Luku 11

Jeesus opettaa rukoilemaan

(Matt. 6:9-15, 7:7-11)
Jeesus oli eräässä paikassa rukoilemassa. Kun hän oli lopettanut, eräs hänen opetuslapsistaan sanoi: "Herra, opeta meitä rukoilemaan, niin kuin Johanneskin opetti opetuslapsiaan."
2. Jeesus sanoi heille: "Kun rukoilette, sanokaa:
Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. [Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.](9)
3. Anna meille päivittäin meidän jokapäiväinen leipämme.
4. Anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle, joka on meille velkaa. Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen [vaan päästä meidät pahasta]."
5. Vielä hän sanoi heille: "Ajatelkaapa, että joku teistä menee keskellä yötä ystävänsä luo ja sanoo hänelle: 'Ystäväni, lainaa minulle kolme leipää.
6. Eräs ystäväni on matkallaan poikennut luokseni, eikä minulla ole mitään, mitä tarjoaisin hänelle.'
7. Toinen vastaa sisältä: 'Älä häiritse minua! Ovi on jo lukossa, ja lapseni ovat kanssani nukkumassa. En voi nousta antamaan sinulle.'
8. Minä sanon teille: vaikka hän ei nousekaan antamaan hänelle sen tähden, että hän on ystävä, hän nousee kuitenkin siksi, että toinen hellittämättä pyytää, ja antaa hänelle niin paljon kuin hän tarvitsee.
9. Niinpä minä sanon teille: Anokaa, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.
10. Sillä jokainen anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.
11. Kuka teistä on sellainen isä, joka pojan pyytäessä kalaa antaa hänelle kalan sijasta käärmeen
12. tai hänen pyytäessään munaa antaa hänelle skorpionin?
13. Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljon ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat."
14. Jeesus ja Beelsebul
(Matt. 12:22-30; Mark. 3:20-27)
Kerran Jeesus ajoi ulos riivaajan, joka oli mykkä. Kun riivaaja oli lähtenyt, mykkä mies alkoi puhua, ja väkijoukot hämmästyivät.
15. Muutamat sanoivat: "Beelsebulin, riivaajien päämiehen, avulla hän ajaa ulos riivaajia!"
16. Toiset taas tahtoivat panna hänet koetukselle ja vaativat häneltä merkkiä taivaasta.
17. Mutta Jeesus tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille: "Jokainen valtakunta, joka riitaantuu itsensä kanssa, tuhoutuu, ja talo kaatuu talon päälle.
18. Jos siis Saatana riitaantuu itsensä kanssa, kuinka hänen valtakuntansa voi pysyä pystyssä? Tehän sanotte minun ajavan riivaajia ulos Beelsebulin avulla.
19. Jos minä ajan riivaajia ulos Beelsebulin voimalla, kenen voimalla teidän lapsenne sitten ajavat niitä ulos? Sen tähden he tulevat olemaan teidän tuomareitanne.
20. Mutta jos minä ajan riivaajia ulos Jumalan sormella, silloinhan Jumalan valtakunta on tullut teidän luoksenne.
21. Kun väkevä mies aseistettuna vartioi kartanoaan, hänen omaisuutensa on turvassa.
22. Mutta kun häntä väkevämpi hyökkää hänen kimppuunsa ja voittaa hänet, tuo väkevämpi riisuu hänet kaikista aseista, joihin hän luotti, ja jakaa häneltä riistämänsä saaliin.
23. Joka ei ole minun kanssani, on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa."
24. Saastaisen hengen paluu
(Matt. 12:43-45)
"Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, se kuljeskelee vedettömillä seuduilla etsien lepopaikkaa mutta ei löydä. Silloin se sanoo: 'Minä palaan asuntooni, josta lähdin.'
25. Kun se tulee, se löytää asunnon lakaistuna ja järjestettynä.
26. Silloin se käy hakemassa seitsemän muuta henkeä, jotka ovat pahempia kuin se itse. Sisään päästyään ne jäävät sinne asumaan. Ja sen ihmisen tila on lopussa pahempi kuin alussa."
27. Kuka on autuas?
Jeesuksen näin puhuessa korotti eräs nainen kansanjoukosta äänensä ja sanoi hänelle: "Autuas se kohtu, joka on sinua kantanut, ja autuaat ne rinnat, joita sinä olet imenyt!"
28. Mutta Jeesus sanoi: "Niin, autuaita ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä."
29. Joonan merkki
(Matt. 12:38-42; Mark. 8:12)
Kun kansaa tuli yhä enemmän koolle, Jeesus rupesi puhumaan: "Tämä sukupolvi on paha sukupolvi. Se tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonan merkki.
30. Niin kuin Joona oli merkki niiniveläisille, niin on Ihmisen Poikakin oleva merkkinä tälle sukupolvelle.
31. Etelän kuningatar herää tuomiolle yhdessä tämän sukupolven miesten kanssa ja on heille tuomioksi, koska hän tuli maan ääristä saakka kuulemaan Salomon viisautta. Mutta tässä on enemmän kuin Salomo!
32. Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja ovat sille tuomioksi, koska he kääntyivät Joonan saarnan vaikutuksesta. Mutta tässä on enemmän kuin Joona!"
33. Silmä on ruumiin lamppu
(Matt. 5:15, 6:22,23)
"Ei kukaan sytytä lamppua ja pane sitä piiloon vaan lampunjalkaan, jotta sisään tulevat näkisivät valon.
34. Sinun silmäsi on ruumiin lamppu. Kun silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu, mutta kun silmäsi on viallinen, ruumiisi on pimeä.
35. Pidä siis varasi, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä.
36. Jos koko ruumiisi on valaistu eikä siinä ole mitään pimeää osaa, se on kokonaan valaistu, aivan kuin lamppu valaisisi sinut kirkkaalla loisteellaan."
37. Voi teitä!
(Matt. 23:1-36; Mark. 12:38-40; Luuk. 20:45-47)
Jeesuksen vielä puhuessa muuan fariseus pyysi häntä luokseen aterioimaan. Hän meni sisälle ja asettui aterialle.
38. Mutta fariseus ihmetteli nähdessään, ettei Jeesus peseytynyt ennen ateriaa.
39. Silloin Herra sanoi hänelle: "Te fariseukset kyllä puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolelta, mutta sisältä te olette täynnä riistoa ja pahuutta.
40. Te mielettömät! Eikö hän, joka on tehnyt ulkopuolen, ole tehnyt sisäpuolenkin?
41. Antakaa siis almuksi se, mikä on sisällä. Silloin kaikki on teille puhdasta.
42. Voi teitä, te fariseukset! Te annatte kymmenykset mintuista, ruudanlehdistä ja kaikenlaisista vihanneksista mutta laiminlyötte oikeudenmukaisuuden ja Jumalan rakkauden. Näitä teidän pitäisi noudattaa eikä noita muitakaan laiminlyödä.
43. Voi teitä, te fariseukset! Te rakastatte etumaisia istuimia synagogissa ja tervehdyksiä toreilla.
44. Voi teitä!(10) Te olette kuin merkitsemättömät haudat, joiden päällä ihmiset tietämättään kävelevät."
45. Silloin eräs lainoppineista vastasi hänelle: "Opettaja, noin puhuessasi sinä häpäiset myös meitä."
46. Jeesus sanoi: "Voi teitäkin, te lainoppineet! Te kasaatte ihmisten päälle taakkoja, joita on vaikea kantaa, mutta itse te ette koske niihin sormellannekaan.
47. Voi teitä! Te rakennatte hautamuistomerkkejä profeetoille, jotka teidän isänne ovat tappaneet.
48. Näin te siis olette isienne tekojen todistajia ja hyväksytte ne: he tappoivat profeetat, ja te rakennatte muistomerkit.
49. Siksi Jumalan Viisaus onkin sanonut: 'Minä lähetän heidän luokseen profeettoja ja apostoleja. Muutamia heistä he tappavat ja toisia vainoavat.'
50. Niinpä tältä sukupolvelta vaaditaan kaikkien profeettojen veri, joka on vuodatettu maailman perustamisesta asti,
51. Aabelin verestä aina Sakarjan vereen asti, hänen, joka surmattiin alttarin ja pyhäkön välillä. Niin, minä sanon teille: se vaaditaan tältä sukupolvelta.
52. Voi teitä, te lainopettajat! Te olette ottaneet tiedon avaimen. Itse te ette ole menneet sisälle, ja sisälle meneviä te olette estäneet."
53. Jeesuksen lähtiessä sieltä kirjanoppineet ja fariseukset alkoivat ahdistaa häntä kiivaasti ja urkkia häneltä monenlaisia asioita
54. koettaen saada hänet sanoistaan ansaan(11).

