Luku 22

Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus

Juudas ryhtyy kavaltajaksi

(Matt. 26:1-5; Mark. 14:1,2,10,11; Joh. 11:45-53)
Happamattoman leivän juhla, jota kutsutaan pääsiäiseksi, oli lähellä.
2. Ylipapit ja kirjanoppineet miettivät, millä tavoin saisivat Jeesuksen surmatuksi, sillä he pelkäsivät kansaa.
3. Silloin meni Saatana Juudakseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi ja joka oli yksi niistä kahdestatoista.
4. Juudas meni ylipappien ja temppelivartioston päällikköjen luo ja keskusteli heidän kanssaan siitä, miten toimittaisi Jeesuksen heidän käsiinsä.
5. He ilahtuivat ja lupasivat antaa hänelle rahaa.
6. Hän suostui ja etsi sopivaa tilaisuutta toimittaakseen Jeesuksen heidän käsiinsä, kun väkijoukkoa ei olisi paikalla.
7. Valmistautuminen pääsiäisen viettoon
(Matt. 26:17-25; Mark. 14:12-21; Joh. 13:21-30)
Sitten tuli se happamattoman leivän päivä, jona pääsiäislammas oli teurastettava.
8. Jeesus lähetti Pietarin ja Johanneksen sanoen: "Menkää ja valmistakaa meille pääsiäisateria syödäksemme."
9. He kysyivät häneltä: "Minne tahdot meidän valmistavan sen?"
10. Hän vastasi heille: "Kun saavutte kaupunkiin, teitä vastaan tulee mies, joka kantaa vesiruukkua. Seuratkaa häntä siihen taloon, johon hän menee,
11. ja sanokaa talon isännälle: 'Opettaja kysyy sinulta: Missä on vierashuone, jossa voin syödä pääsiäisaterian opetuslasteni kanssa?'
12. Hän näyttää teille yläkerrasta suuren huoneen, jossa kaikki on valmiina. Valmistakaa sinne ateria."
13. He lähtivät ja totesivat kaiken olevan niin kuin Jeesus oli heille sanonut, ja he valmistivat pääsiäisaterian.
14. Ehtoollisen asettaminen
(Matt. 26:26-30; Mark. 14:22-26; 1. Kor. 11:23-25)
Kun hetki koitti, Jeesus asettui aterialle ja apostolit hänen kanssaan.
15. Hän sanoi heille: "Minä olen hartaasti halunnut syödä kanssanne tämän pääsiäisaterian ennen kärsimystäni.
16. Sillä minä sanon teille: enää en syö pääsiäisateriaa, ennen kuin se saa täyttymyksensä Jumalan valtakunnassa."
17. Ja hän otti maljan, kiitti Jumalaa ja sanoi: "Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne.
18. Minä sanon teille: tästedes en juo viinipuun antia, ennen kuin Jumalan valtakunta tulee."
19. Sitten hän otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi ja antoi heille sanoen: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän edestänne. Tehkää tämä minun muistokseni."
20. Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän edestänne.
21. Mutta katsokaa, kavaltajani käsi on pöydällä niin kuin minunkin.
22. Ihmisen Poika tosin menee pois, niin kuin on säädetty, mutta voi sitä ihmistä, joka hänet kavaltaa!"
23. Silloin opetuslapset alkoivat kysellä toisiltaan, kuka heistä voisi olla se, joka tämän tekee.
24. Suurin on se, joka palvelee
Opetuslasten kesken syntyi myös kiistaa siitä, ketä heistä olisi pidettävä suurimpana.
25. Niin Jeesus sanoi heille: "Kansojen kuninkaat hallitsevat herroina kansojaan, ja niiden vallanpitäjiä kutsutaan hyväntekijöiksi.
26. Mutta niin älköön olko teidän keskuudessanne. Joka teidän keskuudessanne on suurin, se olkoon kuin nuorin, ja johtaja niin kuin palvelija.
27. Sillä kumpi on suurempi, se, joka on aterialla, vai se, joka palvelee? Eikö se, joka on aterialla? Mutta minä olen teidän keskellänne niin kuin se, joka palvelee.
28. Te olette pysyneet minun kanssani koettelemuksissani.
29. Niinpä minä säädän teille, niin kuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan.
30. Te saatte syödä ja juoda pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla ja tuomita Israelin kahtatoista heimoa."
31. Jeesus ennustaa Pietarin lankeemuksen
(Matt. 26:31-35; Mark. 14:27-31; Joh. 13:36-38)
"Simon, Simon! Saatana on tavoitellut teitä valtaansa seuloakseen teitä niin kuin viljaa.
32. Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi raukeaisi tyhjiin. Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi."
33. Niin Simon sanoi hänelle: "Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään vaikka vankilaan tai kuolemaan."
34. Mutta Jeesus vastasi: "Minä sanon sinulle, Pietari: ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti kiellät tuntevasi minut."
35. Kukkaro, laukku ja miekka
Sitten Jeesus sanoi heille: "Kun minä lähetin teidät ilman rahakukkaroa, laukkua ja kenkiä, puuttuiko teiltä mitään?" He vastasivat: "Ei mitään."
36. Hän sanoi: "Mutta nyt, jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa, samoin myös laukun, ja jolla ei ole, myyköön viittansa ja ostakoon miekan.
37. Sillä minä sanon teille, että tämän kirjoituksen täytyy käydä minussa toteen: 'Hänet luettiin pahantekijöiden joukkoon.' Se, mitä minusta on sanottu, on nyt täyttymässä."
38. Niin he sanoivat: "Herra, tässä on kaksi miekkaa." Hän vastasi: "Riittää."
39. Jeesus rukoilee Getsemanessa
(Matt. 26:36-46; Mark. 14:32-42)
Jeesus lähti ulos ja meni tapansa mukaan Öljymäelle, ja opetuslapset seurasivat häntä.
40. Tultuaan sinne hän sanoi heille: "Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen."
41. Hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili:
42. "Isä, jos sinä tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni vaan sinun."
43. [Silloin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä.
44. Tuskan valtaamana hän rukoili yhä hartaammin, ja hänen hikensä oli kuin veripisarat, jotka putosivat maahan.](24)
45. Kun hän nousi rukoilemasta ja meni opetuslastensa luo, hän tapasi heidät nukkumasta murheen uuvuttamina.
46. Niin hän sanoi heille: "Miksi te nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen."
47. Jeesus vangitaan
(Matt. 26:47-56; Mark. 14:43-50; Joh. 18:3-11)
Jeesuksen vielä puhuessa paikalle tuli väkijoukko, ja sen edellä kulki yksi niistä kahdestatoista, nimeltään Juudas. Tämä tuli Jeesuksen luo suudellakseen häntä,
48. mutta Jeesus sanoi hänelle: "Juudas, suudelmallako sinä kavallat Ihmisen Pojan?"
49. Kun ne, jotka olivat Jeesuksen ympärillä, näkivät, mitä oli tulossa, he sanoivat: "Herra, iskemmekö miekalla?"
50. Yksi heistä iski ylipapin palvelijaa ja sivalsi häneltä oikean korvan irti.
51. Mutta Jeesus sanoi: "Sallikaa vielä tämäkin!" Ja hän kosketti miehen korvaa ja paransi hänet.
52. Sitten Jeesus sanoi ylipapeille, temppelivartioston päälliköille ja vanhimmille, jotka olivat tulleet häntä vangitsemaan: "Te olette lähteneet kuin rosvoa vastaan miekat ja seipäät mukananne.
53. Joka päivä minä olen ollut teidän kanssanne temppelissä, ettekä te ole kättänne ojentaneet minua vastaan. Mutta tämä on teidän hetkenne, nyt pimeys saa vallan."
54. Pietari kieltää Jeesuksen
(Matt. 26:57,58,69-75; Mark. 14:53,54,66-72; Joh. 18:12-18,25-27)
Silloin he ottivat Jeesuksen kiinni ja veivät hänet ylipapin taloon. Pietari seurasi heitä kauempana.
55. He sytyttivät nuotion keskelle sisäpihaa, ja kun he asettuivat istumaan, Pietari istuutui heidän joukkoonsa.
56. Eräs palvelustyttö näki hänen istuvan tulen ääressä, katsoi häntä tarkkaan ja sanoi: "Tuokin oli hänen seurassaan."
57. Mutta Pietari kielsi sanoen: "Nainen, en tunne häntä."
58. Hetken kuluttua sanoi eräs mies hänet nähdessään: "Sinäkin olet yksi niistä." Mutta Pietari sanoi: "Mies, en ole."
59. Noin tunnin kuluttua toinen mies väitti: "Totisesti, tämäkin oli hänen kanssaan. Onhan hänkin galilealainen."
60. Mutta Pietari sanoi: "En ymmärrä, mies, mistä puhut." Samassa, hänen vielä puhuessaan, kukko lauloi.
61. Herra kääntyi ja katsoi Pietariin. Silloin Pietari muisti Herran sanat, jotka tämä oli sanonut hänelle: "Ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti kiellät minut."
62. Hän meni ulos ja itki katkerasti.
63. Vartijat pilkkaavat Jeesusta
(Matt. 26:67,68; Mark. 14:65)
Miehet, jotka vartioivat Jeesusta, pilkkasivat ja löivät häntä.
64. He peittivät hänen silmänsä ja sanoivat hänelle: "Profetoi! Kuka sinua löi?"
65. Monella muullakin tavalla he herjasivat häntä.
66. Jeesus Suuren neuvoston edessä
(Matt. 26:59-66; Mark. 14:55-64; Joh. 18:19-24)
Päivän valjetessa kokoontuivat kansan vanhimmat, ylipapit ja kirjanoppineet, ja Jeesus vietiin neuvoston eteen.
67. He sanoivat hänelle: "Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille." Hän vastasi: "Jos sanon sen teille, te ette usko,
68. ja jos kysyn, te ette vastaa.
69. Mutta tästedes Ihmisen Poika on istuva Jumalan voiman oikealla puolella."
70. Silloin he kaikki sanoivat: "Sinä siis olet Jumalan Poika?" Hän vastasi heille: "Tepä sen sanotte, että minä se olen(25)."
71. He sanoivat: "Mitä todisteita me enää tarvitsemme! Mehän itse kuulimme sen hänen omasta suustaan."


