva, virta syöksyi taloa vastaan mutta ei saanut sitä horjumaan, koska se oli hyvin rakennettu.
49. Mutta se, joka kuulee eikä tee, on kuin mies, joka rakensi talonsa maan pinnalle, ilman perustusta. Kun virta syöksyi taloa vastaan, se sortui heti ja tuhoutui kokonaan."
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Luuk. 6:1-48)
Jeesus ja sapatti
1.Opetuslapset eivät tähkäpäitä katkoessaan rikkoneet lakia, kun he eivät käyttäneet työkaluja (5 Moos 23:25), mutta tämä tapahtui sapattina, ja säädösten mukaan he syyllistyivät elonkorjuutyöhön.
2.Juutalaiset olivat saaneet alkuperäisen sapattikäskyn ympärille 39 erilaista kieltoa ja niiden lisäksi koko joukon pikkusääntöjä ja käskyjä. Yksi niistä oli, että lattialla oli lupa vetää tuolia perässään, mutta ei ulkona maassa. Jälkimmäisessä tapauksessa teko tulkittiin kyntämiseksi, koska tuoli jätti jälkeensä vanat!
3.Jeesuksen käyttämä lainaus on 1 Sam 21:4-6:sta. Noobin pyhäkössä oli näkyleivät (2 Moos 25:30 ja 3 Moos 24:5 s.), 12 vehnäkakkua, jotka asetettiin Pyhässä olevalle kultaiselle pöydälle Jumalan kasvojen eteen. Ne vaihdettiin joka sapattina. Ainoastaan papit saivat syödä niitä. Keskustelu Jeesuksen ja fariseusten välillä koskettelee paljon syvällisempää aihetta kuin sapattikäskyn tulkintaa: mikä on sallittua ja mikä luvatonta. Ongelma ei ole vain se, että Jeesus käyttäytyy vapaammin kuin fariseukset ja puhuu kaikkia heidän määräyksiään vastaan. Sapattikäsky oli sen ajan juutalaisuudessa hyvin keskeinen. Sapatti oli Messiaan valtakunnan vertauskuva. Kun tuo odotettu valtakunta tulisi, se olisi kuin pitkä, ihana sapatti täynnä lepoa, iloa ja jumalanpalveluksia (ajatus heijastuu Hebr 4:1-10:ssä).
5.Koko keskustelun tarkoitus on, että Jeesus julistautuu Messiaaksi, Herraksi. Nyt on alkanut suuri sapatti! Oikea Daavid on tullut. Niin kuin Daavid antoi miehilleen leivän, jota muutoin vain papit söivät sapatinpäivänä, samoin Jeesus oikeana Daavidina antaa opetuslapsilleen luvan syödä leipää Herran pöydästä ja tekee siten heidät papeiksi Jumalan edessä (»pyhä papisto», 1 Piet 2:5). Vanha sapatti kaikkine sääntöineen oli vain varjo todellisesta sapatista, joka alkoi Jeesuksesta (Kol 2:16-17). Jeesus esitti viisi perustetta sapattina käyttäytymisensä puolustukseksi: a) Daavidin esimerkki, b) papit, jotka tekivät työtä sapattina, c) ennustus Hoos 6:6:ssa, d) sapatti oli ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten, e) Ihmisen Poika oli sapatin herra. Jeesus antoi näille ritualisteille, ulkonaisten menojen kannattajille, sellaisen vastauksen, etteivät he pystyneet siihen enää mitään sanomaan.
Jeesus parantaa kuivettuneen käden
6."Kuivettunut"-sanaa käytettiin kasveista tai kuivuneesta polttopuusta. Vain Luukas määrittelee näin tarkkaan, että oikea käsi oli viallinen. Samoin Luukas on ainoa, joka mainitsee tämän tapahtuneen sapattina.
