(Matt. 8:5-13; Joh. 4:43-54)
Kun Jeesus oli kansan kuullen puhunut kaiken tämän, hän lähti Kapernaumiin.
2. Erään sadanpäällikön palvelija oli sairaana ja oli kuolemaisillaan. Sadanpäällikkö piti häntä suuressa arvossa.
3. Kuultuaan Jeesuksesta sadanpäällikkö lähetti juutalaisten vanhimpia Jeesuksen luo pyytämään, että hän tulisi parantamaan hänen palvelijansa.
4. Kun vanhimmat saapuivat Jeesuksen luo, he pyysivät häntä hartaasti ja sanoivat: "Hän ansaitsee sen, että teet hänelle tämän,
5. sillä hän rakastaa meidän kansaamme, ja synagogankin hän on meille rakentanut."
6. Niin Jeesus lähti heidän kanssaan. Mutta kun hän ei enää ollut kaukana talosta, sadanpäällikkö lähetti ystäviään sanomaan hänelle: "Herra, älä suotta vaivaudu, sillä en minä ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle.
7. Siksi en pitänytkään itseäni sen arvoisena, että olisin tullut sinun luoksesi. Mutta sano sana, niin palvelijani paranee.
8. Sillä minut itsenikin on määrätty käskyvallan alle, ja minulla on sotilaita alaisinani. Kun sanon yhdelle: 'Mene', niin hän menee, ja toiselle: 'Tule', niin hän tulee, tai palvelijalleni: 'Tee tämä', niin hän tekee."
9. Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli häntä. Kääntyen väkijoukon puoleen, joka kulki hänen perässään, hän sanoi: "Minä sanon teille: näin suurta uskoa en ole löytänyt edes Israelista."
10. Kun sadanpäällikön lähettämät miehet palasivat taloon, he tapasivat palvelijan terveenä.
11. Jeesus herättää lesken pojan Nainissa
Sen jälkeen Jeesus meni Nain-nimiseen kaupunkiin, ja hänen kanssaan kulkivat hänen opetuslapsensa ja suuri väkijoukko.
12. Kun hän lähestyi kaupungin porttia, sieltä kannettiin ulos kuollutta, äitinsä ainoaa poikaa. Äiti oli leski, ja suuri joukko kaupungin väkeä oli hänen kanssaan.
13. Hänet nähdessään Herra tunsi sääliä häntä kohtaan ja sanoi: "Älä itke."
14. Hän lähestyi paareja ja kosketti niitä, jolloin kantajat pysähtyivät. Hän sanoi: "Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse!"
15. Silloin kuollut nousi istumaan ja rupesi puhumaan, ja Jeesus antoi hänet takaisin hänen äidilleen.
16. Kaikki joutuivat pelon valtaan ja ylistivät Jumalaa sanoen: "Suuri profeetta on noussut meidän keskuuteemme" ja "Jumala on katsonut kansansa puoleen."
17. Tämä sanoma hänestä levisi koko Juudeaan ja kaikkialle ympäristöön.
18. Jeesuksen vastaus Johannes Kastajalle
(Matt. 11:2-19)
Johanneksen opetuslapset kertoivat Johannekselle kaikista näistä asioista. Silloin hän kutsui luokseen opetuslapsistaan kaksi
19. ja lähetti heidät Herran luo kysymään: "Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän odottaa toista?"
20. Kun miehet saapuivat Jeesuksen luo, he sanoivat: "Johannes Kastaja lähetti meidät sinun luoksesi kysymään: 'Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän odottaa toista?'"
21. Juuri sillä hetkellä Jeesus paransi monia taudeista, vaivoista ja pahoista hengistä ja antoi näön monelle sokealle.
22. Niin hän vastasi heille: "Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: Sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään ja köyhille julistetaan evankeliumia.
23. Autuas se, joka ei loukkaannu minuun."
24. Jeesuksen todistus Johannes Kastajasta
Kun Johanneksen lähettämät miehet olivat menneet, Jeesus rupesi puhumaan kansanjoukoille Johanneksesta: "Mitä te lähditte erämaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?
25. Vai mitä lähditte katsomaan? Hienoihin vaatteisiin pukeutunutta miestäkö? Ne, jotka pukeutuvat koreisiin vaatteisiin ja elävät ylellisesti, ovat kuninkaiden linnoissa.