(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Luuk. 22:1-71)

1.Happamattoman leivän juhla kesti viikon, 15. päivästä 21. päivään nisankuuta. Pääsiäisateria syötiin näistä päivistä ensimmäisenä. Pääsiäistä vietettiin Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi (2 Moos 12). Oikeastaan pääsiäinen ja happamattoman leivän juhla olivat kaksi erillistä tapahtumaa, mutta ne sattuivat ajallisesti yhteen ja niitä pidettiin samana juhlana, 4 Moos 28:16-25. Kaikkien täysi-ikäisten miespuolisten juutalaisten, jotka asuivat 25 kilometrin säteellä Jerusalemista, piti lain mukaan tulla pääkaupunkiin pääsiäisjuhlille. Eri puolilla maailmaa asuvat juutalaiset toivoivat ainakin kerran elämässään saavansa tilaisuuden olla Jerusalemissa tämän juhlan aikana. Se oli vuoden suurin juhla.
2.Matteus kertoo (26:3), että myös vanhimmat olivat hankkeessa mukana. Kysymys ei ollut siitä, surmattaisiinko Jeesus, vaan siitä, miten se tapahtuisi. Itse asiassa he suunnittelivat oikeusmurhaa.
Juudas tarjoutuu kavaltamaan Jeesuksen

3.Johannes kertoo kavaltamisajatuksen muodostuneen Juudakselle vähin erin (13:2,27). Kysymyksessä ei ollut sellainen riivaajan valtaan joutuminen, josta muualla evankeliumeissa kerrotaan. Saatana teki Juudaasta välikappaleensa täyttämällä hänet omilla petollisilla ajatuksillaan, ja hänellä oli kyky muuttaa ne käytännön toimenpiteiksi. Juudaasta tuli saatanan tahtoa myötäilevä orja. Saatana löytää aina sopivia työvälineitä pahoille teoilleen niistä uskoa tunnustavista, jotka ovat teeskentelijöitä. Tässä tapauksessa houkuttimena oli raha. Kenties yhtenä syynä oli myös pettymys siihen, että toiveet poliittisesta Messiaasta eivät olleet täyttyneet.

