Luku 15
Vertaus kadonneesta lampaasta
(Matt. 18:12-14)
Publikaanit ja syntiset tulivat kaikki Jeesuksen luo kuulemaan häntä.
2. Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat: "Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan."
3. Silloin Jeesus kertoi heille tämän vertauksen:
4. "Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa niistä yhden, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentäyhdeksää erämaahan ja lähde etsimään kadonnutta, kunnes löytää sen.
5. Kun hän löytää lampaan, hän nostaa sen iloiten harteilleen,
6. ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut.'
7. Minä sanon teille: samoin on taivaassa suurempi ilo yhdestä syntisestä, joka kääntyy, kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse."
8. Vertaus kadonneesta hopearahasta
"Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, eikö hän sytytä lamppua, lakaise taloa ja etsi huolellisesti, kunnes löytää sen?
9. Ja löydettyään sen hän kutsuu koolle ystävättärensä ja naapuritalojen naiset ja sanoo: 'Iloitkaa kanssani, sillä minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.'
10. Minä sanon teille: samoin on Jumalan enkeleillä ilo yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen."
11. Vertaus tuhlaajapojasta
Vielä Jeesus sanoi: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa.
12. Nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle se osa omaisuudesta, joka kuuluu minulle.' Niin isä jakoi omaisuutensa poikien kesken.
13. Muutaman päivän kuluttua nuorempi pojista kokosi kaiken, mitä omisti, ja matkusti kaukaiseen maahan. Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen paheellista elämää.
14. Kun hän oli tuhlannut kaiken, tuli siihen maahan ankara nälänhätä, ja hän alkoi kärsiä puutetta.
15. Silloin hän lyöttäytyi erään sen maan kansalaisen seuraan, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen sikoja paimentamaan.
16. Hän olisi halunnut ravita itsensä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut.
17. Silloin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yllin kyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!
18. Minä nousen ja menen isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi.
19. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'
20. Niin hän nousi ja lähti isänsä luo. Kun hän vielä oli kaukana, hänen isänsä näki hänet ja tunsi sääliä. Isä juoksi häntä vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä hellästi.
21. Poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.'
22. Mutta isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa nopeasti parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa.
23. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja iloitaan!
24. Sillä tämä minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon! Hän oli kadonnut, mutta nyt hän on löytynyt!' Ja he aloittivat ilonpidon.
25. Mutta vanhempi poika oli pellolla. Kun hän oli palaamassa ja lähestyi taloa, hän kuuli laulun, soiton ja karkelon.
26. Hän kutsui luokseen yhden palvelijoista ja tiedusteli, mitä oli tekeillä.
27. Palvelija vastasi: 'Sinun veljesi on palannut, ja isäsi antoi teurastaa syöttövasikan, kun sai hänet terveenä takaisin.'
28. Silloin vanhempi veli suuttui eikä tahtonut mennä sisälle, mutta hänen isänsä tuli ulos ja suostutteli häntä.
29. Poika vastasi isälleen: 'Kuinka monta vuotta minä olenkaan palvellut sinua enkä kertaakaan ole jättänyt käskyäsi noudattamatta. Kuitenkaan et ole antanut minulle edes vuohta, että olisin voinut pitää juhlia ystävieni kanssa.
30. Mutta kun tuo sinun poikasi tuli, tuo, joka on tuhlannut omaisuutesi porttojen kanssa, hänelle sinä annoit teurastaa syöttövasikan!'
31. Isä vastasi: 'Poikani, sinä olet aina minun kanssani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun.
32. Mutta pitihän nyt iloita ja riemuita, koska tämä sinun veljesi, joka oli kuollut, heräsi eloon. Hän oli kadonnut mutta on nyt löytynyt!'"
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Luuk. 15:1-32)
Jeesus opettaa vertauksilla
1.Tätä lukua on sanottu »evankeliumiksi evankeliumissa». Se puhuu Jumalan rakkaudesta katuvia syntisiä kohtaan. Publikaanit olivat halveksittu ihmisryhmä. He olivat roomalaisten palveluksessa ja käyttivät samalla tilaisuutta hyväkseen kootakseen itselleen omaisuuksia. Sana syntinen tarkoittaa tässä ihmistä, joka oli rikkonut lakia. »Syntiset» olivat hyljeksittyjä juutalaisten uskonnollisessa ja kansallisessa elämässä.
2.Fariseusten mielestä oli huomattava ero heidän ja niiden ihmisten välillä, jotka eivät noudattaneet lakia. He kutsuivat näitä halveksivasti »maan kansaksi» eivätkä halunneet olla missään tekemisissä sellaisten kanssa. He olivat järkyttyneitä siitä, että Jeesus seurusteli syntisten kanssa. Fariseukset eivät odottaneet Jumalan pelastavan syntisiä, vaan rankaisevan heitä.