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Luuk. 11:1-54)

Jeesus opettaa opetuslapsiaan rukoilemaan

1.Johanneksen esimerkki oli selvästikin vaikuttanut opetuslapsiin, ja Jeesuksen esikuva merkitsi heille varmasti vielä enemmän. Kun hän rukoili, heissäkin heräsi rukouksen kaipuu. He ymmärsivät myös, että heidän täytyi oppia rukoilemaan. Emme tuntisi Johanneksen rukouselämää, ellei Luukas olisi siitä kertonut. Ei tiedetä, kuulivatko opetuslapset, mitä Jeesus tällä kertaa rukoili. Ei myöskään sitä, kuka heistä tämän toivomuksen esitti, mutta ehkä hän oli yksi niistä seitsemästäkymmenestä, koska Luukas ei mainitse hänen nimeään. Tämä voi selittää myös syyn, miksi Jeesus opetti heille Isä meidän -rukouksen uudelleen. Se oli tarpeen, koska ne seitsemänkymmentä eivät olleet paikalla hänen opettaessaan rukouksen aikaisemmalla kerralla (Matt 6:9-13). Opetuslapsi ei pyytänyt opettamaan, miten heidän pitäisi rukoilla, vaan hän sanoi: »Opeta meitä rukoilemaan». Hän tahtoi rukoilla, koska Mestarikin rukoili.