26. Vai mitä sitten lähditte katsomaan? Profeettaako? Juuri niin! Minä sanon teille: hän on enemmänkin kuin profeetta.
27. Hän on se, josta on kirjoitettu:
'Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, hän valmistaa tien sinun eteesi.'
28. Minä sanon teille: ei ole naisista syntyneiden joukossa ketään suurempaa kuin Johannes, mutta vähäisin Jumalan valtakunnassa on suurempi kuin hän.
29. Ja koko kansa, kaikki, jotka häntä kuulivat, publikaanitkin, tunnustivat Jumalan olevan oikeassa ja antoivat kastaa itsensä Johanneksen kasteella.
30. Mutta fariseukset ja lainoppineet hylkäsivät suunnitelman, joka Jumalalla oli heitä varten, eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta.
31. Mihin minä siis vertaisin tämän sukupolven ihmisiä? Minkä kaltaisia he ovat?
32. He ovat kuin lapset, jotka istuvat torilla ja huutavat toisilleen:
'Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet. Me veisasimme itkuvirsiä, mutta te ette itkeneet.'
33. Johannes Kastaja on tullut, hän ei syö leipää eikä juo viiniä, ja te sanotte: 'Hänessä on riivaaja.'
34. Ihmisen Poika on tullut, hän syö ja juo, ja te sanotte: 'Katsokaa syömäriä ja viininjuojaa, publikaanien ja syntisten ystävää!'
35. Mutta Viisauden tunnustavat oikeaksi kaikki Viisauden lapset."
36. Fariseus ja syntinen nainen
Eräs fariseus pyysi Jeesusta syömään kanssaan, ja hän meni fariseuksen kotiin ja asettui aterioimaan.
37. Siinä kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterioimassa fariseuksen talossa, hän toi mukanaan alabasteripullon, joka oli täynnä tuoksuöljyä.
38. Hän asettui itkien Jeesuksen taakse jalkopäähän(4) ja alkoi kyynelillään kastella hänen jalkojaan. Sitten hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä.
39. Mutta kun fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen, hän ajatteli: "Jos tämä mies olisi profeetta, hän tietäisi, mikä ja millainen on tuo nainen, joka häneen koskee - että nainen on syntinen."
40. Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Simon, minulla on sinulle jotakin sanottavaa." Hän vastasi: "Sano, opettaja."
41. "Eräällä rahanlainaajalla oli kaksi velallista. Toinen oli velkaa viisisataa denaaria, toinen viisikymmentä.
42. Kun heillä ei ollut millä maksaa, hän antoi molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?"
43. Simon vastasi: "Luulisin, että se, jolle hän antoi enemmän anteeksi." Jeesus sanoi hänelle: "Oikein sinä ratkaisit."
44. Naiseen päin kääntyen hän sanoi Simonille: "Näetkö tämän naisen? Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jaloilleni, mutta tämä kasteli minun jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan.
45. Sinä et antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta jalkojani siitä asti, kun tulin sisään.
46. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta tämä voiteli jalkani tuoksuöljyllä.
47. Sen tähden sanon sinulle: hänen paljot syntinsä on annettu anteeksi, ja sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta se, jolle annetaan vähän anteeksi, rakastaa vähän."
48. Sitten hän sanoi naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut."
49. Niin pöytävieraat rupesivat puhumaan keskenään: "Kuka tämä on, joka antaa syntejäkin anteeksi?"
50. Mutta Jeesus sanoi naiselle: "Sinun uskosi on sinut pelastanut. Mene rauhaan."
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Luuk. 7:1-50)
Jeesus parantaa sadanpäämiehen palvelijan
1.Kapernaumissa Jeesus suoritti monet ihmetekonsa. Jo samana päivänä tapahtui monta ihmettä. Sekä Matteus että Luukas sanovat tämän tapahtuneen hänen pidettyään puheensa.
