Luku 16
Epärehellinen taloudenhoitaja
Jeesus puhui sitten opetuslapsilleen: "Oli rikas mies, jolla oli taloudenhoitaja. Hänelle kanneltiin, että taloudenhoitaja tuhlasi hänen omaisuuttaan.
2. Niin hän kutsui tämän luokseen ja sanoi hänelle: 'Mitä minä kuulenkaan sinusta! Tee tili taloudenhoidostasi! Enää et saa hoitaa talouttani.'
3. Silloin taloudenhoitaja sanoi itsekseen: 'Mitä minä teen, kun isäntäni ottaa minulta pois taloudenhoidon? Kaivaa en jaksa, kerjäämistä häpeän.
4. Minäpä tiedän, mitä teen, että muut ottaisivat minut taloihinsa, kun minut pannaan pois taloudenhoitajan tehtävästä.'
5. Hän kutsui luokseen jokaisen, joka oli velkaa hänen isännälleen. Ensimmäiseltä hän kysyi: 'Paljonko sinä olet velkaa isännälleni?'
6. Tämä vastasi: 'Sata astiaa oliiviöljyä.' Niin taloudenhoitaja sanoi hänelle: 'Tässä on velkakirjasi. Istu ja kirjoita äkkiä viisikymmentä.'
7. Sitten hän kysyi toiselta: 'Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa?' Tämä vastasi: 'Sata tynnyriä vehnää.' Taloudenhoitaja sanoi hänelle: 'Tässä on velkakirjasi, kirjoita kahdeksankymmentä.'
8. Ja isäntä kehui epärehellistä taloudenhoitajaa siitä, että tämä oli toiminut ovelasti. Tämän maailman lapset ovat näet omaa sukukuntaansa kohtaan ovelampia kuin valon lapset.
9. Minä sanon teille: hankkikaa itsellenne ystäviä väärällä mammonalla, jotta he, kun se loppuu, ottaisivat teidät iäisiin majoihin.
10. Joka on vähimmässä luotettava, se on luotettava paljossakin, ja joka on vähimmässä epärehellinen, se on epärehellinen myös paljossa.
11. Jos siis ette ole luotettavia, kun on kyse väärästä mammonasta, kuka uskoo teille oikeaa?
12. Ja jos ette ole luotettavia hoitaessanne toisen omaisuutta, kuka antaa teille sitä, mikä on teidän omaanne?
13. Ei yksikään palvelija voi palvella kahta herraa. Hän joko vihaa toista ja rakastaa toista tai liittyy toiseen ja halveksii toista. Ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa."
14. Laki ja Jumalan valtakunta
(Matt. 11:12,13)
Tämän kaiken kuulivat fariseukset, jotka olivat rahanahneita, ja he ivasivat Jeesusta.
15. Hän sanoi heille: "Juuri te tekeydytte vanhurskaiksi ihmisten edessä, mutta Jumala tuntee teidän sydämenne. Se, mikä ihmisten mielestä on arvokasta, on Jumalan edessä kauhistus.
16. Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti. Siitä lähtien on julistettu hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta, ja jokaista vaaditaan tulemaan sinne sisälle(12).
17. Mutta ennemmin katoaa taivas ja maa kuin häviää yksikään lain piirto.
18. Jokainen, joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee huorin, ja joka nai miehensä hylkäämän, tekee huorin."
19. Rikas mies ja Lasarus
"Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoon pellavaan ja vietti iloista elämää loisteliaasti päivästä toiseen.
20. Mutta hänen porttinsa pieleen oli jätetty virumaan köyhä mies, nimeltään Lasarus, täynnä paiseita.
21. Hän halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitaan.
22. Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin helmaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.
23. Kun hän tuonelassa tuskissaan kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan.
24. Hän huusi: 'Isä Abraham! Armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormenpäänsä veteen ja vilvoittamaan kieltäni, sillä minä kärsin tuskaa tässä liekissä.'
25. Mutta Abraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä sait eläessäsi osaksesi hyvää, Lasarus sen sijaan pahaa. Nyt hän saa täällä lohdutusta, mutta sinä kärsit tuskaa.
26. Kaiken tämän lisäksi teidän ja meidän välillemme on asetettu suuri kuilu, etteivät ne, jotka tahtovat, voisi tulla täältä teidän luoksenne eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.'