2.Jeesus piti itsestään selvänä, että he rukoilivat. Hän sanoi: kun rukoilette. Hänen opettamansa rukous on jokaisen rukouksen malli. Tarkoitus ei ole, että on käytettävä orjallisesti vain tätä rukousta - onhan sen sanamuotokin erilainen Matteuksella ja Luukkaalla. Rukouksemme vaihtelevat henkilökohtaisten olosuhteiden mukaan, mutta Isä meidän -rukous on meille annettu esikuva. Rukous alkaa sanalla "Isä" ja korostaa kuuliaista ja luottavaa suhdetta häneen. Rukoilemme häneen uskoen ja häntä rakastaen. Vt:ssa Jumalaa sanotaan harvoin Isäksi, ja niissäkin tapauksissa hänestä puhutaan kansan isänä (5 Moos 8:5; 32:6; Jer 3:19; Mal 1:6; 2:10). Jumalan "nimi" tarkoittaa kaikkea, mitä hän on pyhyydessään, vanhurskaudessaan, rakkaudessaan ja kaikkivaltiudessaan. Jumalan "valtakunta" kuvaa ulkonaista yhteyttä, jonka edellytyksenä on sisäinen muutos. Sen, joka rukoilee: "tapahtukoon sinun tahtosi", täytyy osoittaa olevansa myös halukas noudattamaan Jumalan tahtoa.
3.Kristitty elää alituisessa riippuvuussuhteessa Jumalaan, hän on aina avun tarpeessa. "Leipä" kuvaa tässä kaikkea, mitä ihminen tarvitsee maalliseen elämäänsä. Velvollisuutemme on kiittää Jumalaa yksinkertaisimmistakin lahjoista. "Jokapäiväinen (epiçsios)" on hyvin harvoin käytetty sana, joka voi kuvata jotakin osaksemme tulevaa ja meille kuuluvaa, tai edessä olevaa, huomispäivään liittyvää.
4.Joka pyytää "anteeksi", tunnustaa samalla olevansa syntinen ja syyllinen. Anteeksianto ei perustu siihen, että sitä rukoileva myös itse antaa anteeksi, vaan Jumalan armoon. Mutta rukoilijalla ei saa olla mielessään minkäänlaista kaunaa, koska hän silloin olisi teeskentelijä. Jumala ei kiusaa ketään, joten tässä on varmasti kysymys kiusauksen sallimisesta. Pyydämme, että välttyisimme olosuhteilta, joissa voimme joutua kiusaukseen. Tässä tarkoitetaan myös väärää tottumista pyhiin asioihin siinä määrin, ettemme enää osaa kunnioittaa niitä.
5.Itämailla ihmiset matkustivat toisinaan yöaikaan välttyäkseen päivän kuumuudelta. Vieraanvaraisuus oli pyhä velvollisuus. Ystävä pyysi kolmea leipää kenties siksi, että vieras saisi yhden, isäntä yhden ja yksi olisi siltä varalta, että nämä eivät riittäisi. Kertomus on oikeastaan »vastavertaus». Jumala on toisenlainen kuin se henkilö, joka tässä täyttää pyynnön, mutta kun tämäkin vastasi, miten paljon ennemmin Jumala onkaan sen tekevä! Jumala on enemmän kuin ystävä, hän on Isä. Tässä ovelle kolkutettiin keskiyöllä, vuorokauden sopimattomimpaan aikaan, mutta Jumalalle ei ole sopimatonta aikaa. Nyt ei ollut kysymys ratkaisevan tärkeästä asiasta. Meidän tarpeemme voivat olla paljon suurempia.