7.Jeesuksen vastustajat seurasivat koko ajan valppaina hänen opetustaan, ja heillä oli siihen omat syynsä. "Pitivät... silmällä (paratêreè)", seurata tarkkaan, esim. niin kuin lääkäri tarkkailee potilastaan. Tässä se ei kuitenkaan tapahtunut hyvässä tarkoituksessa. Silmälläpidon syynä oli vain pahoja aikomuksia. He yrittivät löytää Jeesuksen puheesta rikkeitä ja he käyttivät jokaisen tilaisuuden saadakseen hänet ansaan.
8.Mies oli istunut hiljaa muiden joukossa ja kuunnellut Jeesuksen puhetta. Hän ei pyytänyt parantamista. Jeesus kehotti häntä vain nousemaan ylös. Hänen tarkoituksensa ei ollut salata, mitä hän aikoi tehdä. Olihan ilmeistä, että Jeesusta vakoiltiin ja että kirjanoppineet ja fariseukset olivat suunnitelleet hänen surmaamistaan.
9.Jeesus esitti asian aivan uudessa valossa kysymällä oliko luvallista olla tekemättä hyvää vai saattoiko se olla rikos sapattikäskyä vastaan. Jeesukselle hyvän tekemättä jättäminen merkitsi samaa kuin pahan tekeminen.
10.Kun miestä kehotettiin nousemaan (j. 8), hänen rohkeutensa pantiin koetukselle. Kun Jeesus sitten pyysi häntä ojentamaan kätensä, se vaati vielä syvällisempää uskoa, joka oli jo hengellistä laatua. Jos mies ei olisi luottanut Jeesukseen, hän olisi nyt vetäytynyt takaisin.
Jeesuksen sanat kuulostivat varmasti kummallisilta. Mieshän ei pystynyt tekemään sitä, mitä Jeesus käski. Mutta Jeesus, joka antoi käskyn, antoi myös miehelle voiman toimintaan.
11.On vaikea ymmärtää tätä rajua Jeesuksen vastustamista, ellei tiedä, että hänen tekonsa ei liittynyt vain »sapattikeskusteluun» (vapaampi rakkauden käskyn tulkinta vastakohtana jyrkälle säädösten noudattamiselle), vaan se oli selvä Messiaaksi julistautuminen, jonka Jeesus teki itse. Tällä hän korosti sitä, mitä tapahtui ja sanottiin edellä jakeissa 1-5. Suuri sapatti oli tullut. Jumalan valtakunta, joka loisi uudeksi sen, mikä syntiinlankeemuksen tähden oli kuihtunutta ja kuollutta, oli lähellä!
Jeesus valitsee 12 opetuslasta
12.Jos joku tulisi toimeen ilman rukousta, se olisi varmasti ollut Jeesus, mutta eräs kaikkein tyypillisimpiä piirteitä hänessä ihmisenä oli rukousyhteys Isään.
13.Tämäkin, 12 opetuslapsen valitseminen, on selvä messiaanisuuden osoitus. Ei ainoastaan uusi aika (suuri sapatti) ollut alkamassa ja muotoutumassa Jeesuksen tullessa, vaan myös uutta kansaa alettiin luoda. Samoin kuin vanha Israel kasvoi Jaakobin 12 pojasta ja niistä tuli 12 sukukuntaa, uusi Israel perustettiin 12 apostolin varaan. Tämä on siis vertauskuvallista. - Sanan "valitsi" suhteen vrt. Joh 15:16.
14.Simon oli jo aikaisemmin saanut nimen Pietari eli 'Kallio' (Joh 1:42). Andreas oli ensimmäisiä Jeesuksen yhteyteen tulleita, ja hän toi veljensä Simonin hänen luokseen (Joh 1:41). Jaakob ja Johannes olivat veljeksiä, Filippus ja Bartolomeus eli Natanael, joksi häntä myös kutsuttiin, olivat hyviä ystävyksiä (Joh 1:45 s.).