4.Kukaan ei tiedä tapahtuman tarkkaa ajankohtaa. Se on voinut tapahtua heti Betaniassa nautitun aterian jälkeen lauantai-iltana (Matt 26:14). Juudas otti suoran neuvotteluyhteyden ylipappeihin, joiden puheille hän pääsi heti, kun he kuulivat, millä asioilla hän liikkui.
5.Uskonnolliset johtajat olivat levottomia ja pelkäsivät, että kansa asettuisi Jeesuksen puolelle ja että pidätyksen yhteydessä syntyisi mellakka (Joh 11:48; 12:19). Nyt kävi ilmi, että yksi hänen läheisistään oli valmis kavaltamaan hänet. Tämä oli miltei liian hyvä uutinen ollakseen totta. Mitään sellaista he eivät varmasti olleet uskaltaneet toivoakaan, sillä kukaan ei osannut epäillä Juudasta. Matt 26:15 kertoo, että he laskivat hänelle heti palkkiosumman, kolmekymmentä hopearahaa.

6.Juudas oli tyytyväinen sopimukseen, ja sitä olivat toisetkin. Nyt oli vain keksittävä sopiva ajankohta, jolloin hän voisi luovuttaa Jeesuksen heidän käsiinsä. Juudaksellekin olisi eduksi, jos se voisi tapahtua suurta huomiota herättämättä.
Pääsiäisateria

7.Tämä päivä, 14. nisankuuta, laskettiin kahdeksanneksi juhlapäiväksi ja myös juhlaviikkoon kuuluvaksi. Sinä iltapäivänä talosta piti poistaa kaikki hapan.
8.Opetuslapset ottivat ensin puheeksi juhlan viettämispaikan (Matt 26:17; Mark 14:12). Heillä ei itsellään ollut siitä ehdotusta. Hän saattoi uskoa tämän tehtävän vain luotettavimmille ystävilleen.
9.Jeesuksella ja hänen ystävillään ei ollut kaupungissa paikkaa, jonne he olisivat voineet majoittua, ja yöt Jeesus vietti näinä viimeisinä aikoina Öljymäellä tai Betaniassa (21:37; Mark 11:12). Pääsiäistä tuli kuitenkin viettää Jerusalemissa, joten heidän oli välttämättä saatava sopiva paikka.
10.Vesiastian kantaminen oli tavallisesti naisten työtä, minkä vuoksi ei olisi vaikeata panna merkille tällaista askaretta suorittavaa miestä. Sitä miestä heidän pitäisi seurata, ja niin he löytäisivät paikan, jossa pääsiäislammas syötäisiin. Samuel antoi Saulille samantapaisen merkin, 1 Sam 10:2-5.
11.Mies oli ilmeisesti yksi niistä, jotka halusivat tehdä jotakin Jeesuksen hyväksi, vaikka saattaisivat joutua itse vaaraan. Tarvitsi vain mainita sana »Opettaja», niin kaikki järjestyisi.
"Vierashuone (katalyma)", 'yösija, majapaikka'. Samaa sanaa käytetään 2:7:ssä.
12.Jerusalemissa oli pääsiäisen aikaan suunnattomat määrät pyhiinvaeltajia, ja oli oikeastaan ihme, että heille riitti tilaa. Talon on täytynyt olla suuri. Omistaja oli luultavasti rikas. On mahdollista, että tämä suuri sali (yläsali) oli sama, jossa opetuslapset kokoontuivat Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen ja myöhemmin helluntaipäivänä. Heidän piti valmistaa pääsiäislammas, happamaton leipä, yrtit ja muu asiaankuuluva.
13.Jeesus oli ennustanut monia yksityiskohtia. Jos jotkut niistä olisivat pettäneet, opetuslapset eivät olisi voineet suorittaa tehtäväänsä, mutta kaikki piti täsmälleen paikkansa. Evankelistalla näyttää olleen käsitys, että tässä vaikutti Jeesuksen yliluonnollinen tieto eikä asioita siis ollut järjestetty ennakolta. Muut kymmenen opetuslasta, näiden joukossa Juudas, eivät tietäneet, missä he söisivät.
14.Oli torstai-ilta. Kun ensimmäinen tähti ilmestyi iltataivaalle, alkoi juutalaisten perjantai.
15.Mitä lähemmäksi kärsimistään ja kuolemaansa Jeesus tuli, sitä enemmän hän halusi ja kaipasi kaiken tämän jo tapahtuvan, niin että lunastustyö saataisiin loppuun suoritetuksi. "Halajamalla halannut (epithymia epithymeè)", oikeastaan 'ikävöiden halunnut'. Sanat ilmaisevat harrasta kaipausta. Niitä käytetään Lasaruksesta, joka halusi ravita itseään rikkaan miehen pöydästä putoavilla muruilla (16:21). Jeesus halusi koko sydämestään syödä pääsiäislampaan, sillä hän tiesi tämän aterian johtavan niihin viimeisiin tapahtumiin, jotka kuuluivat hänen maalliseen palvelustehtäväänsä.