6.Jeesus ei halua sanoa, että Jumala on kuin väsynyt naapuri, joka voidaan taivuttaa, jos olemme hellittämättömiä. Hän painottaa sitä, että ihmiset eivät lannistu ensimmäisen yrityksensä jälkeen, jos heillä on voimakkaat vaikuttimet ja syyt tai jos he luottavat siihen, jolta etsivät apua.
7.Köyhä perhe nukkui yleensä ohuilla patjoilla korokkeen tapaisessa huoneen osassa. Kaikki perheenjäsenet eivät välttämättä nukkuneet samassa vuoteessa, mutta tässä voidaan hyvin tarkoittaa samaa huonetta. Sanat "en minä voi" tarkoittavat tässä samaa kuin 'en tahdo'.
8.Meidän tulee olla kestäviä rukouksessa, vaikka vastaus ei tulisikaan silloin, kun me haluamme. Tämä kuvaa rukousta, joka jatkuu, kunnes ovi avataan. "Ei hellitä (anaideia)" ilmaisua ei käytetä missään muualla Ut:ssa. Raamatussa on useita esimerkkejä tällaisesta hellittämättömästä rukouksesta. Siten Aabraham rukoili Sodoman ja Gomorran kaupunkien (1 Moos 18:23-33) ja kanaanilainen nainen riivaajahengen vallassa olevan tyttärensä puolesta kohdaten esteen toisensa jälkeen (Matt 15:22-28).
9.Anomme, mitä tahdomme saada ja etsimme, mitä meiltä puuttuu. Kolkutamme, koska tunnemme, että meidät on jätetty ulkopuolelle. Kestävä rukous on merkki pysyvästä kaipuusta. Sanan kieliopillinen muoto ilmaisee, että rukousta, etsimistä ja kolkuttamista tulee jatkaa - tänään, huomenna, joka päivä. Emme voi tehdä sitä liian usein.

10.Tässä tähdennetään Jeesuksen edellisessä jakeessa lausumia sanoja. Kaksi verbeistä on preesensmuodossa, kolmas on futuurissa. Näin on siksi, että oven avaaminen ei ole kolkuttajan tehtävä, vaan sisäpuolella olijan. Tässä jakeessa ei ole kysymys poikkeustapauksesta. Rukoileminen ei milloinkaan ole turhaa työtä tai hukkaan heitettyä aikaa.
11.Tässä ei verrata ystävään, vaan isään. Jeesus perustelee sanansa edeten alemmalta tasolta ylemmälle - ajatuksissaan ja päätöksissään häilyvistä isistä kaikkivaltiaaseen Isään. Hän kehottaa kuulijoitaan sijoittumaan isän asemaan, jotta he tajuaisivat, miten Jumala kohtelee lapsiaan.

12.Nämä sanat ovat vain Luukkaalla. Ne puhuvat tavallisesta ruuasta ja yleisestä vaarasta. Kun skorpioni kiertyy kerälle, se on munan muotoinen.
13.Pahastakin voi inhimillisen rakkauden asein tulla jotakin hyvää. Kuinka sitten pyhä Jumala voisi jättää tekemättä sellaista, mitä jopa syntinen ihminen pitää itsestään selvänä? Vrt. vastaavaa lausumaa Matt 7:11. Luukas korostaa kuitenkin, että se hyvä lahja, jonka Isä haluaa antaa, on Pyhä Henki.
Jeesus parantaa riivatun

14.Niin kauan kuin paholainen hallitsi tuossa miehessä, hän ei pystynyt puhumaan. Kun paha oli ajettu ulos, hän puhui, ja se oli näkyvä ihme. Ihmeen todistajina oli kolmenlaisia ihmisiä. a) Kristukseen uskovat ihmettelivät, ja muutamat näkivät tässä todisteen Jeesuksen messiaanisuudesta (Matt 12:23). b) Jeesuksen vastustajat sanoivat hänen itse olevan riivattu. c) Kolmas ryhmä, joka halusi pysyä puolueettomana, pyysi merkkiä taivaasta.
15.Matteus kertoo vastustajien olleen fariseuksia. He olivat varmasti tulleet pitääkseen silmällä Jeesusta ja voidakseen esittää häntä vastaan syytöksiä. Oli mahdotonta kieltää tapahtunutta ihmettä. Niinpä he eivät keksineet muuta selitystä kuin väitteen, että Jeesus oli tehnyt sen itsensä perkeleen avulla - täysin mieletön selitys. "Beelsebul" oli pimeyden ruhtinaan eräs nimi, joka merkitsee 'lannan jumala'. Joissakin käsikirjoituksissa on Beelsebub, joka tarkoittaa 'kärpästen herra'. Jälkimmäinen oli filistealaisen Ekronin kaupungin jumalan nimi.
16.Oli luonnollista pyytää merkkiä taivaasta pahoja henkiä ulos ajettaessa (j. 15), koska luultiin Jeesuksen ajaneen niitä paholaisen avulla. Pahan voittaminen osoittaa pyhän voiman läsnäolon. Paha ei voi ajaa ulos itseään. Tässä ilmenevä käsitystapa oli juutalaisten keskuudessa hyvin tavallinen, 1 Kor 1:22. Se oli merkki epäuskoisesta sydämestä silloinkin, kun ei avoimesti paheksuttu Jeesusta ja sanottu hänen olevan riivaajien vallassa.
17.Jeesus näki heidän sydämeensä ja luki heidän ajatuksensa. "Ajatukset (dianoêmata)", sanaa käytetään Ut:ssa vain tässä. Se tarkoittaa aikomuksia, suunnitelmia.