2.Rauhan aikana Kapernaumissa ei ollut roomalaisia sotilaita. Kyseinen upseeri oli luultavasti Herodes Antipaan palveluksessa. Hänen sotilaansa olivat kotoisin useista eri maista. "Sadanpäämies (hekatontarkhês)", sadan miehen kapteeni, esimies. Ut:ssa kerrotaan kaikista sadanpäämiehiltä myönteisellä tavalla (Luuk 23:47; Apt 10:22; 22:26; 23:17,23; 24:23; 27:43). Tällä miehellä oli hyvin harvinainen suhtautumistapa palvelijaansa. Palvelijalla ei ollut Rooman lain mukaan mitään oikeuksia. Orjan voi jopa tappaa saamatta rangaistusta. "Pitää suuressa arvossa (entimos)" 'pitää korkeassa arvossa', 'arvostaa'. Muissa yhteyksissä sana on kunnian ilmaisu, Luuk 14:8; Fil 2:29; 1 Piet 2:4,6. Tämä oli yksi monista Kapernaumissa tapahtuneista ihmeistä, jotka eivät johtaneet kaupungin asukkaita tekemään, parannusta (Matt 11:23).
3.Jeesus oli aikaisemmin tehnyt Kapernaumissa kaksi ihmettä, Luuk 4:33-41, ja Kaanassa ollessaan yhden, joka muistuttaa sitä, mitä sadanpäämies nyt toivoi tapahtuvan (Joh 4:46-54). Monet ihmiset tulivat Jeesuksen luo saadakseen apua. Tämä on kuitenkin ainoa kohta, jossa kerrotaan isännän tulleen pyytämään apua orjalleen. Kun Matteus kertoo tapauksen (8:5-13), hän kirjoittaa, että mies tuli Jeesuksen luo. Tämän ei tarvitse merkitä, että hän tuli henkilökohtaisesti, vaan lähettiläiden välityksellä, kuten Luukas sanoo. Jeesus ja sadanpäämies eivät tavanneet toisiaan sinä päivänä. Paikkakunnan synagoogan johtajat olivat sadanpäämiehen asialla.
4.Kukaan ei ansaitse apua ihmeen kautta, mutta verrattuna toisiin, joita Jeesus oli auttanut, tämä mies ehkä ansaitsi Jeesuksen asioihin puuttumisen. On mahdollista, että tämä asian esittämistapa ilmaisee epäilystä, auttaisiko Jeesus pakanaa. "Hartaasti (spçdaiès)" 'kiireisesti', 'innokkaasti'. Asia oli kiireellinen ja oli välttämätöntä, että Jeesus hoitaisi sen välittömästi.
5.Maininnan ei välttämättä tarvitse merkitä, että kysymyksessä oli Kapernaumin ainoa synagooga, mutta siihen synagoogaan nämä sanansaattajat kuuluivat. Mies oli varmastikin rakentanut synagoogan omilla varoillaan. On mahdollista, että hän oli niinkutsuttu »portin proselyytti», Israelin kansan keskuudessa asuva muukalainen. Nämä eivät ympärileikkauttaneet itseään, mutta olivat hyvissä väleissä synagoogan kanssa ja noudattivat tiettyjä juutalaisten tapoja, kuten sapattikäskyä ja määrättyjä ateriasäädöksiä. Synagoogan rakentamisesta voidaan päätellä hänen olleen rikas, mutta siitä ilmenee muutakin. Hän halusi käyttää rahansa tavalla, joka miellytti Jumalaa. On ilmeistä, että hän nautti suurta arvonantoa juutalaisten parissa.
6.Jeesus oli heti valmis menemään taloon, mitä monet pitivät sopimattomana. Upseerin asenne osoittaa hänen nöyryytensä. Se, että hän sanoi olevansa arvoton, osoittaa hänen suuruutensa.
7.Todella vahva usko ei tarvitse ulkonaisia merkkejä, kuten esim. kosketusta. Mies ei pyytänyt myöskään liinaa tai esinettä, joka olisi ollut Jeesuksella (Apt 19:12). Hänelle riitti, että Jeesus sanoisi sanan. Hän oli täysin varma siitä, että vaikka Jeesus olisi kaukana, hänen lausumansa sana pystyisi parantamaan pojan. "Palvelija (pais)", oikeastaan lempinimi, kun kysymys oli orjasta. Tämä orja oli hänelle hyvin rakas (j. 2).