15.Markus ja Luukas eivät mainitse Matteuksen olleen publikaani. Ainoastaan hän itse kertoo sen (Matt 10:3). Simonia kutsuttiin Kiivailijaksi eli selootiksi, koska hän oli aikaisemmin kuulunut ryhmään, jonka mielestä väkivaltakin oli oikeutettua kansallisesta vapaudesta taisteltaessa. Nimi on peräisin 1 Makkabilaiskirjasta 2:50, jossa kuoleva Mattatias, Juudas Makkabilaisen isä, sanoo: Kiivailkaa ... lain puolesta ja antakaa henkenne isiemme liiton puolesta.
16.Juudaksella, Jaakobin pojalla, oli myös nimi Taddeus eli Lebbeus. Juudas Iskariotista "tuli kavaltaja". Mikään ei siis viittaa siihen, että hän olisi jo ollut, kun hänet kutsuttiin. Mistään ei silloin olisi voinut arvata, että hänestä tulisi kavaltaja. Opetuslapset pitivät myös häntä joukkoonsa kuuluvana, Apt 1:17. Iskariot merkitsee luultavasti 'mies Keriotista'. Keriotin kaupunki oli Juudeassa ja Juudas oli näin ainoa apostoli, joka oli kotoisin siitä osasta maata.
Monet seuraavat Jeesusta
17."Lakea paikka" on voinut olla ylätasanko tai vuoren rinne ja ilmeisesti paikka oli sama, joka mainitaan Matt 5:1:ssä. On myös mahdollista, että Jeesus toisti osan vuorisaarnastaan jossakin muualla. Näyttää siltä, että paikalle oli kokoontunut ihmisiä monista kansallisuuksista.
18.Ihmiset saivat, mitä olivat tulleet etsimään. Luukas erottaa toisistaan tavalliset sairaat ja riivaajien vaivaamat. Verbin "tulivat terveiksi" aikamuodosta ilmenee, ettei ole kysymys vain kerrasta, vaan Jeesuksen yhä uudelleen toistuvasta parantamisesta.
19.Sekä ennen että jälkeen vuorisaarnan tapahtui ihmeitä. Saarna oli kuin Jumalalta tuleva tervehdys, jonka sinettinä olivat ihmeet. Jeesus paransi kaikki, niin että hänen lopettaessaan saarnansa kuulijakunnassa ei ollut yhtään sairasta.
Vuorisaarna
20.Uusi aika on muodostumassa (j. 1-11), uutta kansaa ollaan luomassa (j. 12-16) - ja nyt Jeesus maalaa vuorisaarnassa kuvan siitä uudesta maailmasta, joka on tulossa. Köyhät eivät olleet autuaita sen tähden, että olivat köyhiä, vaan vaikka olivat köyhiä. Köyhyys ei sinänsä ole autuuden eikä pelastuksen perustus. Ihminen voi olla köyhä kuin Lasarus, mutta silti ylpeä kuin rikas mies. Jeesus sanoi tämän opetuslapsille, ei kaikelle kansalle. Sanat sopivat pitkälle ehtineille kristityille. Ne tarkoittavat myös hengessä köyhiä.
21.Nälkä ilmentää kaipausta, jota ei voi tyydyttää maallisella hyvyydellä. Vain Jumalan-hyvyys voi tyydyttää sielun nälän, Ps 107:9; Luuk 1:53. Tämä on ainoa kohta Ut:ssa, jossa nauraminen mainitaan ilon, vieläpä hengellisen ilon merkkinä. Kreikan sanalla "nauraa" oli monenlaisia vivahteita. Mistään ei löydy mainintaa, että Jeesus olisi nauranut. "Itkeä (klaiè)" ilmaisee tässä äänekästä itkua. Sanaa käytetään Raakelista, joka itki lapsiaan (Matt 2:18) ja Pietarista, kun hän meni ulos ja itki katkerasti (Matt 26:75) sekä Jeesuksesta hänen itkiessään Jerusalemin kaupunkia (Luuk 19:41).