16.Maallinen pääsiäisateria päättyi. Sen tilalle tuli kristittyjen ehtoollinen. Tämä oli Jeesuksen viimeinen ateria ennen kuolemaa, mutta hän on mukana myös ensimmäisellä aterialla seurakuntansa kanssa ensimmäisen ylösnousemuksen jälkeen.
17.Jeesus ojensi ensimmäisen maljan kiertämään pöydässä. Sen jälkeen luettiin kiitosrukous. On mahdollista, että joku toisista ojensi hänelle maljan täytettyään sen. Joko he kaikki joivat tästä tai täyttivät siitä oman pikarinsa.
18.Jeesus tiesi kuolevansa muutamia tunteja tämän jälkeen, ja hänen kuollessaan pääsiäisen vietto oli täyttänyt perimmäisen tehtävänsä. Viinipuun hedelmä ilmaisee tämän maailman ja uuden luomakunnan vastakkaisuutta.

19.Siinä vaiheessa, kun piti muistella Israelin vapautumista Egyptistä, Jeesus otti leivän ja siunasi sen. Sen jälkeen hän jakoi sen heille kaikille. Tämä tapahtui luultavasti juutalaisen aterian toisessa ja kolmannessa vaiheessa. Pääsiäislampaaksi tuli nyt Jeesus itse. Sana "teidän" ei tarkoita vain paikalla olleita opetuslapsia, vaan myös kaikkia niitä, joita he edustivat, kaikkia Jeesukseen uskovia.
20.Jumalan ja Israelin liitto tehtiin Mooseksen välityksellä Siinailla. Se solmittiin uhrin pohjalle ja sinetöitiin vihmomalla uhrieläinten verta alttarin ja kansan ylle. Kansa sai osallistua myös uhriateriaan (2 Moos 24). Tällainen oli vanha liitto. Jeesuksessa Jumala on vahvistanut »uuden liiton» (Jer 31:31) koko ihmiskunnalle. Se tehtiin Golgatalla seuraavana päivänä, perjantaina. Silloin tuotiin suuri ja todellinen uhri ristin ollessa alttarina, kun Jeesus sijaiskärsijänä antoi itsensä kuolemaan (»minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan»). Silloin Jumala antoi anteeksi syntivelkamme (Matt 26:28:ssa lisätään »syntien anteeksiantamiseksi»), ja niin luotiin uusi suhde ja yhteys Jumalaan. Jumalan lapseus sai uuden perustan. Samoin kuin ateria liitettiin vanhaan liittoon merkiksi Jumalan ja hänen kansansa välisestä yhteydestä, myös uuteen liittoon kuuluu ateria, pyhä ehtoollinen. Siinä suhteemme Jumalaan uudistuu, se Jumalan lapseus, joka meillä on syntien anteeksiantamuksen perusteella. "Liiton verestä" puhutaan myös Sak 9:11:ssä - siinä profeettakirjassa, jonka lukemisella aloitettiin »hiljainen viikko».
21.Nämä Jeesuksen sanat ilmaisevat Juudaksen olleen mukana aterialla. Se, että hän oli läsnä tässä pyhässä tilaisuudessa, ei häirinnyt muita mukana olijoita. Sanat "minun kanssani, ei" »teidän kanssanne», osoittavat Jeesuksen erottaneen kavaltajan muista opetuslapsista. Se osoittaa myös, että vain Jeesus oli nyt yhteydessä häneen.
22.Jumala tiesi, mitä Juudakselle tapahtuisi. Hänen pahuutensa oli Jumalan tiedossa, ja hän oli sallinut sen iankaikkisessa viisaudessaan. "Säätää (horidzè)", 'määrätä, päättää, merkitä raja'.
23.Tämä tuli opetuslapsille täydellisenä yllätyksenä. He saattoivat tuskin uskoa korviaan. Matteuksen mukaan (26:22) jokainen heistä kysyi, oliko juuri hän se, jota Jeesus tarkoitti. He eivät siis syyttäneet toisiaan, eikä kukaan epäillyt Juudasta petturiksi. Tämä osoittaa, miten varovaisesti Juudas oli menetellyt.

24.On järkyttävää, että opetuslapset saattoivat kiistellä tällaisesta asiasta muutamia tunteja ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemista. Kysymys oli ollut esillä aikaisemminkin (9:46 ss.). Vrt. Matt 18:1-5; Mark 9:33-37). Tässä ei tarkoitettu vain pöytäjärjestystä, vaan myös asemaa Jumalan valtakunnassa. Epäilemättä opetuslasten joukossa vallitsi jännittynyt odotus Jeesuksen puhuttua juuri Jumalan valtakunnasta, mutta sen olisi pitänyt ilmetä toisella tavalla niissä, jotka olivat hänen lähimpiään. Heidän oudosta asenteestaan huolimatta Jeesus ei tuskastunut heihin.
25.Tässä toistui tarkalleen se, mitä Jeesus oli sanonut muutamaa päivää aikaisemmin, Matt 20:25-28. Hänen täytyi toistaa tosiasioita, koska opetuslapset olivat tarkkaamattomia eivätkä kuulleet, mitä hän sanoi. "Hyväntekijöiksi (euergetês)", Ut:ssa vain tässä mainittu nimitys. Pakanaruhtinaita, jotka ylvästelivät teoillaan, nimitettiin usein näin.
26.Suurin voi tarkoittaa myös vanhinta. Niin on tämä sana käännetty Room 9:12:ssa. Jumalan valtakunnassa kunnianimiä eivät saa kuninkaat, vaan palvelijat. Opetuslapsi osoittaa suuruutensa asettumalla toisten alapuolelle, ei väärästä nöyryydestä niin kuin ulkokullattu, vaan vilpittömänä.

