Luku 10
Jeesus lähettää seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta
Sen jälkeen Herra valitsi seitsemänkymmentäkaksi muuta ja lähetti heidät kaksittain edellään jokaiseen kaupunkiin ja kylään, johon hän itse aikoi mennä.
2. Hän sanoi heille: "Eloa on paljon mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä sadonkorjuuseensa.
3. Menkää! Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle.
4. Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua älkääkä kenkiä. Älkää tervehtikö ketään tiellä.
5. Kun astutte sisään johonkin taloon, sanokaa ensiksi: 'Rauha tähän taloon!'
6. Jos siellä on rauhan lapsi, niin teidän rauhanne jää lepäämään hänen ylleen. Ellei ole, se palaa teille.
7. Jääkää siihen taloon ja syökää ja juokaa, mitä heillä on tarjota, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta taloon.
8. Kun tulette kaupunkiin, jossa teidät otetaan vastaan, syökää, mitä teille tarjotaan,
9. parantakaa siellä olevat sairaat ja julistakaa: 'Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.'
10. Mutta kun tulette kaupunkiin, jossa teitä ei oteta vastaan, menkää sen kaduille ja sanokaa:
11. 'Tomunkin, joka teidän kaupungistanne on jalkoihimme tarttunut, me karistamme teille takaisin. Mutta tietäkää, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle!'
12. Minä sanon teille: Sodomalla on sinä päivänä helpompaa kuin sillä kaupungilla."
13. Jeesus nuhtelee Galilean kaupunkeja
(Matt. 11:20-24)
"Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Jos ne voimateot, jotka ovat tapahtuneet teidän keskellänne, olisivat tapahtuneet Tyroksessa tai Siidonissa, ne olisivat jo kauan sitten kääntyneet säkissä ja tuhkassa istuen.
14. Mutta Tyroksella ja Siidonilla on tuomiopäivänä helpompaa kuin teillä.
15. Entä sinä, Kapernaum, korotetaanko sinut muka taivaaseen? Ei, alas tuonelaan sinun on astuttava!
16. Joka kuulee teitä, kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut. Mutta joka hylkää minut, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt."
17. Opetuslapset palaavat
Ne seitsemänkymmentäkaksi palasivat iloiten ja sanoivat: "Herra, riivaajatkin ovat meille alamaisia sinun nimesi tähden."
18. Jeesus sanoi heille: "Minä näin, kuinka Saatana lankesi alas taivaasta kuin salama.
19. Katsokaa, minä olen antanut teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään teitä vahingoita.
20. Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaisia, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa."
21. Jeesus ylistää Isää
(Matt. 11:25-27, 13:16,17)
Sillä hetkellä Jeesus riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä, että olet salannut nämä viisailta ja älykkäiltä mutta olet ilmoittanut ne lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.
22. Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu kuin Isä tiedä, kuka Poika on. Eikä sitä, kuka Isä on, tiedä kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa."
23. Jeesus kääntyi erikseen opetuslastensa puoleen ja sanoi: "Autuaat ovat ne silmät, jotka näkevät, mitä te näette!
24. Minä sanon teille: monet profeetat ja kuninkaat ovat tahtoneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet."
25. Laupias samarialainen
Muuan lainoppinut, joka tahtoi panna Jeesuksen koetukselle, nousi ja kysyi: "Opettaja, mitä minun pitää tehdä, että perisin iankaikkisen elämän?"
26. Jeesus sanoi hänelle: "Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinka sen luet?"
27. Hän vastasi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, kaikella voimallasi ja kaikella ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
28. Jeesus sanoi: "Oikein vastasit. Tee se, niin saat elää."
29. Mutta mies tahtoi osoittaa olevansa vanhurskas ja kysyi Jeesukselta: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?"
30. Jeesus vastasi hänelle: "Muuan mies kulki Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui rosvojen käsiin. He riisuivat hänet ja pieksivät haavoille. Sitten he lähtivät pois ja jättivät hänet virumaan puolikuolleena.