8.Sadanpäämies tarkoitti tällä, että kun hänkin Jeesusta vähäisempänä valtiaana voi käskeä, ja hänen sanoillaan on valtaa, miten paljon enemmän onkaan Jeesuksen sanoilla. Hän tiesi kokemuksesta, mitä käsky voi merkitä, ja sellaista hän pyysi. »Jos sinä sanot 'mene', niin sairaus menee, jos sanot 'tule', siunaus tulee.» Mies olisi oman itsensä vuoksi voinut jättää sanomatta ensimmäisen lauseen. Hänen ei olisi tarvinnut mainita mitään siitä, että hän itsekin oli toisen vallan alainen. Hänen käyttämänsä vertauskuva ilmaisi kyllin selvästi, mitä hän tarkoitti puhuessaan alaisistaan. Mutta nöyränä hän ei tahtonut salata sitä, että hänen täytyi itsekin ottaa vastaan ylempiensä käskyjä.
9.Jeesuksen mainitaan ihmetelleen kaksi kertaa. Nyt se tapahtui ihmisen uskon tähden. Toisella kerralla hän ihmetteli kansan epäuskoa (Mark 6:6). Vain kahdesti hän ylisti ihmisen suurta uskoa. Toisessakin tapauksessa kyseessä oli pakana, nimittäin kanaanilainen nainen (Matt 15:28). Miehen suuri usko tuli hyvin selvästi esiin myös hänen nöyryydessään.
10.Jumalalle ei ole olemassa etäisyyksiä. Lausuiko Jeesus todella »sanan», kuten mies häneltä pyysi, sitä ei kerrota.
Jeesus herättää lesken pojan kuolleista
11.Tämän ainoan kerran Raamatussa mainitaan Nainin kaupunki. Se oli noin kymmenen kilometriä kaakkoon Nasaretista, vuoren rinteellä päivänmatkan päässä Kapernaumista. Ei tiedetä, tekikö Jeesus siinä kaupungissa muita ihmeitä. Vain muutaman kilometrin päässä Nainista lounaaseen oli Suunem, jossa profeetta Elisa aikanaan oli välikappaleena, kun Jumala herätti nuorukaisen takaisin elämään (2 Kun 4:32-36).
12.Haudat olivat aina kaupunkien ulkopuolella. Sana "katso" kiinnittää huomion surukulkueen ja Jeesuksen erikoislaatuiseen kohtaamiseen. Elämän ruhtinas kohtasi kuoleman saaliin. Jos leski menetti ainoan poikansa, sitä pidettiin suurimpana onnettomuutena, joka ihmistä voi kohdata. Hautajaisvieraiden monilukuisuus osoittaa ihmisten säälineen äitiä. Mutta kukaan ei osoittanut hänelle sellaista myötätuntoa kuin Jeesus (j. 13). Vaikka ihmiset säälivätkin häntä, he eivät voineet tehdä mitään tapahtuneelle. Mutta Jeesuksella oli valta muuttaa tilanne. Osa surukulkueessa olevista oli palkattuja itkijänaisia ja soittajia. Monet saivat olla omin silmin näkemässä ihmeen.
13.Luukas käyttää tässä ensimmäisen kerran Jeesuksesta ilmaisua "Herra". Jeesus oli myös kuoleman herra. Juudean ja Galilean hautaamistavat olivat erilaiset. Juudeassa palkatut itkijänaiset ja soittajat kulkivat paarien edellä, kun taas Galileassa he kulkivat jäljessä. Naiset kulkivat aina edellä, sillä, kuten vanha juutalainen selittäjä sanoo: nainen toi kuoleman maailmaan, ja sen tähden hänen on johdettava hautajaissaattuetta. Jeesus käski lesken lakata itkemästä. Hän oli ehdottoman varma siitä, mitä tapahtuisi, muuten käsky olisi ollut luonnoton.
14.Herätti varmasti ihmetystä, että opettajana tunnettu mies tahtoi koskettaa paareja, mitä rabbiinit pitivät saastuttavana tekona. Jeesus ei pelännyt tulevansa pyhien toimitusten kannalta saastaiseksi. Hän vaati takaisin pojan, jonka kuolema oli vienyt saaliikseen. Hänelle ei kuolleen herättäminen ollut vaikeampaa kuin tavalliselle ihmiselle nukkuvan herättäminen.