27.Jeesus oli pessyt opetuslastensa jalat juuri vähän ennen (Joh 13:1-17). Siitä hän sai paljon merkitsevän esimerkkinsä. Kaikki opetuslapset pelkäsivät ilmeisesti nöyrtymistä, palvelijan paikalle asettumista. Kukaan ei tahtonut pestä toisten jalkoja, mutta Jeesus teki sen. Viittaamalla siihen, mitä hän itse oli juuri tehnyt, hän osoitti, mitä hän koko elämällään tarkoitti. Samalla hän lopetti heidän tyhjänpäiväiset vertailunsa. Jeesuksen suuri »palvelus» oli hänen sijaiskuolemansa ristillä.
28.On mahdollista, että nämä sanat viittaavat Jeesuksen koko julkiseen toimintakauteen siitä asti, kun hän kutsui opetuslapset, eivätkä vain viimeisiin päiviin ja kuukausiin. Täällä he olivat kokeneet nöyryytystä ja alistumista, siellä he tulisivat olemaan suuria, kun heidät korotetaan ja kirkastetaan. Mutta opetuslasten joukossa oli yksi poikkeus (j. 21-23; Joh 13:10-11).

29."Minä" - minä puolestani - luovutan valtakunnan teille. Sanonta kuvaa sitä, mitä tapahtuu jonkun luovuttaessa jotakin toisille sopimuksen perusteella, testamentilla. Näin opetuslapsille annettiin apostoliset valtuudet. He tulisivat olemaan Jeesuksen valtuutettuja opetuslapsia maan päällä ja osallisia hänen kunniastaan taivaassa. Ks. j. 30.

30.Nimitykseen sisältyy mitä suurin arvonylennys. Jeesus puhui Israelin kahdestatoista sukukunnasta, mutta hän ei sanonut, että opetuslapset istuisivat kahdellatoista valtaistuimella. Yksi heistä, Juudas, luopui valtaistuimesta myydessään Mestarinsa. He iloitsevat saadessaan istua Jeesuksen pöydässä, ja he saavat kunnian tulla nimitetyiksi Israelin kahdentoista sukukunnan tuomareiksi.
31.Saatana ei tyytynyt vain siihen, että sai Juudaksen otteeseensa. Jos hän saisi valtaansa vielä Simon Pietarinkin, voitto olisi suurempi. Hengen maailmassa käytiin taistelua Simon Pietarin sielusta. Hän oli muiden opetuslasten arvostama ja läheinen Jeesukselle. Huomattavassa asemassa olevat henkilöt joutuvat aina hyökkäyksen kohteiksi. Pietarin kaltaisen miehen saaminen samaan ansaan kuin Juudas olisi ollut saatanalle riemuvoitto. "Tavoitteleminen" merkitsee, että paholainen tunsi voimakasta halua kiusata häntä. Tämä muistuttaa Jobin kertomusta (1:12). "Teitä" voi viitata Pietariin ja Juudakseen, mutta on itsestään selvää, että Pietari edusti kaikkia apostoleita, jopa kaikkia Jeesuksen opetuslapsia.
32.Meidän esirukouksemme lähtevät useimmiten siitä, että jokin seikka tulee tietoomme, mutta Jeesus rukoili ennakolta opetuslapsensa puolesta. Me emme vaella vain edeltäpäin valmistetuissa teoissa (Ef 2:10), vaan myös esirukouksissa, jotka Jeesus on jo puolestamme pitänyt. Perkele voi ravistella uskoviakin voimakkaasti seuloessaan heitä niin kuin viljaa, mutta hän saa heistä vain akanat. Jeesus ei rukoillut, että hän ei lankeaisi. On jotakin vielä pahempaa kuin lankeaminen, nimittäin uskonsa menettäminen. Tätä Jeesus ajatteli esirukouksessaan. Kuninkaallinen "mutta minä" asettui saatanan uhkausten tielle, eikä hän onnistunut voittamaan tätä opetuslasta niin kuin oli toivonut. Sanonta "kun sinä kerran" sisältää sekä lankeemuksen että siitä nousemisen. Jeesus sanoi "veljiäsi", ei »veljiäni», niin kuin Joh 20:17:ssä. Heille oli luonteenomaista sama heikkous, joka johti Pietarin lankeemukseen. Apostolien teoista ja Pietarin kirjeistä ilmenee, että hän todella myöhemmin vahvisti veljiään.
33.Epäilemättä Pietari tarkoitti, mitä hän tässä sanoi. Näin hän yliarvioi itsensä ja aliarvioi vaikeudet. Tunnustus oli omahyväinen ja kokemattoman opetuslapsen puhetta. Hän ei ollut vielä huomannut, miten heikko hän oli. Hän luotti enemmän omaan uskollisuuteensa kuin Jeesuksen sanaan.
34.Jeesus ikään kuin huomautti: »Niin on, kuten sanot, mutta kuulehan nyt minua.» Jeesus oli vasta äsken nimittänyt häntä Simoniksi ja lausunut hänen nimensä kaksi kertaa (j. 31). Tässä hän vaihtaa puhuttelunimeksi Pietarin ('kallio'). »Simon, Simon» sanottiin suurella rakkaudella. Nyt hän puhuu siitä, että kallio murskattaisiin tomuksi. Yöllä oli kolme kukonlaulun aikaa. Ensimmäinen oli klo 24 ja 1 välillä, toinen noin klo 3 ja kolmas klo 6 ja 7 välillä. Mutta kukko lauloi vain kerran!
35.Vrt. 9:1 s. ja Matt 10:9. Silloin, kun Jeesus lähetti heidät tällä tavalla, he eivät olleet tarvinneet mitään muuta. Ihmiset ottivat heidät kaikkialla vastaan, ja he saivat, mitä tarvitsivat.