31. Sattumalta kulki muuan pappi samaa tietä, mutta nähdessään miehen hän meni tien toista laitaa ohi.
32. Samoin leeviläinen: kun hän tuli paikalle ja näki miehen, hänkin meni tien toista laitaa ohi.
33. Mutta kun eräs sitä tietä matkustava samarialainen tuli paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli.
34. Hän meni miehen luo, vuodatti öljyä ja viiniä haavoihin ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja hoiti häntä.
35. Seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: 'Pidä hänestä huolta, ja jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä maksan ne sinulle palatessani.'
36. Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli rosvojen käsiin joutuneen miehen lähimmäinen?"
37. Lainoppinut vastasi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta." Jeesus sanoi hänelle: "Mene ja tee sinä samoin!"
38. Martta ja Maria
Heidän vaeltaessaan eteenpäin Jeesus tuli erääseen kylään. Muuan nainen, nimeltään Martta, otti hänet luokseen.
39. Martalla oli sisar, jonka nimi oli Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan.
40. Martta taas ahersi palvellen vieraita monin tavoin. Hän meni Jeesuksen luo ja sanoi: "Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan vieraita? Sano hänelle, että hän auttaisi minua."
41. Mutta Herra vastasi: "Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet monista asioista,
42. mutta vain yksi on tarpeen(8). Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois."
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Luuk. 10:1-42)
70 opetuslasta
1.Nämä seitsemänkymmentä saivat likipitäen samat ohjeet, jotka aikaisemmin oli annettu kahdelletoista opetuslapselle, mutta niissä oli eroakin. Tälle laajemmalle opetuslapsipiirille ei annettu käskyä ajaa ulos riivaajia tai herättää kuolleita. Jakeessa 17 mainitaan kuitenkin, että riivaajat olivat heille alamaisia. Heidät lähetettiin kaksittain. Kahden tai kolmen todistajan sanalla oli jokainen asia vahvistettava (5 Moos 17:6). Heidän piti valmistaa ihmisten sydämiä ja mieliä, ja Jeesus itse "tulisi" heidän jälkeensä. "Herra valitsi". Sanonta esiintyy vain tässä ja Apt 1:24:ssä. Se tarkoittaa jonkun ihmisen 'tehtävän osoittamista, esiin asettamista, tunnetuksi tekemistä, julistamista'.
2.Jeesus käytti näitä sanoja useissa tilanteissa. Vrt. Matt 9:37; Joh 4:35. Lähettämisen syynä oli suuri elonkorjuu. Koska työmiehet lähtevät vastauksena rukoukseen, on itsestään selvää, että nämäkin lähtivät matkaan ensin rukoiltuaan. Eloa oli paljon, joten oli paljon tehtävää. Heidät "lähetettäisiin (ekballè)", 'viskata', mikä korostaa, että oli kiire .
3.Heidän piti lähteä matkaan juuri sellaisina kuin he olivat, heikkoina ja ilman inhimillisiä apuvälineitä. Se edellytti heiltä luottamusta ja uskoa lähettäjäänsä. Lähetettäviä kehotettiin rukoilemaan (j. 2). Elonkorjaaja ei voi tyytyä vain rukoilemaan, jos hän kykenee lähtemään liikkeelle. Jumalan palvelijat ovat aina tietyllä tavalla maailman armoille jätettyjä, eivätkä he selviydy omin neuvoin. Heidän on luotettava Jumalaan, ja sitä Jeesus halusi heiltä jo alusta lähtien: He ovat kuin lampaat susien keskellä, eivät niin kuin pässit, jotka puskemalla raivaavat itselleen tietä.
4.Heidän tulisi olla yhden suuren ajatuksen valtaamia, eikä heidän pitäisi tuhlata aikaa tarpeettomiin muotomenoihin. Talmudissa esiintyy temppeliin menijöille kielto, että he eivät saa viedä mukanaan sauvaa, kenkiä, laukkua eikä rahakukkaroa. Jeesuksen sanansaattajilla pitäisi olla yhtä vähän varusteita. Kun heillä ei saanut olla kenkiä mukanaan, ei tarkoiteta kulkemista avojaloin, vaan sitä, että he eivät tarvinneet ylimääräistä kenkäparia. Kun Jeesus kielsi tervehtimästä tiellä, hän tarkoitti itämaisia tervehdyksiä, jotka ovat sääntöjen määräämiä pitkiä muodollisuuksia.