3.Jeesus kohdisti nämä kolme vertausta napiseville fariseuksille, nämä, jotka ovat merkinneet paljon katuville syntisille. Kysymyksessä on itse asiassa yksi kolmiosainen vertaus.
4.Paimenen tehtävä oli vaativa tässä maassa. Laidunmaita oli vähän ja vuoria paljon. Paimen oli henkilökohtaisesti vastuussa lampaista. Toisinaan laumassa oli useita paimenia, jotka vartioivat koko kylän lampaita. Vertauksessa saa kadonnut lammas osakseen kaiken huomion. Paimen on lujasti päättänyt löytää sen. Hänet ajaa liikkeelle huolenpito, ei oman hyödyn tavoittelu. Näin on jokaisen todellisen paimenen meneteltävä. Ei riitä, että yhdeksänkymmentäyhdeksän on turvassa. Asian ydin ei tietenkään ole se, että hänellä on niin paljon, vaan että menetys on suhteellisen pieni verrattuna jäljellä olevaan laumaan ja että hän kuitenkin pitää kovin tärkeänä tämän yhden ainoan löytämistä. Vrt. Hes 34:6-11. Paimen vaaransi yhdeksänkymmenenyhdeksän lampaan turvallisuuden löytääkseen yhden kadonneen.
5.Hän ei ajanut lammasta edellään eikä vetänyt sitä perässään, vaan kantoi sen. Lammas ei tehnyt muuta kuin lepäsi paimenen hartioilla. Paimen ei valittanut aiheutunutta vaivaa. Hän oli lampaalle kaikki, ja tämä lammas oli hänen kaikkensa.
6.Jeesus kehotti arvostelijoitaan iloitsemaan hänen kanssaan syntisistä, jotka tekivät parannuksen. Paimenen käyttäytyminen ilmentää sangen suurta iloa. Kadonnut lammas oli eksynyt oman ajattelemattomuutensa ja tietämättömyytensä tähden (Ps 119:176).
7.Juutalaisen sananlaskun mukaan Jumalalle oli ilo, kun hänen käskyjensä vastaisesti toimineet ihmiset hävitettiin maan päältä. Jeesus antaa tässä välähdyksen siitä, mitä voi tapahtua näkymättömässä maailmassa, kun hän puhuu varmoin korostuksin taivaallisesta elämästä. Sana "vanhurskas" kuvaa tässä niitä, jotka luulivat olevansa Jumalalle kelvollisia eivätkä pitäneet itseään lampaan tavoin eksyneinä. Sana "syntinen" viittaa jakeeseen 1. Nämä syntiset kääntyivät. Kadonneet lampaat vietiin aitaukseen. Taivaallinen ilo oli vastakohtana fariseusten nurinalle (j. 2).
8.Rahat ovat voineet olla tavallisia, mutta on myös mahdollista, että tässä viitataan pääkoristeeseen, jota naimisissa olevat naiset pitivät ja joka oli valmistettu kymmenestä ketjuun kiinnitetystä hopearahasta. Tytöt tapasivat säästää vuosia saadakseen sellaisen, ja siitä tuli lähes vihkisormukseen verrattava kalleus. Pääkoriste oli omaisuutta, jota ei voitu ottaa naiselta edes velan maksuksi. Hopearaha oli saman arvoinen kuin roomalainen denari, työmiehen päiväpalkka. Taloissa oli pimeää, joten rahan etsiminen oli kuin neulan etsimistä heinäsuovasta. Maalattia oli peitetty kuivatulla kaislalla, ja pieni raha saattoi helposti kadota.
9.Tässä kehotetaan uudelleen fariseuksia ja kirjanoppineita iloitsemaan, kun kadonnut on löydetty. Kielikuvat eroavat toisistaan sikäli, että lammas meni itse omasta tahdostaan pois, mutta nainen kadotti rahan.
10.Yksikään fariseus ei ajatellut Jumalasta tällaista. Sanonta "Jumalan enkeleillä" voi kuvata joko enkelien iloa tai Jumalan iloa, mikä ilmenee enkelien läsnäolona.
Tuhlaajapoika
11.Tämä mies kuvaa Jumalaa. Hänen kaksi poikaansa edustavat fariseuksia ja syntisiä. Molemmat olivat itse asiassa kadonneita, toinen syntisen elämänsä, toinen omavanhurskautensa tähden.