18.Saatana on samojen lakien alainen kuin muutkin, jotka joutuvat riitaan ja taisteluun itseään vastaan. Hajaantuminen johtaa aina tuhoon. Saatana ei voisi ajaa ulos riivaajia vahingoittamatta omaa valtakuntaansa, ja tuskin on luultavaa, että hän taistelisi itseään vastaan. Jeesus toisti häneen suunnatun syytöksen (j. 15) ja osoitti, miten mieletön se oli.
19.Paljastettuaan syytöksen mielettömyyden Jeesus ilmaisi heidän valheellisuutensa osoittamalla, että he eivät olleet johdonmukaisia. Heidän puheensa olivat keskenään ristiriitaisia. Jos heidän esittämänsä syytös oli oikea, täytyi edellyttää, että monet Israelin omat lapset olivat samoin yhteistyössä perkeleen kanssa. Juutalaisista riivaajien ulosajajista puhutaan Apt 19:13:ssa.
20.Käsivarsi on Raamatussa voiman vertauskuva. Sormi on käsivarren pienin osa, joten se kuvaa, miten helppoa Jumalan on tehdä tällaisia ihmeitä. Hänen tarvitsi vain nostaa sormensa, ja sen seurauksena perkele menetti saaliinsa. Matteus käyttää ilmaisua Jumalan Henki. Katso Jumalan sormesta myös 2 Moos 8:19.
21.Paholaisen voima on hänen viekkaudessaan ja oveluudessaan. Hän tietää varsin hyvin, missä kohdin ihminen on heikoin ja suuntaa hyökkäyksensä siihen. Väkevä kuvaa saatanaa, ja omaisuus on demonin vallassa oleva ihmisparka. Katso myös Matt 13:25 vihamiehestä, joka kylvi rikkaruohoa peltoon, ja Jes 49:24 sankarin saaliista.
22.Tässä mainittu ei ole vain väkevämpi, vaan hän on kaikkivaltias. Goljat voitettiin hänen omalla miekallaan (1 Sam 17:51). Jeesus ajoi riivaajat ulos, koska hän halusi vapauttaa riivatun. Hän oli jo tuominnut väkevän epäonnistumaan. Saatana oli jo voitettu.

23.Puolueettomuus on Jeesuksen suhteen mahdotonta. Ihminen on joko puolesta tai vastaan. Se, joka vain tarkkailee Jeesuksen toimintaa tekemättä ratkaisua, asettuu todellisuudessa häntä vastaan. Jeesuksessa Jumalan valtakunta on henkilöityneenä. Joka ei taistelussa saatanaa vastaan asetu Jeesuksen rinnalle, on itse asiassa pahan liittolainen ja taistelee Jeesusta vastaan.
Pahojen henkien toiminta

24.Vaikka saastainen henki oli lähtenyt ihmisestä, se sanoi vieläkin tuota onnetonta omaksi huoneekseen. Kukaan muu ei ollut asettunut häneen asumaan sen jälkeen, kun se pakotettiin lähtemään. Ei ole välttämätöntä vain tulla vapautetuksi pahoista hengistä, vaan on myös täytyttävä Jumalan Hengellä. Pahat henkivallat vaanivat uusia tilaisuuksia ja palaavat nopeasti takaisin, jos näkevät voivansa sen tehdä. Vapautuminen ei ole takeena siitä, että ihminen olisi vastustuskykyinen saatanan uusille hyökkäyksille, eikä voi olla varmuutta siitä, että hän ei enää muistuttaisi itsestään. Vaikka perkeleen ei koskaan onnistunut saada Jeesusta ansaan, todetaan, että saatana jätti hänet »ajaksi» (4:13).
25.Puhdistus oli ollut luonteeltaan paremminkin moraalista kuin hengellistä. Ihmisen täytyy täyttyä jollakin. Ei riitä, että hän vapautuu jostakin.
26.Riivaajan ei tarvinnut nyt murtautua sisään. Huone kutsui houkuttelevasti ja oli valmis ottamaan hänet vastaan. Hän voi jopa ottaa mukaansa niin monta kuin haluaa. Maria Magdaleenasta oli ajettu ulos seitsemän riivaajaa (8:2), ja gerasalaisten maan riivatusta kokonainen leegio (8:30). "Asua (katoikeè)" tarkoittaa, että ne olivat asettuneet sinne pysyvästi asumaan.
Jeesuksen äiti