5.Tervehdys oli aivan tavallinen, mutta nyt se saisi entistä rikkaamman merkityksen. Se välittäisi sitä rauhaa, jonka täyttämiä he itse olivat. Jumalan lähettilään tulee aina toivottaa rauhaa ja siunausta lähimmäisilleen.
6.Sanoma piti julistaa kaikille, vaikka kaikki eivät ottaisikaan sitä vastaan. Ellei joku haluaisi siunausta, se palaisi takaisin toivottajalle.
7.Niitä kahtatoista koski sama kehotus (9:4). He eivät saisi ajatella, että heille annettaisiin ruoka ilmaiseksi (1 Tim 5:18) eivätkä pitää itseään tungettelijoina. Heidän osakseen ei tulisi laupeudentyö, vaan oikeudenmukainen kohtelu.
8.Jordanin toisella puolella olevilla seuduilla oli paljon pakanoita, ja siellä oli vaara, että he saisivat juutalaisten saastaisena pitämää ruokaa, mutta tämän seikan tutkimiseen heidän ei tarvitsisi käyttää aikaansa. Opetuslapset ostivat ruokaa Samariasta (Joh 4:8). Jae tarkoittaa, että heidän ei pitäisi aiheuttaa tarpeettomia ongelmia isäntäväelle.
9.Jeesuksen julistuksen sisältö oli sama (Matt 4:17). Sana "heille" ei tarkoita vain parannettavia sairaita, vaan paikkakunnan asukkaita yleensä.
10.Tässä tehtävässä piti varautua myös vastustukseen. Jos jokin koti kaupungissa otti heidät vastaan, se ei merkinnyt sitä, että koko kaupunki olisi ollut heille avoin.
11.Jumalan valtakunta oli tullut lähelle, mutta vastustajat olivat kuitenkin kaukana siitä, eikä sanansaattajien pitäisi ottaa mitään mukaansa sellaisesta kaupungista. Ks. 9:5 ja Matt 10:14. Tomu ja hieno hiekka ovat suuri kiusa näillä seuduilla. Se tarttuu kenkiin. Siitä syystä kengät tai sandaalit riisuttiin jalasta, kun mentiin sisälle taloon.
12.Vastustajat olivat tietoisesti hylänneet pääsyn Jumalan valtakunnan kansalaisiksi. Mitä suuremmat etuoikeudet ihminen saa, sitä suurempi vastuu hänellä on. He eivät torjuneet luotaan ainoastaan julistajia, vaan heidän lähettäjänsä, julistajien Mestarin. Tästä raamatunkohdasta käy ilmi, että tuomiossa on eriasteisia rangaistuksia. Vrt. Val 4:6 ja Matt 10:15.
13.Sana "voi"! ei ole kostonhalun ilmaisu, vaan puhuu syvästä valituksesta - 'valitettavasti', 'te raukat' (ks. 6:24-26). Puheena olevat kaupungit edustivat Galilean väkirikkaita keskuspaikkoja, mutta niistä ei kerrota paljon evankeliumeissa. Korasin on mainittu vain tässä ja rinnakkaiskohdassa Matt 11:21. Beetsaidasta ei myöskään tiedetä paljon. Evankeliumit eivät kerro kaikkea Jeesuksen toiminnasta hänen siellä ollessaan (Joh 20:30; 21:25). Tyyro ja Siidon olivat pakanakaupunkeja Foinikiassa. Jeesuksen aikana ne olivat kuuluja syntisyydestään ja jumalattomuudestaan, kuten Sodoma ennen. Säkkiin ja tuhkaan pukeutuminen oli surun ja katumuksen merkki. Säkkivaatteet "(sakkos)" olivat tummaa, karkeata kangasta, joka oli valmistettu vuohenkarvoista. Syntejään katuvat, parannusta tekevät ihmiset käyttivät sellaisia ikään kuin suruasuna. Tuhkan heittäminen ylleen ilmaisi rankaisemista tai vapaaehtoista nöyryytystä.