15.Kuollut ei maannut arkussa, vaan paareilla. Luukas käyttää tässä sanaa, joka muutoin esiintyy ainoastaan Apt 9:40:ssä. "Nousi istualleen, (anakathidzè)", on lääketieteellinen ilmaisu ja tarkoittaa potilaan nousemista istumaan vuoteessaan. Jeesus oli edelleen äidin ja pojan välinen yhdysside. Poika oli otettu äidiltä, ja Jeesus antoi hänet tälle takaisin. Ne kolme evankeliumien mainitsemaa tilannetta, joissa Jeesus herätti kuolleita, on kuvattu hyvin tarkkaan. Iältään yksi oli kaksitoistavuotias (Mark 5:42), toinen nuorukainen (Luuk 7:14), kolmannen (Lasaruksen) ikää ei mainita. Ensimmäinen ihme tapahtui Kapernaumissa, toinen Nainissa ja kolmas Betaniassa. Ensimmäinen vainaja makasi vuoteessa, toinen paareilla ja kolmas oli haudassa. Yksi heistä oli juuri kuollut, toinen oli ollut kuolleena muutamia tunteja ja kolmas muutamia päiviä. Tämä ei ole evankelistojen »järjestelyä», koska kukaan heistä ei puhu kaikista kolmesta tapauksesta.
16.Tässä ilmeni selvästi jumalallinen voima. Hänessä, joka pystyi riistämään kuolemalta sen saaliin, oli voima, joka sai ihmiset vapisemaan. Romaanikirjailija olisi varmasti kuvaillut äidin suurta onnea ja ihastusta. Luukas on kiinnostuneempi siitä, miten kansa suhtautui Jeesukseen.
17.Luukas ei sanonut Nainin olevan Juudeassa, vaan että huhu Jeesuksen ihmeteosta levisi Juudeaan. On mahdollista, että Juudea tarkoittaa tässä koko juutalaista Palestiinaa. Jae muodostaa luonnollisen yhtymäkohdan seuraavaan kertomukseen.
Jeesuksen vastaus Johannekselle
18.Vaikka Johannes oli vankeudessa, hänellä oli edelleenkin opetuslapsia, jotka pitivät häneen yhteyttä.
19.Kun Johannes lähetti opetuslapset Jeesuksen luokse, se osoittaa hänen uskoneen Jeesukseen. Hän tiesi, että Jeesus sanoisi totuuden. Johanneksen kysymys ei noussut epäuskosta, vaan kasvavasta ahdistuksesta. Johannes Kastaja käytti usein nimitystä »se tuleva» (Matt 3:11; Mark 1:7; Joh 1:27; Vrt. Ps 40:8 ja 118:26).
20.Asia oli Johannekselle hyvin vakava ja tärkeä. Hänen opetuslapsensa toistivat kysymyksen sanatarkasti.
21.Johanneksen opetuslapset tapasivat Jeesuksen hänen tavallisessa jokapäiväisessä toiminnassaan. Luukas erottaa muut sairaat riivatuista. Sairaudet voivat ilmetä pitkällisinä tai äkillisinä vaivoina. Voidaan sanoa, että Johanneksen lähettiläät tulivat juuri oikeaan aikaan - Jeesuksen parantaessa monia vaikkakin Jeesuksen ollessa kysymyksessä olisi ollut vaikeata tullakaan sopimattomaan aikaan!
22.Jeesus ei kertonut heille mitään uutta. Viesti oli sama, jonka Johanneksen opetuslapset olivat jo aikaisemmin kertoneet opettajalleen (j. 18). Merkillepantavaa vastauksessa oli, että se johdatti Johanneksen ajatukset Vt:n ennustuksiin Messiaasta (Jes 35:5-6 ja 61:1). On mahdollista, että opetuslapset joutuivat odottamaan hetken, ennen kuin saivat tilaisuuden kysyä asiaansa. Tähän saakka he olivat kuulleet, nyt he saivat myös nähdä. Evankeliumia julistetaan köyhille, käski Jeesus sanoa Johannekselle. Tämä ei tietenkään merkitse sitä, että vain köyhät saisivat kuulla sen. Sitä julistetaan kaikille ihmisille, mutta vain ne, jotka tuntevat tarvitsevansa tätä sanomaa, ottavat sen vastaan. Sen tähden voidaan hyvällä syyllä sanoa, että sitä julistetaan juuri heille. Vastaanottaville julistettu sana tulee todellisuudeksi.