22.Mark 10:29-30:ssä kerrotaan, mitä tapahtuu niille, jotka saavat osakseen tätä vihaa Jeesuksen tähden. Jeesus käytti itsestään nimitystä Ihmisen Poika. Juutalaisilla ei ollut tapana puhua itsestään kolmannessa persoonassa. Sanat "erottavat yhteydestään" viittaavat juutalaisesta synagoogasta ja yhteiskunnasta erottamiseen. Myöhemmin osoittautuikin, että sanasta »kristitty» nasaretilaisen opetuslapsen nimenä tuli haukkumasana, halveksiva ilmaisu.
23.Nämä sanat ovat Luukkaalle luonteenomaiset. Ks. 1:41 ja Mal 4:2. Jeesus rinnastaa tässä opetuslapsensa Vanhan testamentin profeettoihin.
24.Huudahdus "voi" ilmaisee surua, sääliä ja valitusta - eikä vihaa (Matt 24•:19). Jeesus ikään kuin sanoo: »Te raukat!» Sanat koskevat kaikkia rikkaita, joilla on kiusaus tehdä omaisuudestaan epäjumala ja etsiä lohdutusta tämän maailman aarteista.
25.Tätä jaetta havainnollistaa parhaiten kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta (16:19-31). Katso myös Hes 16:49.
26.Vt:ssa on paljon esimerkkejä siitä, että vääriä profeettoja pidettiin kunniassa (esim. Baalin ja Aseran profeetat, jotka saivat syödä kuningattaren pöydässä, 1 Kun 18:19), kun taas Jumalan profeetat saivat osakseen vainoa. Ks 1 Kun 22:5-28; Joh 15:19 ja Jaak 4:4.
Paavali varoittaa »silmänpalvelusta», Ef 6:6, joka tarkoittanee samaa, mistä Jeesus tässä puhuu. Maailman ihmiset pitävät suurena etuna, kun kaikki puhuvat heistä hyvää, mutta kun kysymys on Jeesuksen opetuslapsista, se on merkki siitä, että heidän elämässään kaikki ei ole kohdallaan. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että heidän pitäisi käyttäytyä niin, että ihmisillä on aihetta syyttää heitä jostakin.
27.Ei riitä, että vain pidättyy tekemästä pahaa. On myös omasta aloitteesta tehtävä hyvää. "Rakastaa (agapaè)" tarkoittaa rakkautta, jossa ihminen tunnustaa toisen arvon. Vihollisiakin voidaan arvostaa yksilöinä. Jumalan oma esimerkki on Joh 3:16. Uuden maailman voimat ovat toiminnassa jo tässä ja nyt - niiden täytyy olla. Sitä ei voi välttää. Tätä koskevat seuraavat jakeet.
28.Jeesus ei milloinkaan käske meidän tehdä sellaista, mikä on mahdotonta. Hän rukoili itse Golgatalla vihollistensa puolesta (23:34; 1 Piet 2:23). Stefanuskin rukoili anteeksiantoa surmaajilleen (Apt 7:60).
29.Tässä mainittu teko on verinen loukkaus, mutta sellaisestakaan ei pitäisi välittää. Meidän on annettava Jumalan puhua itse puolestaan. Tässä puhutaan päällysvaatteena käytettävästä ja kallisarvoisemmasta "vaipasta (himation)", kun taas "ihokas" on vähempiarvoinen vaatekappale "(khitèn)".
30.Ei ole tarkoitus, että tämä jae ymmärretään ehdottoman kirjaimellisesti. Silloin tuloksena olisi joukko kerjäläisiä, joilla ei olisi mitään, ja toinen ryhmä, jotka itse asiassa olisivat varkaita ja pettureita. Jeesus tahtoi tässä korostaa halua antaa tarvitsevalle.
31.Tämä on ns. kultainen sääntö. Se ei koske vain sitä, mitä muut tekevät meille, vaan mitä toivoisimme heidän meille tekevän.