14.Se, että Tyyron ja Siidonin olisi helpompi olla tuomiolla kuin näiden, ei tarkoita niiden jättämistä rankaisematta. Niiden rangaistus vain olisi lievempi kuin Galilean kaupunkien, joilla oli ollut paljon paremmat mahdollisuudet.
15.Suuri osa Jeesuksen toiminnasta keskittyi Kapernaumiin, joten mikään muu kaupunki ei ollut niin etuoikeutetussa asemassa kuin se. Kapernaumia sanottiin hänen »omaksi kaupungikseen», Matt 9:1. Kuitenkin Jeesuksen toiminta täällä vaikutti kovin vähän asukkaisiin. Heillä oli monta tilaisuutta, mutta he eivät ottaneet niistä vaaria. Sen tähden he saavat ankaran rangaistuksen. On ollut vaikea edes paikantaa näiden silloin kukoistaneiden kaupunkien sijaintia.
16.Jeesus puhui useita kertoja samalla tavalla (Matt 10:40; Joh 13:20). Kun Jeesus antaa jollekin valtuudet puhua, tämä puhuu hänen edustajanaan. Jotka hylkäävät lähettiläiden sanoman, saavat saman kohtalon kuin ne, jotka hylkäävät Jeesuksen. Korasinin, Beetsaidan ja Kapernaumin kaupunkien osaksi tullut tuomio voi kohdata myös niitä, jotka hylkäävät Kristuksen lähettiläiden tuoman sanoman. On suuri etuoikeus olla Kristuksen lähettiläs, mutta tehtävä on myös hyvin vastuullinen. Sanoman on oltava Mestarin tahdon mukainen. Silloin hän itse puhuu todistajiensa välityksellä, vrt. 2 Kor 5:20.
17.Jeesus ei lähettänyt erityisesti ajamaan ulos riivaajia, vaikka tätäkin tapahtui. Menestys oli erinomainen ja he iloitsivat voidessaan kertoa siitä Jeesukselle. He eivät näytä olleen kauan poissa.
18.Mitä enemmän riemuitsemme voitosta Jeesuksen nimessä, sitä enemmän koetuksia saamme osaksemme. Jeesus tarkoitti mahdollisesti tässä sitä, että heidän karkottamansa demonit olivat alempiarvoisia henkiä, kun taas hän näki itse ilmavallan hallitsijan (Ef 2:2) tulevan alas. Mutta voidaan myös ajatella, että hän näki saatanan tappion näiden seitsemänkymmenen opetuslapsen työssä. Saatana on voitettu vihollinen, hänet on syösty valtaistuimelta (vrt. Ilm 12:7-12). Hänen valtansa on murrettu, mutta ei hänen valtaansa vietellä ja vahingoittaa ihmisiä tämän aikakauden vallitessa. Jeesus näki selvästi hengen silmin Golgatan voiton paholaisesta. Saatanan lankeaminen alas taivaasta ei tarkoita sitä, että hän olisi asunut siellä, vaan kuvaa hänen valtansa ulottuvaksi yhtä korkealle kuin taivas, Jes 14:12.
19.Heillä oli suurempi valta kuin he ymmärsivät. Paavali koki tällaista voimaa (Apt 28:3-5).
20.Riivaajien ulosajaminen ei taannut heille iankaikkista elämää. Vihollisen voittaminen olisi heille täysin arvoton, jos se ei perustuisi heidän henkilökohtaiseen pelastukseensa. Tehtävässään onnistumisesta syntyvä ilo saattaa olla pettävä. Toisinaan onnistumme ehkä hyvin, joskus huonommin, eikä vika epäonnistuessamme ole välttämättä työvälineessä. Tuskin nämä seitsemänkymmentä olivat sen hengellisempiä ja vanhurskaampia kuin ne yhdeksän, jotka yrittivät kaikkensa ajaakseen ulos riivaajan, mutta eivät siihen pystyneet, Luuk 9:40. Taivaan valtakunnan kansalaisuuteen perustuva ilo on paljon varmempi. Se ei synny meidän tekomme perusteella, vaan siitä, mitä Kristus on tehnyt.