23.Tässä autuaaksijulistuksessa on varoitus. Luukas ei sano mitään siitä, että Johannes voitti ahdistuksensa saadessaan nämä terveiset, mutta on jokseenkin varmaa, että näin kävi.
24.Jeesus kuvailee tässä häilyvää, epäröivää ihmistä. Johannes ei ollut sellainen. Hän ei perääntynyt kenenkään edessä. Jeesus sanoi tämän heti lähettiläiden mentyä. Vaikuttaa siltä, että hän tuskin malttoi odottaa, että saisi puhua hyvää Johanneksesta.
25.Johannes oli profeetallinen julistaja, joka kieltäytyi kaikesta mukavuudesta ja ylellisyydestä.
"Korea (malakos)", 'pehmeä', 'naisellinen'. "Herkullisesti (tryfê)" esiintyy ainoastaan tässä ja 2 Piet 2:13:ssa.
26.Johannes ei ollut ainoastaan Messiaan tuloa julistava profeetta, vaan hän näki itse hänet, osoitti häntä muille ja julistuksellaan raivasi hänelle tietä. Tärkeintä profeetalle on, että hänellä on sanoma Jumalalta ja että hän on halukas julistamaan tätä riippumatta siitä, missä olosuhteissa hän elää ja mitä se lopulta hänelle maksaa. Johanneksen teki profeetaksi se, että Jumalan sana tuli hänelle hänen ollessaan erämaassa (3:2). Kukaan ei voi opiskella profeetaksi. Jumala kutsuu tehtävään, ja huolehtii myös varustuksesta. Jeesus korosti Johanneksen olevan »enemmän kuin profeetta».
27.Jeesus viittaa tässä Mal 3:1:een. Johanneksen suuruus johtui siitä, että hän oli sen henkilön sanansaattaja, joka oli kaiken todellisen suuruuden lähde.
28.Jeesus ei aliarvioinut Johannesta. Hän asetti hänet niin korkealle kuin voi. Siihen asti Vanhan liiton aikana syntyneistä kukaan ei ollut suurempi kuin Johannes Kastaja. Nyt Messiaan aikana, Uuden liiton aikana, vähäisinkin on suurempi kuin Johannes Kastaja. Useat kirkkoisät, mm. Krysostomos, arvelevat, että tässä mainittu »vähäisin» on Jeesus ("mikroteros", 'pienempi'). Väitetään, että Jeesus sanoi itseään pienemmäksi, koska hän oli Johannesta nuorempi ja koska monet olivat sitä mieltä, että hän ei ollut kooltaan niin suuri kuin Johannes. Toinen mahdollisuus on, että »vähäisin» tarkoittaa Jeesuksen seuraajaa.
29.Kastattamalla itsensä ihmiset tunnustivat Johanneksen kasteen oikeaksi ja Jumalan tahdon mukaiseksi. Saattaa olla vaikeata ratkaista, ovatko jakeet 29 ja 30 osa Jeesuksen puheesta vai Luukkaan lisäämää selitystä. Uskottavinta on, että Jeesus lausui tämänkin.
30.Lainoppineet olivat Mooseksen lain tulkitsijoita. Fariseukset taas olivat maan uskonnollisista ryhmistä ankarimpia. Yhteistä heille oli, että he eivät olleet kuulevinaankaan Johanneksen julistusta. Näin heistä tulikin vihollisia. Jeesus tarkastelee tässä Johannes Kastajan toimintaa jo päättyneenä.
31.Tässä Jeesus luultavasti piti tauon. Hän etsi sopivaa vertauskuvaa sille, mitä oli selittänyt. Lapsissa hän näki aikuisia pienoiskoossa, kun taas aikuiset eivät ole paljonkaan edellä lapsista. Kysymykseen kätkeytyy syytös. Kun Jeesus käytti sanaa "sukupolvi", se osoittaa hänen puhuneen ennen kaikkea omille aikalaisilleen tai niille, jotka olivat nähneet ja kuulleet Johannes Kastajan julistusta.