27. Rikas mies sanoi: 'Pyydän siis sinua, isä, että lähettäisit hänet isäni taloon
28. - onhan minulla viisi veljeä - varoittamaan heitä, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan.'
29. Abraham vastasi: 'Heillä on Mooses ja profeetat, kuulkoot heitä.'
30. Mies sanoi: 'Ei, isä Abraham, mutta jos joku kuolleista menisi heidän luokseen, niin he kääntyisivät.'
31. Mutta Abraham sanoi: 'Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, eivät he suostu uskomaan, vaikka joku kuolleista nousisi ylös.'"
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Luuk. 16:1-31)
Vertaus väärästä huoneenhaltijasta
1.Kolme edellä olevaa vertausta (15:2:sta lähtien) oli osoitettu fariseuksille, mutta tämä esitettiin opetuslapsille. Fariseuksetkin olivat tosin tässä taustalla (j. 14). Sana "opetuslapset" ei tarkoita tässä tilanteessa välttämättä vain niitä kahtatoista. "Huoneenhaltija (oikonomos)" oli tavallisesti orja, jolle uskottiin hänen isäntänsä omaisuuden hoito, jotta tämä voi vapautua joistakin jokapäiväiseen työhönsä kuuluneista tehtävistä. Tuskin tämä huoneenhaltija kuitenkaan oli orja, koska hän saattoi tehdä sopimuksia (j. 5), jotka olivat hänen herraansa sitovia. Tähän orjalla ei ollut valtuuksia.
2.Huoneenhaltijan piti antaa täydellinen selonteko senhetkisestä tilanteesta. Eräs syy oli sekin, että hänen seuraajillaan olisi esimerkki, miten tuli menetellä. Luultavasti omistaja ei epäillyt häntä tahallisesta epärehellisyydestä, vaan ajatteli hänen olleen vastuuton ja tuhlanneen varoja. Siksi hän ei rankaissut häntä muulla tavalla kuin erottamalla hänet tehtävästä. Isäntä ei oikeastaan esittänyt huoneenhaltijalle kysymystä, vaikka siltä tuntuisikin. Hän tiesi asian ja siihen vaikuttaneet seikat koska oli kuullut niistä. Enempää tutkimusta ei tarvittu.
3.Erottaminen merkitsi miehelle epätietoisuutta siitä, mistä hän saisi vastaisuudessa elatuksensa. Ainut hyvä asia, mitä hänestä voitiin sanoa, oli se, että hän häpesi. Mutta oli sitä pahempi, että häpeäminen oli tässä tapauksessa ylpeyden ilmaus. Ne kaksi mahdollisuutta, jotka hänellä omasta mielestään oli, hylättiin heti. Hän ei ollut kyllin voimakas tehdäkseen ruumiillista työtä, ja kerjääminen oli hänen arvolleen alentavaa.
4.Oivallus oli äkillinen. Hän ikään kuin tahtoi sanoa: - Nyt minä sen keksin! Sana kuvaa pikaisesti syntynyttä kuvitelmaa. Hänet karkotettaisiin paikasta, joka oli ollut hänen kotinsa. Nyt hän joutuisi etsimään itselleen asuntoa.
5.Hän ryhtyi nopeasti toimiin. Se olikin välttämätöntä. Lainansaajat hyötyivät tästä, mutta aikaisemmin palvelija oli ottanut heiltä hyvän koron.
6.Palvelija oli varastanut herraltaan, ja selviytyäkseen tästä tilanteesta hän varasti uudelleen. "Astia (batos)" on noin 36 litran vetoinen säiliö. Kaiken piti tapahtua salassa, ja hänen oli pidettävä kiirettä, jotta hänen puuhiaan ei keksittäisi.
7.Kun hän käsitteli heitä eri tavalla, hän osoittaa siten tunteneensa heidät ja tietäneensä pääsevänsä samaan tavoitteeseen. "Tynnyri (korçs" heprean sanasta "kor)", noin 360 litraa.