27.Tämän naisen silmissä Jeesus oli niin suurenmoinen, että hän tahtoi ylistää myös hänen äitiään. Jeesus ei arvostele häntä siitä, mutta korostaa, että oli jotakin vielä tärkeämpää kuin hänen äitinään oleminen - jotakin, mikä oli kaikkien ulottuvilla: hänen opetuksensa vastaanottaminen ja hänen julistamansa sanan totteleminen. Hengellinen sukulaisuus on tärkeämpää kuin luonnollinen. On mahdollista, että nainen näki hänen äitinsä ja veljensä kansanjoukossa. Matteus näet sanoo heidän olleen paikalla (12:46-50).
Jeesuksen merkki

29.Pettämätön merkki, ylösnousemus kuului vielä tulevaisuuteen. On uskottava Jumalaan eikä etsittävä merkkejä. Jeesuksen julistuksen ja ihmeiden pitäisi olla riittäviä merkkejä. Joonan tapauksessa Niiniven kansalle riitti, että se kuunteli hänen saamaansa. Niin ei ollut nyt laita. Luukas kuvaa sitä hyvin lyhytsanaisesti, ks. Matt 12:41.
30.Joona oli ollut merkki oman aikansa ihmisille. Samoin Jeesus oli merkki aikalaisilleen. Erityiseksi merkiksi hän tulisi ylösnousemuksessa. Niiniven asukkaat ymmärsivät Joonan olevan Jumalan lähettämä profeetta, ja he osoittivat uskonsa tekemällä parannuksen.
31.Kuningatar tuli Sabasta, joka oli Etelä-Arabiassa, mahdollisesti nykyisen Jemenin alueella, ja hänen matkansa Jerusalemiin oli hyvin vaivalloinen. Kuningattaren nimeä ei tiedetä, mutta hänestä kerrotaan 1 Kun 10:1-13:ssa. Jeesuksen sukupolvi tuomitaan viimeisenä päivänä verrattaessa sitä tähän kuningattareen. Tämä oli pakanakuningatar, he olivat juutalaisia, jotka olivat saaneet Jumalan lupaukset perintönä. Hänellä oli pitkä ja vaivalloinen matka maan ääristä, mutta nämä olivat paikalla, kun kaikki tapahtui. Hän tuli katsomaan Salomoa, inhimillistä kuningasta, heillä oli itse Jumalan Poika keskellään.

32.Niiniven asukkaat tekivät parannuksen kuullessaan profeetan julistuksen (Joona 3:5), mutta kun Jeesuksen aikalaisilla oli tilaisuus kokea pelastus uskomalla Messiaan julistukseen, he hylkäsivät hänet. Niiniven kansa otti vaarin Joonan sanasta tietämättä mitään merellä tapahtuneesta ihmeestä. Juutalaiset olivat kuulleet Jeesuksen julistuksen. Sen lisäksi he saivat myöhemmin tietää hänen nousseen kuolleista - sitä julistettiin heille, mutta he eivät kuitenkaan tulleet uskoon. Pakanat kääntyivät, mutta juutalaiset eivät. Profeetta ei itse asiassa julistanut mitään muuta kuin rangaistuksen ja tuomion uhan siitä syystä, että Niiniven kansa oli uhmannut Jumalan lakia ja tehnyt syntiä. Siinä mielessä hänen julistuksensa ei ollut »evankeliumia». Kuitenkin ihmiset ottivat sen vastaan ja tekivät parannuksen. Jeesuksen ajan juutalaisilla oli perimätieto profeetoista, ja heillä oli myös kirjoitukset. Nyt heidän keskelleen tuli itse Messias, ja he hylkäsivät hänet.
33.Lampun tarkoitus on valaista. Kenenkään mieleen ei tulisi sijoittaa lamppua niin, että sitä ei näy. Jeesus ei kätkenyt sitä valoa, jonka hän toi tullessaan. Se loisti sekä hänen sanoistaan että teoistaan. Näillä ihmisillä oli valo, mutta he eivät uskoneet siihen silloin, kun se oli heidän luonaan (Joh 1:5). "Vakka" tarkoittaa saviastiaa, joka kumottiin lampun päälle sen sammuttamiseksi, ja samalla se esti talin kiusallisen käryn leviämisen. Ks. Luuk 8:16.
34.Silmä ei voi tuottaa valoa. Se vain heijastaa ulkopuolella olevan kohteen ihmisen tietoisuuteen, ja siten siitä tulee ruumiin lamppu. "Terve (haplçs)", 'yksinkertainen, normaali, vilpitön, terve'.
35.Pimeys on pahinta, jos sen luullaan olevan valoa. Tällaisessa tilassa elettiin Laodikeassa (Ilm 3:14-22). Siellä valo oli tullut pimeydeksi, sillä vaikka seurakunnan jäsenet luulivat, että heillä oli kaikkea yllin kyllin, heiltä puuttui valo.
36.Jeesus tarkoittaa: Kun ruumis saa valoa terveen silmän välityksellä (j. 34), sen mikään osa ei ole pimeydessä. Lamppu on Kristus, joka sanoo: Minä olen maailman valkeus.
Aterialla fariseuksen luona