32.Luonnollinen ihminen on laskelmoiva. Itse asiassa voidaan nojautua lakiin takaisin antamisesta, ja tuloksena on kaikkea tekemistä leimaava oman hyödyn tavoittelu. Rakkaus on jotakin aivan muuta, ja Jeesus osoitti täysin epäitsekkään rakkauden muodon. Ihminen ei voi odottaa saavansa rakkautta viholliselta, mutta tälle on kuitenkin osoitettava rakkautta ilman taka-ajatuksia.
33.Kun asia täsmennetään sanomalla, että meidän tulee tehdä hyvää, tämä tekee asian helpommaksi ymmärtää. Hyvän tekeminen sellaiselle, joka antaa takaisin hyvää, on siveysoppia, jota vastaan syntiselläkään ei ole mitään. Sellainenkin, joka ei teeskentele olevansakaan muuta kuin syntinen, harjoittaa tällaista. Jeesus menee paljon pidemmälle. Meidän on tehtävä hyvää niille, joilta emme voi odottaa saavamme mitään hyvää. Matteus mainitsee esimerkkeinä publikaanit (5:46) ja pakanat (5:47).
34.Jumala on antelias. Hän antaa auringon paistaa niin hyville kuin pahoillekin ja antaa sataa niin vanhurskaille kuin väärillekin, Matt 5:45.
35.Kukaan ei saa osakseen suurempaa kiittämättömyyttä ja vähemmän vastarakkautta kuin Isä. Niillä, jotka ovat hänen lapsiaan, tulee olla myös hänen Henkensä ja asenteensa. Tarkoitus on, että kaikkia ihmisiä tulee auttaa, mutta ei sellaisella tavalla, että siitä ei ole heille mitään todellista apua. Anteliaisuus ja tuhlaavaisuus meille uskotun omaisuuden suhteen ovat kaksi eri asiaa.
36.Kun Isä on armahtavainen, on luonnollista, että lapsetkin ovat. Jeesuksen armahtavaisuudesta ks. esim. Matt 9:36.
37."Antaa anteeksi (apolyè)" ei ole tavallinen syntien anteeksiantamisesta käytetty sana, vaan se tarkoittaa 'päästää vapaaksi'. Emme saa pitää mielessämme pahaa koston toivossa, vaan meidän tulee antaa anteeksi meitä loukannut teko päästämällä kyseinen henkilö vapaaksi mielessämme. "Tuomita (krinè)", 'erottaa, arvostella'. Jeesus ei tarkoita, että eri mielipiteiden omaaminen tai arvosteleminen olisi kiellettyä, mutta mielipiteemme eivät saa olla hätiköityjä johtopäätöksiä eivätkä toisten tuomitsemista heikoin perustein.
38."Helma" oli kuin nykyaikainen tasku, nimittäin viitan lieve, joka sidottiin vyöllä. Antaessamme saamme, mutta tärkeätä on, että meidänkin mittamme on täynnä, kukkurainen, toisin sanoen annamme runsaasti, kitsastelematta.
39.Se, joka on itse sokea totuuden valolle, ei voi johdattaa toista, joka etsii valoa. Luukas käyttää toisinaan ilmaisua "vertaus" sellaisesta, jota voidaan pitää sananlaskuna. Jeesus toisti nämä sanat myöhemmin .(Matt 15:14), mikä ei suinkaan ole opettavalle henkilölle epätavallista. Tästä on useita esimerkkejä evankeliumeissa. Vrt. Luuk 6:40 ja Matt 10:24. Samoin Luuk 6:45 ja Matt 12:35.
40.Kukaan ei ole vielä täysin oppinut. Meidän valkeudellamme ja hänen kirkkaudellaan on suuri ero. "Täysin oppinut (katartidzè)", sanaa käytetään myös kalaverkkojen kunnostamisen yhteydessä (Matt 4:21), vihan astioista, jotka ovat valmiit häviöön (Room 9:22). ja syntisestä, jota pitäisi ojentaa (Gal 6:1).
41.Sen, joka pystyy ojentamaan toisia, täytyy aloittaa itsestään. Jos hän sen unohtaa, hänestä ei ole todellista apua.