21.Jeesuksen tässä kokema pyhä ilo liittyi hänen Hengen täyteyteensä (4:1). Hänen kiitoksensa oli jumalallisen innoituksen synnyttämää. Missään muualla ei suoraan sanota hänen iloinneen, mutta voi silti uskoa, että tämä ei ollut ainoa kerta. Hän rukoili, että opetuslapset kokisivat hänen ilonsa täydellisenä (Joh 17:13) Tässä viisaiksi ja ymmärtäväisiksi sanotuilla ihmisillä on silmät, mutta he eivät näe. Sellaiset tuntevat usein itsensä niin erinomaisiksi, että he eivät tarvitse hengellistä ilmoitusta. Heillä ei myöskään ole kykyä ottaa sitä vastaan. Fariseukset ja kirjanoppineet kuuluivat siihen ryhmään. Lapsenmielisiä ovat mm. opetuslapset ja muut tavalliset ihmiset, jotka eivät kuulu uskonnolliseen valiojoukkoon. Suoraan ei sanota, mitä heille on ilmoitettu, mutta ilmeisesti siihen kuului se, mitä nuo seitsemänkymmentä olivat juuri kokeneet.
22.Matteus, Markus ja Luukas eivät tavallisesti käytä nimitystä "Poika". Se esiintyy vain tässä ja Matteuksen rinnakkaiskohdassa (11:27) sekä Mark 13:32:ssa. Johanneksella se on sen sijaan hyvin tavallinen ilmaisu. Vain Jeesus tuntee Isän täydellisesti, ja vain hänen johtaminaan voimme tulla Isän luo (Joh 14:6). Jeesus tuntee Isän, ja hän voi myös ilmoittaa hänet muille.
23.Rukouksen jälkeen Jeesus halusi sanoa jotakin opetuslapsilleen. Hän esitti nyt seitsemällekymmenelle sen, minkä hän oli aikaisemmin sanonut kahdelletoista (Matt 13:16-17). Muitakin oli paikalla, mutta hän puhui erikseen näille. Evankeliumeissa on monia esimerkkejä, jotka osoittavat Jeesuksen toistaneen sanojaan eri tilanteissa.
24.Profeetat ja kuninkaat kuuluivat valmistuksen aikaan. Profeetat olivat mukana sytyttämässä Messias-toivon lamppua. Heistä mainittakoon Mooses, Jesaja ja Miika sekä kuninkaista Daavid, Salomo ja Hiskia, ks. Matt 13:11,17.
Laupias samarialainen
25.Tämä kertomus on ominainen Luukkaalle. Mies tuskin kysyi sen tähden, että saisi tietää jotakin, vaan uskottavasti nähdäkseen, mitä Jeesus vastaisi. Ehkä hän toivoi saavansa hänet ansaan. On ilmeistä, että mies ajatteli teoilla saavutettavaa pelastusta. Hän ei ymmärtänyt jumalallista armoa. Ei ole tärkeämpää kysymystä kuin se, joka koskee iankaikkista elämää. Monet pohtivat samaa asiaa (Matt 19:16 ss; 22:35 ss; Mark 12:28 ss.).
26.Mies oli lainoppinut, ja sen tähden Jeesus viittasi lakiin. Hän ikään kuin huomautti: Sinä kysyt, mutta itsehän tiedät vastauksen. Jeesuksen vastaus on sitä paitsi muodostettu rabbiinien tapaan. Nämä esittivät usein tämänkaltaisen vastakysymyksen. Lainoppineena miehen tehtävä ja velvollisuus oli tuntea, mitä laki sanoi. Hänen, jonka oli opetettava toisia, piti itse osata tulkita lakia oikein.
27.Se oli helppo sanoa, mutta vaikea toteuttaa käytännössä. Vastaus oli oikea (5 Moos 6:5 ja 3 Moos 19:18), mutta mies ei täyttänytkään vaatimuksia, kun kysymys oli oman itsensä tuntemisesta. Myöhemmin Jeesus antoi itse temppelissä laista samanlaisen yhteenvedon (Mark 12:28-34). Silloinkin oli keskustelukumppanina eräs lainoppinut, joka tahtoi saada Jeesuksen ansaan tällä kysymyksellä.
