Luku 18
Vertaus leskestä ja väärämielisestä tuomarista
Jeesus kertoi heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla lannistumatta.
2. Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä piitannut ihmisistä.
3. Siinä kaupungissa oli myös leskivaimo, joka vähän väliä tuli hänen luokseen ja sanoi: 'Auta minua saamaan oikeus riitapuoltani vastaan.'
4. Pitkään aikaan tuomari ei tahtonut, mutta sitten hän sanoi mielessään: 'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä piittaa ihmisistä,
5. niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan häntä saamaan oikeuden, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni.'"
6. Niin Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärämielinen tuomari sanoo!
7. Eikö sitten Jumala hankkisi oikeutta valituilleen, kun nämä yötä päivää huutavat häntä avukseen. Viivyttäisikö hän heiltä apuaan?
8. Minä sanon teille: hän hankkii heille oikeuden viipymättä. Mutta kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"
9. Vertaus fariseuksesta ja publikaanista
Muutamille, jotka olivat vakuuttuneita omasta vanhurskaudestaan ja halveksivat muita, Jeesus kertoi tämän vertauksen:
10. "Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus ja toinen publikaani.
11. Fariseus asettui seisomaan ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, en myöskään sellainen kuin tuo publikaani.
12. Minä paastoan kahdesti viikossa ja annan kymmenykset kaikesta, mitä ansaitsen.'
13. Mutta publikaani seisoi taempana eikä tohtinut kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.'
14. Minä sanon teille: hän meni kotiinsa vanhurskautettuna, tuo toinen ei(17). Sillä jokainen, joka itsensä ylentää, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."
15. Jeesus siunaa lapsia
(Matt. 19:13-15; Mark. 10:13-16)
Jeesuksen luo tuotiin myös pieniä lapsia, että hän koskettaisi heitä. Sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat tuojia,
16. mutta Jeesus kutsui lapset luokseen ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun luokseni älkääkä estäkö heitä, sillä heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta.
17. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
18. Rikas hallitusmies
(Matt. 19:16-30; Mark. 10:17-31)
Eräs hallitusmies kysyi Jeesukselta: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, että perisin iankaikkisen elämän?"
19. Jeesus vastasi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.
20. Käskyt sinä tiedät: älä tee huorin, älä tapa(18), älä varasta, älä sano väärää todistusta, kunnioita isääsi ja äitiäsi."
21. Mutta hän sanoi: "Kaikkea tätä olen noudattanut nuoruudestani asti."
22. Tämän kuultuaan Jeesus sanoi hänelle: "Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua."
23. Kun mies kuuli tämän, hän tuli kovin murheelliseksi, sillä hän oli hyvin rikas.
24. Nähdessään hänen tulevan murheelliseksi Jeesus sanoi: "Kuinka vaikeaa onkaan niiden, joilla on paljon omaisuutta, päästä sisälle Jumalan valtakuntaan!
25. Helpompi on kamelin mennä läpi neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."
26. Ne, jotka sen kuulivat, kysyivät: "Kuka sitten voi pelastua?"
27. Hän vastasi: "Mikä on ihmisille mahdotonta, se on mahdollista Jumalalle."
28. Opetuslasten palkka
Silloin Pietari sanoi: "Me olemme luopuneet kaikesta, mitä meillä oli, ja seuranneet sinua."
29. Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on luopunut kodista tai vaimosta tai veljistä tai vanhemmista tai lapsista
30. ja joka ei saisi tässä ajassa monin verroin takaisin ja tulevassa maailmanajassa iankaikkista elämää."
31. Jeesus puhuu vielä kerran kuolemastaan
(Matt. 20:17-19; Mark. 10:32-34)
Jeesus otti luokseen ne kaksitoista ja sanoi heille: "Me menemme nyt ylös Jerusalemiin, ja kaikki, mitä profeetat ovat kirjoittaneet Ihmisen Pojasta, käy toteen.
32. Hänet annetaan pakanoiden käsiin, häntä pilkataan ja häväistään ja hänen päälleen syljetään.
33. Kun he ovat ruoskineet häntä, he tappavat hänet, mutta kolmantena päivänä hän nousee ylös."
34. Mutta opetuslapset eivät ymmärtäneet tästä mitään. Tämä asia oli heiltä salattu, eivätkä he käsittäneet, mitä sanottiin.
35. Jeesus parantaa sokean kerjäläisen
(Matt. 20:29-34; Mark. 10:46-52)
Kun Jeesus lähestyi Jerikoa, tien vieressä istui sokea mies kerjäämässä.
36. Kuullessaan kansanjoukon kulkevan ohi hän kyseli, mitä oli tekeillä.
37. Hänelle kerrottiin, että Jeesus Nasaretilainen oli menossa ohi.
38. Silloin hän huusi: "Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!"
39. Edellä kulkevat nuhtelivat häntä, jotta hän olisi hiljaa, mutta hän huusi vielä kovemmin: "Daavidin Poika, armahda minua!"
40. Jeesus pysähtyi ja käski taluttaa hänet luokseen. Kun hän oli tullut lähelle, Jeesus kysyi häneltä:
41. "Mitä tahdot minun tekevän sinulle?" Mies vastasi: "Herra, että saisin näköni takaisin."