36.Nyt tilanne oli aivan toinen kuin silloin, kun hän aikaisemmin lähetti heidät matkaan. Ylösnousemuksen jälkeen kaikki olisi toisin. Hän pitäisi edelleenkin huolta heistä, mutta ei samalla tavalla kuin aikaisemmin. He tarvitsisivat sekä rahakukkaron että laukun. Miekkaa saattaisi tarvita, kun he joutuisivat uhkaaviin tilanteisiin. Tällä ei tarkoiteta, että heidän pitäisi käyttää väkivaltaa voittaakseen ihmisiä evankeliumille. Muuttuvat olosuhteet synnyttävät muuttuvia tarpeita.
37.Jeesus viittaa tässä Jes 53:12:een. Jeesuksen kuoleman tarkoitus ei ollut antaa esimerkki, jota pitäisi seurata siten, että kaikki uhraisivat henkensä. Hän oli ihmiskunnan sijaiskärsijä, joka tuli uhriksi meidän edestämme ja tehtiin synniksi meidän tähtemme (2 Kor 5:21).
38.Juutalainen piti hyvin harvoin mukanaan miekkaa, varsinkaan pääsiäisjuhlan aikana se ei ollut tapana. Sana tarkoittaa lyhyttä miekkaa tai teurastajan veistä. Pietari ja Johannes olivat teurastaneet pääsiäislampaan ja valmistaneet sen. Mahdollisesti siinä käytetyt veitset olivat vielä huoneessa, ja he viittaavat ehkä niihin. "Riittää" - tällä sanalla Jeesus ehkä halusi päättää tämän keskustelun. Nyt oli tarpeeksi puhuttu! Hän ei kuitenkaan sallinut heidän puolustavan häntä miekalla (j. 51). Luonnollisinta lienee, että "riittää" tarkoittaa kahta miekkaa.
Jeesus Getsemanessa

39.Kidronin laakson toisella puolella oli Getsemane, ja sinne he suuntasivat kulkunsa. Vain Luukas huomauttaa, että Jeesuksella oli tapana mennä Öljymäelle. Juudas tiesi, mistä hän heidät tavoittaisi.

40.Jeesuksen tässä tarkoittama kiusaus liittyi epäilemättä siihen tunnustukseen, jonka he olivat lausuneet matkalla Jerusalemiin - että hän oli Messias (9:20). Hän puhui siitä ikään kuin he itse voisivat asettua alttiiksi kiusauksille - joutua kiusaukseen. Emme voi estää kiusauksia tulemasta elämäämme, mutta on oma syymme, jos »joudumme kiusaukseen».
41.Kun Jeesus lähti opetuslasten luota rukoilemaan, hän rukoili aivan eri tavalla kuin oli neuvonut heitä. Heidän piti rukoilla, etteivät he joutuisi kiusaukseen. Jeesus ei epäillyt sitä, kuka hän oli. Hänen sydämellään oli hänen lunastustyönsä.
42.Matteuksen mukaan Jeesus rukoili kolme kertaa. Hän vietti siis melko pitkän ajan rukouksessa kyseisessä puutarhassa. Ensimmäiset sanat osoittavat hänen olleen täysin kuuliainen Isän tahdolle. Sana "tahdot" voi ilmaista sekä halua että määrättyä suunnitelmaa. Jumalalla nämä kaksi käsitettä yhtenevät. Hän suunnittelee, mitä hän haluaa, ja sen, mitä hän suunnittelee, hän tahtoo myös toteuttaa. Jeesuksen ajatukset eivät hetkeksikään väistyneet hänen kutsumuksestaan, nimittäin ihmisten pelastamisesta. Hän vain kysyi Isältä, oliko risti se väistämätön keino, jolla päämäärä saavutettaisiin. Jeesuksenkin täytyi vaeltaa uskossa ja kuuliaisuudessa. Hän ei milloinkaan asettunut vastustamaan Jumalan tahtoa. Kaikessa, mitä hän teki, hän alistui täysin Isän tahtoon.
43.Jakeet 43 ja 44 puuttuvat joistakin käsikirjoituksista. Ilmeisesti kukaan muu kuin Jeesus ei nähnyt tätä enkeliä. Vain Luukas kertoo tapauksesta. Ihmisenä Jeesus tarvitsi voimaa jaksaakseen jatkaa kovaa taistelua. Enkeli ei tuonut hänelle hengellistä voimaa tai lohdutusta, vaan ruumiillista vahvistusta.
44.Vaikka enkeli vahvisti häntä, hän ei poistanut ahdistusta ja tuskaa. Tässä ei ole kysymys tavanomaisesta kuoleman pelosta, vaan siitä tuskaa tuottavasta tietoisuudesta, että Jumalan syntiin kohdistuva viha tuli nyt hänen osakseen. Hän oli itse synnitön, mutta otti meidän syntimme päälleen (Jes 53:5). Hänen kuolemansa oli sijaiskuolema. Hän kärsi toisten puolesta. Hänet piti lukea syntisten joukkoon ja rangaista syntisenä, jotta me pääsisimme vapaiksi.
45.Tässä mainitut opetuslapset olivat olleet hänen kanssaan myös kirkastusvuorella ja nähneet siellä hänen kirkkautensa. He olivat Pietari, Jaakob ja Johannes. Nyt he saivat nähdä hänet syvimmän pimeyden keskellä. Mutta tuska oli ohi. Jeesus oli voittanut ja saattoi jatkaa eteenpäin. Opetuslapset olivat toisinaan uurastaneet läpi yön kalaverkkojensa parissa (5:5), mutta tänä yönä he nukkuivat - kun Jeesus olisi kaikkein kipeimmin heitä tarvinnut. "Murheen tähden nukkumasta", nukkumasta surun uuvuttamana.