12.Juutalaisen lain mukaan vanhempi kahdesta pojasta sai irtaimistosta kaksi kolmannesta ja nuorempi loput. Näin ollen nuoremmalla pojalla oli oikeus osuuteensa, mutta hän ei voinut vaatia sitä niin kauan kuin isä eli. Hän esitti hyvin itsekkään pyynnön. Kun isä jakoi heille omaisuuden, silloin myös vanhempi veli, joka ei ollut pyytänyt mitään, sai osansa. Vrt. 5 Moos 21:17.
13.Pian kävi ilmi, mikä oli syynä nuoremman pojan haluun saada perintöosansa. Hän otti mukaan kaiken omaisuutensa, lähti kotoaan, eikä hänellä ollut mitään, mikä olisi taannut hänelle oikeuden palata takaisin. Poika meni todella äärimmäisyyksiin, kun ajatellaan kevytmielisen elämän viettämistä.
14.Poika koki samanaikaisesti kaksi onnettomuutta. Toinen oli rahojen loppuminen, toinen nälänhätä. Ensimmäinen oli hänen omaa syytään, toinen lisäsi hänen vaikeuksiaan. Hän ei ollut vain rahaton, vaan myös ilman auttavia ystäviä.
15.On ilmeistä, että mies ei arvostanut nuorukaista kovinkaan paljon. Hän antoi hänelle huonointa työtä, mitä juutalainen saattoi saada, saastaisten sikojen paimentamisen. Rabbiinien sananlasku totesi, että kirottu oli se, joka oleskeli sikojen lähellä. Katso 3 Moos 11:7. "Yhtyi (ekollêthê)", 'liittyä, yhtyä, liimautua', kuvaa lähinnä sitä, että poika tuppautui hänen seuraansa.
16.Alkutekstin teonsanan muoto (imperfekti) korostaa sitä, että hän halusi jatkuvasti palkohedelmiä. Alennustila oli täydellinen. "Palkohedelmät (keration)" saatiin niin sanotusta Johanneksen leipäpuusta. Ne maistuivat makeilta ja niitä käytettiin tietyissä tapauksissa ihmisravinnoksi, mutta muutoin ne katsottiin eläinten ruoaksi.
17.Toisinaan tämänkaltaiset koetukset johtavat ihmisen oikealle tielle. Poika sai nähdä kurjan tilansa verratessaan sitä hylkäämäänsä kodin ihanuuteen. Hänen todellisuudentajunsa palasi, hän "meni itseensä". Tämä on ensimmäinen askel kohti parannusta ja palautumista ennalleen. On selvää, että hän oli ollut yhtä »kaukana itsestään» kuin kotoaan. Nyt hän alkoi nähdä asiat sellaisina kuin ne olivat. Hän ikään kuin heräsi. Ajatus "monesta palkkalaisesta" osoittaa hänen olleen varakkaasta, hyvinvoivasta kodista.
18.Vaikkakaan vaikutin ei ollut jaloimpia (halu saada parempaa ruokaa, j. 17), tunnustus oli kyllin hyvä. Hän ilmaisi tuntevansa murhetta, ei siitä, mitä oli menettänyt, vaan siitä, mitä oli tehnyt - hän tunnusti tehneensä syntiä Jumalaa vastaan. Hän halusi nousta - lähteä liikkeelle. Hän halusi lähteä kotiin - sillä hän oli kaukana. Hän halusi saada yhteyden isäänsä - sillä hän oleili sikojen seurassa.
19.Hän oli nyt valmis tyytymään halvimpaan asemaan. Se olisi paljon parempi kuin hänen kokemansa kurjuus. Päästä yhdeksi isän palkkalaisista olisi siihen verrattuna suuri arvon ylennys.
20.Parannus oli yhtä aito kuin hänen lankeemuksensa oli ollut. Hän ei esittänyt puolusteluja. Hän ei mennyt kotikaupunkiinsa tai kotiinsa, vaan isänsä luo, ja isä, joka oli lyhentänyt hänen matkaansa menemällä häntä vastaan, osoitti hänelle rakkautta. Se karkotti kaiken pelon. "Suuteli häntä (katefilêsen)", suuteli häntä monta kertaa ja hellästi. Hän suuteli poikaa, vaikka tämä ei ollut vielä peseytynyt.