42. Niin Jeesus sanoi hänelle: "Saa näkösi. Uskosi on parantanut(19) sinut."
43. Siinä samassa hän sai näkönsä, ja hän seurasi Jeesusta ylistäen Jumalaa. Ja kaikki, jotka sen näkivät, antoivat kiitoksen Jumalalle.
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Luuk. 18:1-43)
Vertaus väärästä tuomarista
1.On mahdotonta uskoa Jumalaan tuntematta samalla tarvetta rukoilla häntä. Rukous on ehdottoman välttämätöntä hengellisen elämän kannalta. Jeesus korostaakin tätä useissa tilanteissa opetuslapsilleen. Meidän täytyy rukoilla, sillä olemme aina riippuvaisia hänestä, jolle elämme. Vertaus, joka on luonteenomainen Luukkaalle, on myös erityislaatuinen siinä suhteessa, että Jeesus selittää sen tarkoituksen ennen kuin kertoo sen.
2.Tällä väärämielisellä tuomarilla ei ollut mitään arvovaltaa yläpuolellaan. Hän ei välittänyt Jumalasta. Toisten ihmisten mielipiteet ja ajatukset eivät vaikuttaneet häneen vähääkään. Hän oli täysin sopimaton tuomariksi. On aivan selvää, että tämä mies ei voi olla Jumalan vertauskuva, koska Jeesuskin korosti, että hän oli väärä tuomari (j. 6), Jumalan vastakohta. Jeesus käyttää häntä tässä vertauksessa, koska hän haluaa sanoa opetuslapsilleen, että jos leski, vertauksen toinen päähenkilö, onnistuu voittamaan tuomarin esittämät esteet, miten paljoa ennemmin Jumalan kansa voikaan luottaa Herralta tulevaan apuun. Vertauksen ydin on naisen hellittämättömyys.
3.Lesken asema oli sen ajan yhteiskunnassa vaikea. Siksi Raamatussa on paljon lupauksia leskille. Leski menetti elättäjänsä ja saattoi miehensä kuolemasta johtuvan surun lisäksi usein joutua taloudellisesti epätoivoiseen tilanteeseen, vrt. 2 Kun 4:1 ss. Vertauksen leski kuvaa avuttomia ihmisiä. Tuomari oli yhtä suuri vastustaja kuin hänen varsinaiset riitapuolensa, koska hän otti mielellään vastaan lahjuksia, ja tähän keinoon leski ei voinut turvautua.
4.Tuomari karkotti hänet luotaan kerran toisensa jälkeen, mutta nainen ei antanut periksi. Samanlaista hellittämätöntä uskoa on naisessa, josta kerrotaan Matt 15:22-28. Leski tuli yhä uudelleen tuomarin luo, ja tuomari kieltäytyi yhtä usein suostumasta hänen pyyntöönsä. Nainen turvautui ainoaan keinoon, mikä hänellä oli, peräänantamattomuuteen, kun taas tuomari kerskui mielettömyydellään.
5.Naisen auttamisen vaikutin ei ollut puhdas. Tuomari ei edes säälinyt tätä, vielä vähemmän hän välitti oikeudenmukaisesta lopputuloksesta. Hän ajatteli vain itseään ja omaa mukavuuttaan.
6.Myös 16:8:ssa Jeesus käyttää lähtökohtana sitä, mitä väärämielinen ihminen voi tehdä. Tässä hän korostaa, että opetuslasten pitäisi kuunnella, mitä sanottavaa voi olla sillä, joka tuntee pelkkää vastenmielisyyttä rukoilijaa kohtaan.
7.Miten suuri syy Jumalalla onkaan tarttua asioihin! Tässä ei puhuta vääryydestä. Ne, jotka tulevat pyyntöineen hänen luokseen, eivät ole hänelle vieraita. Ne, jotka häntä etsivät, ovat hänen omia valittujaan. Leskellä oli edessään vaikeuksien muuri, mutta uskovan tie käy kohti Isää, joka on kutsunut hänet luokseen.
8."Pian (en takhei)" kuvaa jotakin, mikä tapahtuu äkkiä ja odottamattomana ajankohtana. Vaikka Jumala viipyy, hän tulee. Ja kun hän tulee, hän ei viivyttele. Tässä tarkoitetaan joko sitä uskoa, joka saa aikaan kestävän rukouksen, tai välttämätöntä uskoa Jeesukseen Messiaana ja Pelastajana. Ihmisellä on aina vaara epäillä oman rukouksensa tehoa.
Fariseus ja publikaani
9.Ensimmäinen tämän luvun vertauksista puhuu siitä, miten välttämätöntä on rukoilla, kun taas toinen korostaa sitä, missä hengessä täytyy rukoilla. Vertausta ei kerrottu suoraan fariseuksille, vaan ihmisille, jotka sydämissään olivat heidän kaltaisiaan. Vertaus on vain Luukkaan kertoma.