46.Vain pysymällä jatkuvassa, elävässä yhteydessä Herraan he voisivat vastustaa kiusausta. Hän ikään kuin tahtoi sanoa, että se, joka nyt nukkui, tulisi pian kieltämään hänet. Hän toisti jakeessa 40 olevan kehotuksen. Nyt ei ollut aika heikkojen ihmisten nukkua, nyt heidän oli syytä valvoa ja rukoilla.
47.Juudas tiesi Jeesuksen olevan siellä. Sanoihin "yksi niistä kahdestatoista" kätkeytyy syvää järkyttävyyttä. Matteuksen ja Markuksen vastaavista kuvauksista voi päätellä Juudaksen suudelleen Jeesusta niin, että merkki varmasti huomattaisiin. Joukko koostui roomalaisista legioonalaisista ja pyhäkön vartioston jäsenistä. Heillä oli miekat ja seipäät mukanaan (j. 52).
48.Juudas olisi voinut ilmiantaa hänet osoittamalla häntä kädenviittauksella, mutta hän meni pidemmälle. Hän teki vielä toisen petoksen ensimmäisen lisäksi. Jeesus olisi voinut työntää kavaltajan luotaan tai käyttää valtaansa lyömällä hänet maahan ja rankaisemalla häntä siinä paikassa. Sitä hän ei tehnyt. Sen sijaan hän alistui petturin mielistelevään suudelmaan. Oli Isän tahto, ja samalla hänenkin tahtonsa, että hän suostui täydellisesti häpeään ja kärsimykseen.
49.Nyt opetuslapset olivat heränneet, sekä puutarhassa olleet kolme että muut kahdeksan. He päästivät Juudaksen joukkoonsa pahaa aavistamatta. Kun Jeesus astui esiin ilmaistakseen itsensä pidättäjilleen, Johannes kertoo (18:6) näiden kaikkien perääntyneen ja kaatuneen maahan. On mahdollista, että opetuslapset tämän vuoksi osoittautuivat näin rohkeiksi.
50.Joh 18:10:n mukaan sivaltaja oli Simon Pietari, ja iskun kohteeksi joutunut mies oli nimeltään Malkus. Yksikään synoptikoista ei mainitse Pietarin nimeä tässä yhteydessä. Hän hyökkäsi palvelijan kimppuun ennen kuin Jeesus oli ennättänyt vastata tehtyyn kysymykseen (j. 49). Jeesuksen opetuslapset ovat kautta aikojen aiheuttaneet hänelle paljon vaivaa, kun hän on joutunut asettamaan paikoilleen niitä »korvia», joita he innossaan ovat lyöneet. Kun ylimmäisen papin palvelija mainitaan yksikössä, tämä viittaa siihen, että hän oli tämän uskottu mies, hänen henkilökohtainen edustajansa.
51.Jeesuksen opetuslasten ei pitäisi taistella tällä tavalla. Jeesus olisi voinut pyytää Isäänsä lähettämään kaksitoista legioonaa enkeleitä (Matt 26:52-53), legioonan jokaiselle niistä yhdestätoista opetuslapsesta sekä yhden itselleen. Sitä hän ei tehnyt, sillä oli Jumalan tarkoitus, että hänet pidätettäisiin ja tuomittaisiin.
52.Jeesuksen kiinniottamista pidettiin niin tärkeänä, että jopa "ylipapit" lähtivät liikkeelle keskellä yötä ollakseen mukana, kun se tapahtui. Tämä vaikuttaa aivan uskomattomalta, mutta oikeastaan kaikki, mitä Getsemanessa tapahtui, on inhimillisesti ajatellen uskomatonta.
Miehet olivat todella hyvin varustautuneita, kun muistetaan, että he olivat tulleet ottamaan kiinni yksinäistä, aseistautumatonta miestä. Rikolliselta he olisivat voineet odottaa vastarintaa, mutta eivät Jeesukselta.

53.He eivät olleet uskaltaneet pidättää häntä silloin, kun hän oli kansan keskellä. Liian monet pitivät häntä profeettana. Ylipapit ja muut samanmieliset eivät tietäneet, että Jeesus olisi yhtä vähän suostunut käyttämään puolustuksekseen kansan voimaa kuin hän nyt myöntyi opetuslasten yrittämään väkivaltaan. "Teidän hetkenne" tarkoittaa, että tämä oli heidän valitsemansa hetki. Se oli heidän. Hänen hetkensä koitti myöhemmin. Jumala oli kuitenkin sallinut tämän. "Pimeyden valta" ilmaisee, että pimeys oli vallalla. Jumala salli pimeyden vallita tietyn ajan.
Pietari kieltää Jeesuksen

54.Matteuksen mukaan he menivät ensin Kaifaan palatsiin (Matt 26:57), kun taas Johannes sanoo heidän menneen Hannaan luo (Joh 18:12 ss.). Juutalaisilla oli oikeastaan kolme kuulustelua. Ensimmäinen pidettiin Hannaan (Joh 18:12,19), toinen Kaifaan luona, missä osa neuvostosta oli paikalla (Joh 18:24; Matt 26:57-68; Mark 14:55-65), ja kolmas aamunkoitteessa kokoontuneen neuvoston edessä (Luuk 22:66-71; Matt 27:1; Mark 15:1). Pietari seurasi jäljempänä, kuten Johanneskin (Joh 18:15). Emme tiedä, minne muut opetuslapset pakenivat.
55."He" tarkoittaa pyhäkön vartijoita, jotka olivat ottaneet Jeesuksen kiinni. Oli huhtikuu, ja koska Jerusalem sijaitsee korkealla, voi öisin tulla varsin kylmä. Esipiha oli aukio, jonka kaikilla sivuilla kohosi rakennuksia.
56.Joh 18:17:n mukaan palvelijatar kysyi tätä häneltä portilla. Pietari ei varmasti ollut varautunut siihen, että joku tuntisi hänet, ja hän pelästyi tytön tehdessä tämän huomautuksen.