28.Jeesus vastasi, että jos hän halusi saada pelastuksen teoillaan, oli vain tämä keino. Sanoihin sisältyy ajatus, että mies ei milloinkaan sillä tiellä saavuttaisi iankaikkista elämää. Hän oli syntinen, kuten kaikki muutkin. Ainoa, mitä hänen piti tehdä, oli elää oman puheensa mukaisesti, mutta se oli hänelle mahdotonta.
29.Selvästi käy ilmi, että miehen perusasenne oli väärä ja ettei hän ollut vilpitön tehdessään ensimmäisen kysymyksensä. Hän tiesi varsin hyvin, että hänellä ei ollut iankaikkista elämää ja ettei hän rakastanut kaikkia täydellisesti. Nyt hän koetti keksiä verukkeita, yritti takertua käsitteeseen »lähimmäinen», jota laki ei hänen mielestään kyllin selvästi määritellyt.
30.Jerusalemista on kolmisenkymmentä kilometriä Jerikoon. Tie oli siihen aikaan hyvin vaarallinen, koska niillä seuduilla väijyivät rosvokoplat. Jeesus päätti siis vastata miehen kysymykseen, kuka oli hänen lähimmäisensä, kertomalla esimerkin.
31.Pappi oli palaamassa todennäköisesti temppelipalveluksesta. Hän oli varmasti huolellinen, kun kysymyksessä olivat jumalanpalvelusmenoja koskevat puhtaussäädökset, mutta velvollisuudet täytyy täyttää muuallakin kuin temppelissä. Velvollisuus on myös huolehtia niistä, jotka joutuvat Jerikon tien ryövärien uhreiksi. Jos mies olisi ollut kuollut, pappi ei olisi lain mukaan voinut koskea häneen. Se olisi tehnyt hänet saastaiseksi. Kenties hän tätä peläten päätti olla tekemättä mitään. Toinen syy oli ehkä pelko, että rosvot olisivat vielä lähistöllä tai hän katsoi voivansa jättää miehen auttamisen jäljessä tulevan leeviläisen huoleksi. Jeriko oli Hebronin tavoin pappiskaupunki, ja monet Jerusalemin temppelissä palvelevat papit asuivat siellä.
32.Leeviläinen oli todennäköisesti utelias. Hän halusi saada selville, mitä oli tapahtunut, mutta ei tuntenut sääliä. Hän halusi tietää, mutta ei auttaa. Kotiin tullessaan hänellä oli kerrottavana juttu rosvojen hyökkäyksestä. Itse hän kai arveli olevan turvallisinta olla sekaantumatta mihinkään. Sitä paitsi hän voi aina puolustautua vetoamalla papin näyttämään esimerkkiin. Eihän tämäkään ollut auttanut loukkaantunutta.
33.Samarialaiset olivat juuri kohdelleet Jeesusta huonosti (9:53). Tämän hän palkitsi kertomalla laupiaasta samarialaisesta, jonka olisi voinut kuvitella vasta viimeiseksi auttavan juutalaista. Tämän samarialaisen asenne teki hänestä lähimmäisen. Hän auttoi kohtaamaansa avun tarvitsijaa. Miten huono käsitys juutalaisilla oli samarialaisista, käy ilmi mm. Joh 8:48:sta, jossa Jeesusta syytetään samarialaiseksi ja riivatuksi.
34.Kysymyksessä oli todellinen lähimmäisenrakkaus. Öljyä ja viiniä käyttivät lääkkeenä sekä juutalaiset että kreikkalaiset. Viini puhdisti haavat ja öljy lievitti kipuja. Oli luonnollista, että Luukas lääkärinä oli kiinnostunut tämänkaltaisista yksityiskohdista - haavoihin vuodatettavasta öljystä ja viinistä. Samarialainen ei tyytynyt vain antamaan tiellä ensiapua, vaan jatkoi miehen hoitamista saavuttuaan majataloon.