21.Mikään ei tee ihmisen syntisyyttä suuremmaksi ja korosta hänen arvottomuuttaan kuin Jumalan rakkauden henkilökohtainen kokeminen sellaisena kuin se ilmenee hänen ottaessaan vastaan katuvan syntisen. Poika lausui suunnittelemansa tunnustuksen lukuun ottamatta tätä palkkalaisiin liittyvää lisäystä. Rakkaus, joka hänet kohtasi, valtasi hänet täysin. Hän ymmärsi saavansa kodissa paljon paremman aseman kuin olisi ansainnut. "Taivasta vastaan" tarkoittaa samaa kuin »Jumalaa vastaan». Kaikki synti on itse asiassa syntiä Jumalaa vastaan.
22.Kaikki tämä tehtiin sen korostamiseksi, että anteeksiantamus oli täydellinen. Parhaat vaatteet, jotka talosta löytyivät - ei vain pojan parhaat, jos niistä jokin oli jäänyt jäljelle hänen lähdettyään - ja sormus olivat merkkejä hänen asemansa palauttamisesta. Ehkä kysymyksessä oli sinettisormus (1 Moos 41:42). Kengät olivat merkkinä siitä, että hän ei ollut orja, vaan vapaa. Hänet hyväksyttiin täysin uudelleen pojaksi talossa. Hänet asetettiin ennalleen varauksetta. "Vaatteet (stolê)" upea puku, joka ulottui nilkkoihin saakka. Se oli hienoin, mitä talossa oli, ja jyrkkä vastakohta hänen yllään olleille ryysyille.
23.Yleensä talossa oli vain yksi syöttövasikka varattuna huomattavia juhlia varten. Mikään tilaisuus ei olisi voinut olla parempi kuin tämä. Sanat "syökäämme ja pitäkäämme iloa" oli osoitettu myös palvelijoille, jotka yhtyivät herransa iloon.
24.Tähän päättyy vertauksen ensimmäinen osa. Tapa, jolla Jeesus oli ottanut vastaan yhteiskunnan syrjimät syntiset, oli oikeutettu.
25.Sen sijaan, että vanhempi veli olisi mennyt sisälle taloon, joka oli hänen kotinsa, hän kysyi asiaa palvelijalta talon ulkopuolella. Hän ei tuntenut olevansa kotona oman isänsä luona. Tämä voi viitata haavoittuneeseen ylpeyteen.
27.Palvelija kuvailee vain ulkonaisia tapahtumia, nuoremman veljen paluuta terveenä ja hyväkuntoisena kotiin. Hän ei olisi pystynytkään kertomaan, mitä todellisuudessa oli tapahtunut.
28.Veli sanoi ehkä jotakin samantapaista kuin fariseukset jakeessa 2: »Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan.» Isä puhutteli häntä lempeästi. Jeesus puhui myös kauan fariseuksille ja kirjanoppineille.
29.Vanhin poika oli täyttänyt velvollisuutensa hyvin uskollisesti ainakin omasta mielestään, mutta hän näki tehtävänsä lähinnä kuin orjan työnä. Hän oli kateellinen ja hänen mielestään isä oli aivan liian helläkätinen nuorempaa poikaansa kohtaan. Itse hän ei ollut saanut osakseen sitä huomiota, jota hänellä mielestään oli oikeus vaatia. Hän ei huomannut, että itse asiassa hänellä oli sama asenne kuin hänen veljellään oli ollut. Vanhempi poikakin olisi halunnut saada isänsä omaisuuden pitääkseen itse iloa.
30.Isä käytti sanontaa »tämä sinun veljesi» (j. 32), mutta vanhempi poika ei halunnut pitää häntä veljenään. Hän sanoi »tämä sinun poikasi», joka on hyvin halveksiva ilmaisu. Jae 13 voidaan tulkita niin, että nuorempi poika oli tuhlannut rahat portoille, mutta sitä ei sanota suoraan. On jopa mahdollista, että tämä oli vanhemman veljen keksimä väite.
31.Molemmat olivat hänen poikiaan, ja isä rakasti heitä yhtä paljon. Hän vastasi hyvin myötätuntoisesti. Hän tiesi, että syytös oli aiheellinen. Mutta koko hänen rikkautensa oli ollut vanhemman pojan käytettävissä. Oli pojan oma syy, että hän ei ollut käyttänyt sitä ja iloinnut siitä. Hän olisi voinut ottaa sen itselleen, koska omaisuus oli jo jaettu (j. 12).
32.Perheen olisi aivan mahdotonta olla iloitsematta, kun kadonnut poika palaa kotiin. Isä ikään kuin sanoi: »Kun kerran minä olen saanut pojan, sinä olet saanut veljen.» Isä toisti vanhemmalle pojalleen, mitä hän oli jo sanonut palvelijoille (j. 24), ja nämä sanat ilmaisivat hänen sydämensä asenteen.