37.Tämä oli luultavasti synagoogan jumalanpalveluksen jälkeen nautittava ateria. Sana "ariston" kuvaa tavallista lounasta. Tässä tilaisuudessa oli läsnä muitakin. Jeesus puhutteli useita. Ks. myös j. 45 ja 53.
38.Jeesus oli juuri puhutellut monia ihmisiä ja ajanut ulos riivaajan. Fariseusten käsityksen mukaan hänen olisi silloin pitänyt peseytyä, ei puhdistuakseen ruumiillisesti, vaan uskonnollisten muotojen tarkoittamassa merkityksessä. Rabbiinien opin mukaan tämän laiminlyöminen oli yhtä suuri synti kuin siveettömyys, mutta määräystä ei voitu johtaa Jumalan laista, vaan se kuului isien perinnäissääntöihin. Vrt. Mark 7:3. Mies "ihmetteli" sitä, joten hän ei siis sitä odottanut. Hän piti Jeesusta rabbiinina, siis virkaveljenään. Näiden edellytettiin noudattavan lakia kaikissa kohdin. Mark 7. luvussa fariseukset ja kirjanoppineet ihmettelivät, kun Jeesuksen opetuslapset eivät pesseet käsiään ennen ateriaa (Mark 7:2). Silloin Jeesus puolusti innokkaasti opetuslapsiaan.
39.Hänen ei sanota lausuneen mitään, mutta Jeesus tiesi hänen ajatuksensa. Fariseukset uskoivat olevansa puhdassydämisiä sen tähden, että he noudattivat vanhoja tapoja, mutta todellisuudessa he hautasivat lain omien säädöstensä alle.
40.Jumala ei tyydy uskonnon ulkonaisiin muotoihin. Hän on luonut sisäpuolen samoin kuin ulkopuolenkin. Siksi molemmat on pidettävä pyhinä.
41.Kun Jumala valtaa ihmisen sydämen, niin että toisten tarpeet tulevat tärkeiksi, vasta silloin ulkonaisilla teoilla on todellista arvoa. Ulkonaisiin toimituksiin keskittymisen sijasta pitäisi osoittaa rakkautta ja harjoittaa laupeuden tekoja niitä kohtaan, jotka ovat sen tarpeessa. Itserakkaus on Jumalan silmissä sama kuin epäpuhtaus ja saastaisuus.
42.Jumalan käskyn mukaan kymmenesosa maan hedelmästä piti antaa Herralle (3 Moos 27:30). Fariseukset ulottivat sen innossaan pienimpiin maustekasveihinkin, mutta unohtivat samalla Jumalan vanhurskauden ja rakkauden käskyn. Kymmenysten piti olla uhri, joka annettiin iloiten ja mielellään. Nyt niistä oli tullut piinallinen taakka. Arvot olivat menneet sekaisin. "Ruutu", eräs maustekasvi, on mainittu Talmudissa kasvina, josta ei ollut tarpeen antaa kymmenyksiä. "Voi!" on tässäkin valitusta, ei suinkaan kostoa ilmaiseva sanonta, ks. 6:24-26.

43.Synagoogan etuistuimet oli varattu opettajille. Ne oli sijoitettu puoliympyrään saarnatuolin viereen niin, että niillä istujien kasvot olivat seurakuntaan päin. Ulkokullattu on uskonnollinen, mutta vain niin kauan kuin siitä on hänelle itselleen hyötyä. Hän ei ajattele Jumalan kunniaa. Monet fariseukset eivät rakastaneet synagoogaa, vaan siellä olevia etumaisia istuimia. Jeesus nuhteli tässä siis ylpeyden synnistä.
44.Tässä Jeesus käytti päinvastaista kuvaa kuin Matt 23:27-28. Siinä hän sanoi hautoja kalkituiksi, tässä merkittömiksi. Jos hauta jätettiin kalkitsematta, ihmiset saattoivat kulkea sen yli ja tulla siten uskonnollisten määräysten mukaan saastaisiksi, 4 Moos 19:16. Oli tapana pestä ja hoitaa haudat kuntoon 15. päivänä adarkuuta (maaliskuun alussa) joka vuosi. Tiberiaan kaupunki rakennettiin osittain vanhan hautausmaan päälle siitä tietämättä. Sen vuoksi juutalaiset eivät halunneet asua kaupungissa. Jeesus nuhteli tässä fariseusten »hapatuksesta.» Kansa luuli heitä hyviksi ihmisiksi, mutta heidän huonotkin puolensa tunnettiin, vaikka ne eivät aina olleet selvästi havaittavissa.