35.Hän olisi voinut tuntea itsensä vapaaksi velvollisuuksista tässä vaiheessa. Hän olisi voinut sanoa, että koska mies oli juutalainen, muut olivat paremminkin vastuussa hänestä, mutta niin hän ei tehnyt. Hän teki paljon enemmän kuin hänen velvollisuutensa olisi ollut.
36.Jeesus asetti kysymyksen toisin kuin mies oli ensin sen esittänyt. Kysymys on: Millainen lähimmäinen minä olen? Käyttäydynkö minä lähimmäisen tavoin niitä kohtaan, jotka tarvitsevat minua? Rakkaus on kuin valo. Kun se sytytetään, se loistaa kaikkiin suuntiin. Sellainen rakkaus, joka yrittää rajoittaa itseään, ei ole rakkautta. Juutalaiset, jotka itse asiassa olivat miehen läheisiä maanmiehiä, jäivät muukalaisiksi, kun taas vieras samarialainen osoittautuikin oikeaksi lähimmäiseksi. Oikeaa lähimmäisyyssuhdetta ei luonut paikka, maantieteellinen sijainti, vaan rakkaus, eikä se tunne rajoja.
37.Lainoppinut pidättyi tietoisesti käyttämästä halveksittua sanaa »samarialainen». Jeesus oli tässäkin käytännöllinen, kuten aina. Hän ei esittänyt tapausta kertomuksen itsensä vuoksi, vaan siksi, että siitä opittaisiin ja toimittaisiin sen mukaisesti. Hän ei lisännyt tähän, kuten jakeessa 28: Tee se, niin sinä saat elää. Laupeudenosoitus ei näet pelasta ketään.
Jeesus Martan ja Marian luona
38.Kun sanotaan "heidän" olleen vaelluksella, se viittaa opetuslasten mukanaoloon. Sanonta "hän meni kylään" merkitsee ehkä sitä, että Jeesus joukon johtajana vei opetuslapsensa sinne, Betaniaan. Betania on sama, joka mainitaan Joh 11:1:ssä. Se sijaitsi noin kolmen kilometrin päässä Jerusalemista Öljymäen rinteellä. Martta oli ehkä vanhin siellä asuvista sisaruksista, koska hän otti Jeesuksen vastaan kotiinsa. Nimi Martta on aramean kieltä ja tarkoittaa 'nainen'.
39.Maria (heprean nimestä Mirjam) istuutui Jeesuksen jalkojen juureen, niin kuin opetuslapsilla oli tapana (Apt 22:3). Alkutekstistä voi ymmärtää, että hän myös kuunteli Jeesuksen puhetta. Maria oli ehkä tehnyt työtä yhdessä sisarensa kanssa, mutta nyt hän istuutui kuuntelemaan, mitä Jeesuksella oli sanottavaa. Hän piti tätä kaikkein tärkeimpänä Jeesuksen tullessa vierailulle.
40.Maria ei valittanut sitä, että sisarella oli niin kiire, vaikka tämänkin olisi pitänyt istuutua kuulemaan Jeesuksen puhetta, mutta Martta oli pahoillaan, kun ei saanut niin paljon apua kuin olisi tarvinnut. Hän ei esittänyt tyytymättömyyttään sisarelleen, vaan Jeesukselle, ikään kuin olisi syyttänyt siitä osaksi häntä. Palvelemisinnossaan hän ymmärsi väärin sisarensa asenteen. "Hän tulija sanoi" kuvaa kärsimätöntä liikehdintää. "Puuhata monissa palvelustoimissa (perispaè)", 'vetää kaikkialle, eri suuntiin, keskittymättä mihinkään'. Sanaa ei käytetä muualla Ut:ssa.
41.Nimen toistaminen viittaa siihen, että Jeesus lausui sen hellästi. Hän antoi arvoa Martan palveluinnolle. Sen sokaisemana Martta kuitenkin menetti jotakin hyvin kallisarvoista. Juuri monista tehtävistä huolehtiminen ja yhden ainoan tarpeellisuus asetetaan tässä vastakkain. Kun Martalla oli niin paljon puuhaa, se johtui osaksi ehkä siitä, että hän itse halusi niin olevan.