42.Sokea tiennäyttäjä on jo kyllin huono, mutta sokea silmälääkäri on jo mahdottomuus. "Ulkokullattu" kuvaa oikeastaan näyttelijää, joka esittää toista ihmistä kuin hän itse on. Huomaa rikan ja malan välinen suuri ero ja valtava liioittelu - malka (tai hirsi) silmässä. Tämä on opetuksellinen keino painaa mieleen jotakin hyvin tärkeätä.
43.Jotta meidän todistuksellamme, elämällämme ja sanoillamme olisi myönteinen vaikutus toisiin, meillä täytyy olla Jumalan hyvyyttä sisimmässämme. Jeesus ei puhu tässä yksittäisistä puista, jotka ovat terveitä toisten ollessa viallisia, vaan hän puhuu puulajeista, jotka ovat joko arvokkaita tai arvottomia. Molemmat voivat näyttää terveiltä. Vasta hedelmästä näkyy, minkä arvoisia ne ovat. Puu ei voi kantaa sellaista hedelmää, joka on vastoin sen luontoa. Hieno ja arvokas puu ei voi kantaa huonoa hedelmää - jos niin olisi, se ei olisi arvokas.
44.Puu tuomitaan hedelmän mukaan. Mitään muuta arvioimisperustetta ei ole. Se, joka yrittää vastustaa tätä periaatetta, tekee vain itsensä naurettavaksi.
45.Meidän käyttäytymisemme paljastaa luonteenominaisuutemme. Sydämen asenne ilmenee puheesta. Se tarkoittaa sitä, että ihmisen eläessä sopusointuista ja luonnollista elämää hän puhuu sitä, mikä täyttää sydämen. Muutoin suu voi kyllä puhua sellaista, mitä sydän ei tunne.
46.Kristuksen arvovallan tunnustamiseen täytyy liittyä hänen käskyjensä totteleminen. Ainoastaan se, joka tekee Jeesuksen sanojen mukaan, voi todella sanoa häntä Herraksi ja Mestariksi. Sellainen tunnustaa olevansa hänen opetuslapsensa, ja silloin hänestä tuleekin hedelmää kantava puu (j. 45). Jos ihminen vain sanoo »Herra, Herra!», tämä ei avaa hänelle taivaan portteja. Voidaan sanoa, että se, mistä Jeesus tässä puhuu, on jokaisen aidon saarnan ydin. Julistuksen päämäärä ei ole vain se, että ihmiset kuuntelevat, vaan että he ottavat vastaan ja noudattavat käytännössä sitä, mitä julistetaan. Kumpikin seuraava vertaus havainnollistaa sitä, mistä tässä on kysymys.
47.Noudattamalla Jeesuksen sanoja annamme hänelle tilaisuuden tehdä mahdolliseksi ne tulokset, joita hänellä on oikeus meiltä odottaa.
48.Rakentaja oli lujasti päättänyt rakentaa kalliolle, koska hän uskoi sen olevan ainoa oikea perustus. Sen tähden hän ei säästänyt vaivojaan kalliopohjan löytämiseksi. Hän rakensi talonsa sen varaan eikä pettynyt myrskyn tullessa. Rakentaminen toisen miehen lailla, ilman varmaa pohjaa, merkitsee oman elämänsä tuhoamista. Ei sanota, että toinen talo olisi ollut toista suurempi, hienompi tai parempi. Tärkeintä ei ole, miltä se näytti tai oliko rakennusaine hyvää vai huonoa. Jeesus tahtoi tällä tuoda esille, että perustuksen täytyy olla luja. Muussa tapauksessa ei olisi hyödyttänyt mitään, vaikka talo olisi ollut miten kestävä tahansa. Toinen oli rakennettu kalliolle, toinen ei. Kaikki muu perustus kuin Jeesuksen sana on irtohiekan kaltaista. Hiekkaperustus saattaa näyttää hyvältä, mutta se on petollinen.