32.Tämän ainoan kerran Ut:ssa viitataan lasten leikkiin. Milloin he tahtovat leikkiä häitä, milloin hautajaisia. He ovat ailahtelevia ja oikullisia. Aikuiset ovat samanlaisia. Torit olivat aukioita, jotka soveltuivat mainiosti lasten leikkipaikoiksi silloin, kun niillä ei käyty kauppaa. Kadut olivat yleensä hyvin ahtaita ja niillä oli tuhkatiheässä kauppakojuja, ainakin keskustassa. Jeesus oli varmasti nähnyt lasten leikkivän kuvaamallaan tavalla.
33.Johannes ei syönyt sellaista ruokaa, jota ihmiset tavallisesti syövät. Hän eli nasiirina (4 Moos 6:2-4) koko elämänsä. Joh 10:20:n mukaan Jeesustakin syytettiin siitä, että hänessä olisi riivaaja.
34.Jeesus ei halveksinut tavallisia hyviä lahjoja, mutta hän nautti niitä järkevästi. Hän oli todellinen ihminen. Kun hän eli ihmisen elämää, siitä tuli loukkauskivi omavanhurskaille. Hänen vapaa esiintymisensä kaikenlaisten ihmisten parissa ei sopinut heidän käsitykseensä siitä, miten uskonnon julistajan piti käyttäytyä. Fariseuksilla ja kirjanoppineilla oli paljon syytöksiä Jeesusta vastaan. Usein heidän tarkoituksensa olikin oman asenteensa, Jeesuksen hylkäämisen, puolustaminen.
35.Ulkonainen teko paljastaa sisimmässä olevan. »Lapset» tarkoittivat heprealaisen puhetavan mukaan hedelmiä. Viisauden hedelmät osoittavat niiden olevan lähtöisin viisaudesta. Viisaus on tässä Jumalan nimitys, nk. hypostaasi, henkilöitymä. Välttääkseen Jumalan nimen käyttämistä erehdyksessä väärin juutalaiset kutsuivat häntä erilaisilla nimityksillä: Taivas, Nimi, Viisaus. Lapset tarkoittavat tässä siis Jumalan lapsia.
Jeesus voidellaan Simonin talossa
36.Hallitusmiesten joukossa oli monia, jotka pitivät Jeesusta profeettana (Joh 12:42). Mahdollisesti tämä oli yksi heistä, vaikka hän oli uskossaan horjuva. Mikään ei viittaa siihen, että hänen kutsullaan olisi ollut alhaiset vaikuttimet, vaikkakaan hän ei osoittautunut erityisen ystävälliseksi.
Luukas mainitsee kaksi muuta tapausta, joissa fariseukset pyysivät Jeesusta aterialle kanssaan (11:37 ja 14:1). Näistä tilaisuuksista kertoo vain Luukas. Jotkut kutsuvatkin Luukkaan evankeliumia »vieraanvaraisuuden evankeliumiksi». Jeesus saattoi syödä niin fariseusten kuin publikaanienkin kanssa (Luuk 5:29), hän tarjoutui itse vieraaksi jopa tullitarkastaja Sakkeuksen kotiin Jerikossa, 19:5.
37.Naisen mainitseminen syntisenä saattaa merkitä sitä, että hän oli pakana, mutta todennäköisintä on, että hän oli portto. Hän ei ollut tervetullut tähän taloon, minkä vuoksi häneltä vaadittiin suurta rohkeutta mennä sinne, vaikka siellä olikin »avoimet ovet». Itämaisen tavan mukaan vieraat ihmiset voivat kulkea talossa aterian aikana tapaamassa jotakuta ateriavieraista ja keskustelemassa hänen kanssaan. Naista on pidetty Maria Magdaleenana ja Betanian Mariana, mutta kumpikaan arvelu ei ole oikea. Tämä oli samasta kaupungista (Kapernaumista) kotoisin oleva huonomaineinen nainen.
38.Pöydässä oltiin makuuasennossa vasempaan kyynärvarteen nojaten. Jalat olivat pöydästä poispäin. Sandaalit riisuttiin aterian ajaksi. Nainen ei puhunut sanaakaan, mutta hänen tekonsa oli paljon puhuva.
39.Fariseus Simon ei ollut vielä oppinut tuntemaan vierastaan, mutta vieras oli kyllä oppinut tuntemaan hänet. Fariseus näki tässä todisteen, että Jeesus ei voinut olla profeetta, koska hän saattoi sallia tuollaisen naisen toimet. Todellinen profeetta olisi hänen käsityksensä mukaan ymmärtänyt, kuka nainen oli, ja lähettänyt hänet matkoihinsa.