57.Pietari teki suuren synnin, mutta se ei ollut anteeksiantamaton synti. Hän sai nousta lankeemuksestaan. "Kieltäminen" tarkoittaa 'kieltää tuntevansa jotakuta' tai 'kieltää kuuluvansa johonkin yhteyteen'. Jeesus oli ennustanut, että Pietari tekisi näin (j. 34).
58.Matt 26:71 sanoo, että tämäkin oli nainen ja että se tapahtui portilla. Johannes kertoo useiden tunteneen Pietarin (18:25-26), yksi näistä oli sen Malkuksen sukulainen, jolta hän oli iskenyt korvan puutarhassa.
59.Pietari halusi pysytellä Jeesuksen läheisyydessä, mutta ei halunnut vaarantaa omaa henkeään, vaikka hän aikaisemmin oli niin juhlallisesti vakuuttanut. Syy itsepintaiseen kyselyyn oli luultavasti se, että tavallisesti jonkun ilmoittaessa olevansa Messias asialla olivat kapinalliset. Se merkitsi sitä, että heidän liikkeensä oli hajotettava ja sen kannattajat otettava kiinni. Sen tähden heistä oli itse asiassa melko yllättävää tavata Pietari juuri sieltä. Galilealaiset puhuivat omaa erityistä murrettaan, josta heidät oli helppo tunnistaa.
60.Pietari puolustautui parhaan kykynsä mukaan, mutta mitä enemmän hän puhui, sitä pahempaan loukkuun hän joutui. Kun kukko alkoi kiekua, Pietari muisti, mitä Jeesus oli aikaisemmin sanonut (j. 33-34), ja hän heräsi todellisuuteen kuin pahasta unesta.
61.Syy Pietarin ankaraan katumukseen (j. 62) oli syvä rakkaus, jota Jeesus hänelle kieltämisestä huolimatta osoitti. Tämä rakkaus kuvastui kaikesta, varsinkin Jeesuksen katseesta. Pyhäkön vartijat veivät luultavasti Jeesuksen pihan poikki paikkaan, jossa hän sai olla kuulustelujen jatkamisajankohtaan saakka.
62.Tästä alkoi Pietarin nousemus lankeemuksesta. Hän itki siksi, että oli pettynyt itseensä ja epätoivoinen tekonsa vuoksi, mutta kyyneleet »huuhtoivat hänen sielunsa takaisin Jumalan luo». Pietari lähti nyt oikeudenkäyntipaikalta, jossa hän oli kieltänyt Jeesuksen.
Jeesusta pilkataan

63.Se, mitä täällä tapahtui, kuului heidän käsityksensä mukaan välttämättömänä osana kuolemaan tuomitun rangaistukseen. Häntä piti pilkata ja kiusata ennen kuin varsinainen tuomio toimeenpantiin. Kohtelu osoittaa, että Jeesusta ei suinkaan säästetty. Hänen vihollistensa taholta ei ollut odotettavissa armeliaisuuden merkkiäkään.
64.Tämän »sokkoleikin» oli määrä paljastaa Jeesus petturiksi. Myöhemmin Herodeksen sotilaat jatkoivat Jeesuksen pilkkaamista ja kiusaamista (23:11). Nyt hän oli uskonnollisten johtajien tuomittavana, kun taas Herodeksen eteen joutuminen liittyi asian poliittiseen puoleen.
65.Alkutekstin aikamuoto korostaa puhumisen jatkuvuutta. He pilkkasivat häntä koko ajan. Vain Luukas mainitsee tämän osan Jeesuksen kärsimyksestä. Sotilaat olivat toisten määräysvallan alaisia, eikä ole varmaa, että he itse ymmärsivät pilkkansa olevan Jumalan pilkkaamista.
Jeesus tuomitaan

66.Kuolemantuomiota ei voitu langettaa öiseen aikaan. Sitä paitsi Suurella neuvostolla ei ollut oikeutta tuomita ketään kuolemaan. Se oli roomalaisten tehtävä. He olivat antaneet juutalaisille vallan ratkaista omat uskontoa koskevat asiansa, mutta kuolemantuomiota ei voitu panna täytäntöön, elleivät roomalaiset olleet antaneet siihen suostumustaan. Neuvoston suuri ongelma oli todistajien löytäminen.
67.Jeesus ei vastannut heidän kysymykseensä myöntävästi eikä kieltävästi. Tämä ei merkitse sitä, ettei hän olisi tietänyt, mitä olisi sanonut. Jos hän olisi vastannut myöntävästi, he olisivat pitäneet häntä jonkinlaisena poliittisena Messiaana, jollaisena hän heidän mielestään halusi esiintyäkin. Jos hän olisi vastannut kieltävästi, hän olisi valehdellut. Hän tunsi heidän sydämensä ja tiesi, että siinä ei näkynyt merkkiäkään kääntymyksestä. Siksi hän vastasi näin.
68.Hän ei tässä tarkoittanut kysyä kiinniottamisen syytä tai sitä, miksi he eivät uskoneet hänen olevan Messias. Jos hän olisi kertonut heille olevansa Messias, hänen olisi pitänyt selittää olevansa se Messias, josta Raamatun profeetat olivat puhuneet. Mutta sellaiseen hän ei olisi saanut heidän puoleltaan minkäänlaista vastakaikua.
69.Vastustajille Jeesuksen sanat olivat Jumalan pilkan huippu. Hän väitti olevansa jumalallinen olento (Dan 7:13 ss.; Ps 110:1). Sanonta "tästedes" tarkoittaa hänen kuolemansa, ylösnousemuksensa ja taivaaseenastumisensa jälkeistä aikaa. Heidän hetkensä ja valtansa (22:53) johti hänen hetkeensä ja valtaansa.

70.Jeesuksen ei tarvinnut todistaa itsestään, sillä he esittivät sen itse, ja he sanoivat totuuden. Jeesus oli jo ilmaissut olevansa Messias sanomalla itseään Ihmisen Pojaksi, joka on Jumalan oikealla puolella (j. 69). Juuri tämä antoi hänen vihamiehilleen aiheen kysyä, oliko hän Jumalan Poika. Sanat "tepä sen sanotte" merkitsevät samaa kuin vahvistus 'kyllä'.
71.Jeesus tuomittiin syyllistymisestä jumalanpilkkaan. Heillä ei ollut todisteita, ja he tiesivät sen. Siksi oli helppo sanoa, että he eivät tarvinneetkaan mitään todistusta. He riensivät päättämään kuulustelun. Oli kiire päästä asiassa eteenpäin - Pilatuksen luo. 

Sivun alkuun

Luo kotisivut ilmaiseksi! Tämä verkkosivu on luotu Webnodella. Luo oma verkkosivusi ilmaiseksi tänään! Aloita