8.Jeesus ei sanonut hyväksyvänsä palvelijan tekoa. Hän kehui vain tämän kykyä ratkaista vaikeat pulmat. Mies teki parhaansa ja selvisi nokkelasti aivan toivottomalta näyttäneestä tilanteesta. Kun Jeesus samaan aikaan sanoi häntä väärämieliseksi, se osoittaa hänen paheksuneen miehen suorittamia liiketoimia. Palvelija menetteli väärin. Hänellä ei ollut oikeutta muuttaa velkasummia, mutta se oli hyvin viekkaasti suunniteltu teko. Valitettavaa oli, että hän ei ollut yhtä oikeamielinen kuin ovela! Jeesus kertoi tapauksen osoittaakseen, että tämän maailman lapset ovat viisaampia talousasioittensa hoitamisessa kuin valkeuden lapset.
9.Sana "mammona" on peräisin arameankielisestä ilmaisusta, joka tarkoittaa rahaa tai rikkautta. Jeesus ei sanonut, että tulisi hankkia ystäviä väärästä mammonasta, vaan sen avulla. Rahaa tulee käyttää, mutta oikealla tavalla. Jeesus oli maininnut mammonan myös vuorisaarnassaan, jossa (Matt 6:24) hän esitti mammonan Jumalan vastakohtana, kuten Luuk 16:13:ssa. Jeesus korostaa, että raha voi viedä ihmisen harhaan. Mutta on myös itsestään selvää, että Jumalan palvelijoiden tulee käyttää rahaa hänen valtakuntansa työssä.
10.Ihmisen luonne ei paljastu vasta silloin, kun hänelle on annettu paljon vastuuta. Hänelle uskottu määrä ei ratkaise, millainen hän on. Tärkeätä on suhtautuminen siihen, mitä on saanut. Uskollisuus ei ole tilapäinen ominaisuus, vaan ilmenee myös vähäisimmissä asioissa.
11.Rahaa väärällä tavalla käyttävä henkilö osoittaa menettelyllään, että hän ei ole sopiva hoitamaan suuria tehtäviä. Sellaisen ihmisen ei pidä ihmetellä, että Jumala ei usko niitä hänelle. Niin kauan kuin elämme ajassa, meistä ei koskaan tule enempää kuin »huoneenhaltijoita».
12.Kaikki, mitä omistamme, kuten lahjakkuutemme ja varamme, kuuluu itse asiassa Luojalle. Hän on antanut sen meille lainaksi. Ellemme osoita uskollisuutta sen hoitamisessa, emme voi odottaa saavamme Jumalan iankaikkisia rikkauksia.
13.Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Kun raha ottaa valtaansa ihmisen ja hallitsee häntä, se myös tuhoaa hänet. Mutta kun Jumala ohjaa ihmistä, hän luo elämää ja mahdollisuuksia. Silloin hän pystyy myös hallitsemaan omaisuutensa. Voidaksemme palvella oikealla tavalla Jumalaa meidän tulee vapautua aineellisten arvojen vaikutuksesta elämäämme.
Rikas mies ja Lasarus
14.Jeesus oli todellinen vastakohta näille rahaa rakastaville ihmisille. Hän oli köyhä, niin myös hänen seuraajansa. Fariseuksilla oli käsitys, että heidän rikkautensa syynä oli heidän yllään lepäävä Jumalan siunaus. Ahneet ihmiset peittävät syntinsä ja pitävät ulkonaista hyvinvointia Jumalan siunauksena. Rahanahneiden fariseusten ei ollut vaikea ymmärtää, että Jeesuksen sanat rahan käytöstä oli kohdistettu heille. Ei ole varmaa, tekivätkö he huomautuksia Jeesuksen puheen johdosta, mutta heidän kasvonilmeensä puhuivat selvää kieltään siitä, että se oli ollut heille vastenmielistä kuultavaa. He ivasivat häntä.
15.Jeesus tunsi heidän sydämensä ja tiesi heidän käyttäytymisensä syyn. He onnistuivat esittämään kansalle vanhurskasta, mutta Jumalaa he eivät voineet pettää. Hänen arvionsa heistä oli toisenlainen kuin ihmisten. He tekivät suurenmoisen vaikutuksen ihmisiin yleensä, mutta Jeesuksen silmissä he olivat surkeita raukkoja.