40.Fariseus ei puhunut ääneen, mutta Jeesus tiesi hänen ajatuksensa. Hän kääntyi puhumaan suoraan Simonille, vaikka tämä ei ollut sanonut mitään. Kenties Simon ajatteli, että Jeesus yrittäisi puolustella tapahtunutta. Jeesuksen sanoissa oli hyvin voimakas henkilökohtainen vetoomus. Ilmaisemalla tuntevansa Simonin ajatukset hän paljasti tuntevansa myös naisen. Hän tiesi vaikuttimet, miksi nainen suoritti rakkaudentekonsa.
41.Työntekijä sai yleensä denarin palkaksi yhden päivän työstä (Matt 20:2). Vertauksessa kuvatut henkilöt ovat Jeesus itse, fariseus Simon ja syntinen nainen. Kysymyksen ydin on: kumpi rakastaa häntä enemmän?
42.Hän piti itsestään selvänä, että kumpikin rakasti häntä, mutta kumpi rakasti enemmän. Vastaus olisi hyvin valaiseva.
43.Simon ei voinut olla vastaamatta, kun hänelle tehtiin suora kysymys. Kuulemassa oli monia (j. 49). Hän ei kuitenkaan antanut suoraa vastausta. Joko hän oli varuillaan tai hän halusi, että vastaus tuntuisi täysin luonnolliselta. "Minun mielestäni (hypolambanè)", 'oletan'. Olet itse langettanut tuomion, sanoi Jeesus. Sinä olet mies, jolla oli pieni velka, syntisellä naisella oli suuri.
44.Nainen seisoi hänen takanaan. Siksi Jeesus kääntyi häneen päin. Katseen suuntaaminen naiseen hänen puhuessaan Simonille oli jo sinänsä fariseuksen nuhtelua. Nainen oli tehnyt sen, mitä Simonin olisi pitänyt, mutta mitä hän ei ollut välittänyt tehdä. Jeesuksen ei sanota katsoneen naiseen aikaisemmin. Nyt hän teki sen ja kehotti Simoniakin katsomaan. Kun hänen täytyi pyytää häntä katsomaan, tämä voi merkitä sitä, että fariseus oli halveksivasti kääntänyt naiselle selkänsä.
Jeesus veti ikään kuin verhon sivuun ja näytti Simonille ne, joista hän juuri oli puhunut, jotka olivat saaneet velkansa anteeksi. Hän muistutti fariseusta myös isännän velvollisuuksista, jotka tämä oli laiminlyönyt: jalkojen pesu, tervetuliaissuudelma, öljy (j.44,45,46).
45.Tervehdyssuudelmasta ks. 1 Moos 33:4; 2 Moos 18:7; 2 Sam 15:5; 19:39; 20:9.
46.Sinä et osoittanut minulle tavanomaista vieraanvaraisuutta, kun taas hän antoi minulle runsaat lahjat. Öljy oli halpaa, hajuvoide kallisarvoista. Öljyn halpa hinta johtui siitä, että Palestiinassa oli paljon öljypuita. Voide saattoi olla tuontitavaraa ja erittäin kallista (Joh 12:3,5).
47.Nainen ei saanut anteeksi rakkaudenosoituksensa tähden, vaan rakkaus oli todiste hänen saamastaan anteeksiantamuksesta. Missä synnintunto on heikko, siellä myös rakkaus on vähäistä. Osoittamastaan rakkaudesta päätellen nainen oli saanut paljon anteeksi. Anteeksiantamus oli avannut hänelle uuden maailman, Hengen elämän. Hänen syntinsä olivat jo ennen tuota tekoa anteeksi annetut, ja anteeksianto pysyi.
48.Jeesus ei nöyryyttänyt häntä, vaan korotti hänet. Nainen seisoi siinä syvästi murheellisena, nyt myös fariseuksen loukkaamana, mutta hän sai lähteä talosta täynnä iloa. Hänen syntinsä olivat anteeksi annetut ja poispyyhityt. Luukkaan mukaan juuri syntien anteeksiantamiseen sisältyy evankeliumin ydin.
49.Sama farisealainen ajattelutapa käy ilmi myös 5:21:ssä.