45.Lainoppineet olivat kirjanoppineita. Oli hyvä, että Jeesuksen puhe oli heistä loukkaavaa, sillä näin hän herätti heidän omattuntonsa. Lainoppineet olivat näissä kysymyksissä »ammattimaisia asiantuntijoita», ja he uskoivat asemansa suojelevan heitä.
46.Lainoppineet ansaitsivat erityisiä moitteita, sillä he tunsivat lain tulkinnat. He tutkivat yksityiskohtaisesti sekä lakia että perinnäissääntöjä, tosin varsinkin siksi, että saisivat sälyttää ihmisten harteille taakkoja. Lainoppineille lausuttiin kolme voi-huutoa (j.46,47, 52). Fariseuksetkin saivat kolme voi-huutoa (j. 42,43, 44). Vrt. Matt 23:4. "Koskea (prospsauè)", esiintyy Ut:ssa vain tässä. Se tarkoittaa varovaista koskemista poistamis- tai liikuttamistarkoituksessa, kun esim. lääkäri koski haavaa tai mittasi potilaan sydämen lyöntiä.

47.Lainoppineet väittivät kunnioittavansa profeettoja rakentamalla hautakammioita heidän muistokseen. Sen sijaan he jatkoivat näiden vainoojien ja surmaajien työtä, sillä he olivat saman hengen lapsia.
48.Pinnalta katsoen näytti siltä, että he antoivat kunnian profeetoille, mutta tosiasiallisesti he häpäisivät heitä yhtä paljon kuin ne, jotka olivat heidät tappaneet. He eivät välittäneet profeettojen opista.
"Suostutte niihin (syneudokeè)", 'ajatella yhdessä toisten kanssa, olla yhtä mieltä heidän kanssaan'. Sanaa käytetään useita kertoja Ut:ssa, mm. Sauluksesta, joka oli »hyväksynyt» Stefanuksen surmaamisen (Apt 8:1). Nämä ihmiset tulivat todistaneeksi itseään vastaan, Matt 23:31.
49.Jeesus ei lainaa tässä mitään kohtaa Raamatusta, mutta tätä muistuttavia sanontoja on Vt:ssa, esim. 2 Aik 24:19 ja 36:15 s. Jeesusta sanotaan Jumalan viisaudeksi (1 Kor 1:30), mutta tuskin hän tässä yhteydessä tarkoittaa itseään, vaan Jumalaa hänen viisaudessaan, ks. Luuk 7:35.
50.Jeesus ajatteli myös omaa veristä kuolemaansa samoin kuin niitä, jotka myöhemmin todistivat hänestä ja kuolivat marttyyreina, esim. Stefanusta ja Jaakobia. Kun kaikki Jumalan armo on halveksien torjuttu, jäljellä on vain tuomio.
51.Aabelista katso 1 Moos 4:8; Sakariaasta 2 Aik 24:21. Tavallisen heprealaisen järjestyksen mukaan 2. Aikakirja oli Raamatun kirjoista viimeisenä. Jeesus viittasi siis ensimmäiseen ja viimeiseen Vt:ssa mainittuun Herran palvelijan surmaamiseen. Uurian murha (Jer 26:23) tapahtui ajallisesti myöhemmin.
52.Tiedon avainta pitäisi käyttää kirjoitusten ymmärtämiseksi, niin että kansa voisi oppia tuntemaan Jumalan. Jeesus esittää tiedon Jumalasta ja pelastuksesta ikäänkuin pyhäkkönä. Kirjanoppineiden velvollisuus olisi ollut johdattaa ihmisiä sinne sisälle, mutta he sulkivat oven ja kätkivät avaimen, joka on Jumalan oma sana.

53.He olivat raivoissaan Jeesuksen suorasta puheesta ja käyttäytyivät hyvin uhkaavasti. Tämä väkivaltaisen raju kohtaus oli kenties pahinta, mitä Jeesus sai osakseen ennen viimeisiä, Golgataan liittyviä tapahtumia. Siitä, mitä tapahtui aterialla, jolle Jeesus oli kutsuttu, vaietaan. Tässä yhteydessä siitä kertominen ei tietenkään ole tärkeintä.
54.He yrittivät saada hänet ansaan harkitsemattomasta sanasta, jota voitaisiin käyttää todisteena häntä vastaan. Luukkaan ei tarvitse sanoa, että he odottivat sitä turhaan.

Sivun alkuun