16.Johannes alkoi julistaa Jumalan valtakuntaa, ja Jeesus opetuslapsineen jatkoi tätä julistusta. Jeesuksen tulo merkitsi kuitenkin uuden alkua. Vanhassa testamentissa Jumala oli ilmoittanut itsensä laissa ja profeetoissa. Nyt valtakunta oli ilmestynyt Johanneksen saarnassa ja Jeesuksen toiminnassa. Jeesus kokosi kansaansa, julisti valtakunnan säädöksiä ja suoritti valtakunnan tekoja.
17.Evankeliumi ei syrjäyttänyt lakia, vaan ilmaisi sen ankarat vaatimukset uudella tavalla. Jeesus ei milloinkaan asettanut lain arvoa epäilyksen alaiseksi. Fariseusten lainjulistusta vastaan hän hyökkäsi heidän tulkintatapansa johdosta, sillä se johti lain kirjaimen orjalliseen noudattamiseen sen perimmäisen tarkoituksen ja hengellisen sisällön kustannuksella. Jumalan lakiin oli lisätty monia ihmisten keksimiä säädöksiä ja määräyksiä, jotka rasittivat kansaa.
18.Siveellisyyttä koskevat lait ovat edelleen voimassa. Sen tähden aviorikos on aina aviorikos. Juutalaisten laki salli avioeron miehelle (5 Moos 24:1 ss.). Monet fariseukset antoivat tähän luvan hyvin löysin perustein. Hillel oli esimerkiksi sanonut, että mies voi erota vaimosta, jos tämä pilasi hänen ateriansa, ja Akiba esitti, että jos mies löysi kauniimman naisen, hän sai eron vaimostaan.
19.Tätä Jeesuksen kertomusta pidetään kernaasti vertauksena, mutta sitä ei liene tarkoitettu sellaiseksi. Rikasta miestä ei syytetty siitä, että hän olisi ollut »suuri» syntinen. Hänen sanotaan olleen rikas ja itsekäs.
20.Kerjäläisparka herätti kenties monissa pahennusta maatessaan rikkaan miehen portin pielessä, mutta Herra ei puhunut hänestä halventavasti. Sen sijaan hän piti miestä kallisarvoisena jalokivenä. Nimi "Lasarus" merkitsee 'Jumala on auttanut'.
21.Ei ole aivan selvää, osoittivatko koirat hänelle ystävyyttä vai lisäsivätkö ne hänen tuskiaan. Jos ne nuolivat häntä ystävänään, tämä korostaa vain, miten epäinhimillistä kohtelua hän itse asiassa sai osakseen. Koirat olivat syyhytautisia katukoiria, joita Lasarus ei saanut karkotetuksi luotaan - tämäkin oli osoitus hänen kärsimyksistään. Sanonta »ja koiratkin tulivat» voi viitata siihen, että ne vain lisäsivät hänen tuskiaan, kun hän nälkää kärsivänä sai hätistellä luotaan likaisia koiria, jotka nuolivat häntä.
22.Tähän saakka ei ole sanottu mitään kummankaan uskosta, mutta on ilmeistä, että Lasarus kaikessa kurjuudessaan oli Herran palvelija, mitä rikas mies ei ollut. Kerjäläinen kuoli ensin, ja kuolema vapautti hänet tuskista ja kärsimyksistä. Hautajaiset eivät varmasti olleet suuri tilaisuus, mutta hänet, jolla eläessään ei ollut ainuttakaan ystävää, ympäröivät nyt enkelit. Hänen kuolemansa oli kivuton ja onnellinen muutto parempaan elämään. Hän pääsi Aabrahamin helmaan - sanonta viittaa lapseuteen (Joh 1:18). Aabrahamin helmaan pääseminen merkitsee kirkkauteen siirtymistä, sillä Aabraham on siellä (Joh 8:56). Merkille pantavaa on, että Jeesus käytti tässä juutalaisten tavallisia käsityksiä autuaiden ja vastaavasti ei-autuaiden osasta kuoleman jälkeen. Tähän ei sisälly yleispätevää taivaan ja helvetin kartoitusta. Rikas mieskin kuoli, mutta toisin kuin Lasarus, ja hänet haudattiin asiaan kuuluvin menoin. Pinnallisesti katsoen näyttäisi siltä, että hänen osansa olisi ollut parempi, mutta kävi aivan toisin. Rikas mies kuoli myöhemmin, hän sai aikaa parannuksen tekoon, mutta hän ei käyttänyt sitä aikaa oikein. Kuolema tulee kaikille, mutta kaikki ei pääty kuolemaan.
23."Tuonela (hadês)", Vt:ssa "šeol", paikka, jossa kuolleet, sekä hyvät että pahat, odottavat joko vanhurskaiden tai väärien ylösnousemusta. Tuonelassa on kaksi osastoa, paratiisi ja vaivan paikka. Tässä tapauksessa kysymys on Ut:n tuonelasta "(hadês)", eli "Gehennasta", rangaistuksen ja piinan paikasta.
24.Rikas mies suhtautui patriarkkaan asianmukaisella kunnioituksella, mutta tietyllä ärtymyksellä Lasarukseen. Hän halusi kerjäläisen lähtevän hoitamaan hänen asioitaan. Joko hän luuli asioiden olevan kuten ennenkin, tai hän otti vastaan hyvän teon keneltä tahansa, jopa Lasarukselta. Hän kaipasi voimakkaasti jonkun sellaisen läheisyyttä, joka voisi lohduttaa häntä.
25.Koko elämänsä rikkaalla miehellä olisi ollut syytä kuunnella Jumalan sanaa ja harjoittaa laupeuden työtä. Mutta hän oli unohtanut avun tarvitsijat ja oli edelleen ahne. Siksi Aabrahamin oli muistutettava häntä. Tämä osoittaa, että muistot eivät häviä tuonelassa, eivät paratiisissa eivätkä vaivan paikassa. "Sinä sait (apelabes)" korostaa sitä, että hän oli täysin mitoin saanut hyvänsä, mutta ei ollut tallettanut mitään tulevaisuuden varalle.
26.Kuoleman jälkeisessä elämässä ei ole mahdollista siirtyä puolelta toiselle. Rikas mies tiesi, millaista oli toisella puolella, mutta hän ei voinut päästä sinne. Ei ollut pelastumisen toivoa. Ken kerran joutuu tähän paikkaan, ei pääse sieltä ennen kuin viimeisen päivän lopputuomiolle. "Juopa (khasma)" 'ammottava aukko'. Sanaa käytetään Ut:ssa vain tässä. Juopa korostaa mahdottomuutta siirtyä puolelta toiselle.
27.Ensimmäisen kerran rikas mies tunsi huolta toisista, mutta nytkään hänen ajatustensa kohteena eivät olleet köyhät ja hylätyt. Hän oli ehkä vähemmän itsekäs kuin ennen, mutta nöyrä hän ei ollut. Mahdollisesti hän halusi tällä ilmaista, että hän ei ollut saanut kunnon tilaisuutta tehdä parannusta, mutta hän ei voinut puolustella itseään tekosyillä. Hänet Lasaruksesta erottavaa juopaa hän ei kyennyt poistamaan.
28.Ajatukseen kätkeytyy vihjaus, että jos hän olisi tietänyt sen, mitä nyt tiesi, hän ei olisi joutunut sinne. Hän arveli, että olisi menetellyt toisin. Lasarus ei lausu sanaakaan koko kertomuksessa. Hän ei valittanut kärsiessään maan päällä, eikä hän ylvästellyt, kun osat vaihtuivat iankaikkisuuden maailmassa. Hän otti vastaan sen, mitä Jumala hänelle antoi.
29.Ihmeteot voivat vaikuttaa maailmalliseen mieleen, mutta se ei johda sydämen muutokseen. Mooses on tässä Mooseksen kirjojen edustaja ja vertauskuva. Raamatussa heillä oli kaikki, mitä he tarvitsivat.
30.Mies tiesi itse, miten hän oli suhtautunut kirjoituksiin. Nämä hänen sanansa ilmaisevat Jeesuksen ajan juutalaisten yleistä asennetta. He pyysivät alituiseen häntä tekemään merkkejä. Rikas mies ei sanonut, että hänen veljensä eivät kuuntelisi kirjoituksia, mutta hän piti selvästikin sitä epävarmana. Hän halusi sanoa, että Aabrahamin pitäisi varmistaa heidän kääntymyksensä antamalla heidän saada tervehdys toisesta maailmasta.