10.Kahdesti päivässä pidettiin temppelissä julkinen rukoushetki, mutta yksityisesti voi tietenkin rukoilla niin paljon kuin halusi. Fariseuksille olikin hyvin tärkeätä, että he rukoilivat paljon. Kumpikin tässä mainittu rukoilija on ääritapaus. Toista kunnioitettiin hänen hurskautensa vuoksi, toista pidettiin yleisesti syntisenä.
11.On tietenkin syytä kiittää Jumalaa siitä, että ei kuulu niihin, joita fariseus tässä luetteli, mutta hän ei oikeastaan tehnyt niin. Hän ei antanut Jumalalle kunniaa mistään, ylisti vain itseään ja vertasi itseään toisiin. Niin hän julisti itsensä vanhurskaaksi, kun taas publikaani (j. 13) vertasi itseään Jumalaan ja tunnusti syntisyytensä. Itse itsensä vanhurskauttanut ei ollut vanhurskas, vaan se, joka esitti itsestään ankaran arvostelun Jumalan tuomion valossa (j. 14). Fariseus käytti sanaa "minä" neljä kertaa. Hän oli koko ajan itsekeskeinen eikä voinut lähteä pois Jumalan luota, sillä hän ei ollut koskaan hänen luonaan ollutkaan.
12.Laki määräsi vain yhden paastopäivän vuodessa, nimittäin suuren sovituspäivän. Tämä fariseus oli kuitenkin ottanut tehtäväkseen paastota kahdesti viikossa. Hän teki siis enemmän kuin häneltä vaadittiin. Hän uskoi sen hyödyttävän itseään. Hän teki myös kymmenysten antamisesta suuren liiketoiminnan. Lain mukaan viljasadosta piti antaa kymmenykset joka vuosi (5 Moos 14:22). Fariseukset ulottivat tämän lisäksi koskemaan yrttejä (vrt. 11:42). Fariseuksen rukouksessa ei ollut synnintunnustusta, vaan vain omien tekojen kiittämistä.
13.Publikaani tiesi, että hänet ja fariseuksen erotti toisistaan suuri välimatka. Hän tiesi myös olevansa kaukana Jumalasta (Ef 2:13). Mutta hän oli kuin tuhlaajapoika (Luuk 15). Hän tiesi sisimmässään olevansa syntinen, ja hän tunsi, että syntinsä tunnustava saa kokea Jumalan uskollisuuden ja vanhurskauden (1 Joh 1:9).
14.Jumala kuuntelee mielellään sitä, joka rukoilee tämän publikaanin tavoin, ja näkee hänen kaltaistensa sydämet. Hän on ylpeitä vastaan, Jaak 4:6; Snl 29:23. Sana "vanhurskaampana" ei edellytä vanhurskautuksessa eri asteita eikä ilmaise sitä, että fariseus olisi vanhurskautettu, kuten publikaani. Fariseus meni kotiinsa itselleen lakia noudattamalla hankkimansa vanhurskauden omistajana. Publikaani, joka tuli syntisenä, lähti kotiinsa lahjanaan vanhurskaus, jonka hän oli saanut katumuksen ja synnintunnustuksen tiellä. Publikaanin vanhurskaus oli Jeesukselle suurempi kuin fariseuksen lain tekojen suorittajana saavuttama ansiollisuus. Publikaanista oli sanottu halveksivasti »tuo publikaani» (j. 11). Nyt Jeesus käytti samaa sanontaa korostaakseen, että juuri "tämä (hçtos)" julistettiin vanhurskaaksi. Tapahtuma on elävä havaintoesimerkki Jeesuksen aikaisemmin esittämästä periaatteesta: »Sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään», 14:11.
Jeesus siunaa lapsia
15.Ei tiedetä, kutka kantoivat pieniä lapsia Jeesuksen luo, mutta heihin viittaava sana on maskuliinissa, joten on luultavaa, että isät toivat heitä. He halusivat Jeesuksen siunaavan heidän lapsiaan koskettamalla näitä. Opetuslapset menettelivät väärin, mutta heidän tarkoituksensa ei varmastikaan ollut paha. Kenties he arvelivat, että Jeesuksella oli liian kiire tai hän saattoi olla väsynyt.
16.Jeesus osoitti pienokaisille rakkautta ja kutsui heidät luokseen. Tämä oli myös ojennus opetuslapsille. Markus (10:14) kertoo, että Jeesus närkästyi lasten saamasta kohtelusta.
17.Jumalan valtakuntaan ei päästä fariseusten ylpeällä asenteella, vaan lapsen kokosydämisen luottamuksen avulla. Lapsi on tiennäyttäjä riippuvuutensa ja avoimuutensa tähden. Hän ottaa vastaan, mitä annetaan, ajattelematta saavansa mitään omasta ansiostaan.
Jeesus ja hallitusmies
18.Talmudissa ei missään rabbia sanota "hyväksi opettajaksi". Tämä on jotakin hyvin epätavallista. Vain Luukas kertoo miehen olleen hallitusmies. Suunnilleen saman kysymyksen teki lainoppinut Luuk 10:25. Hän ilmeisesti uskoi saavansa iankaikkisen elämän jonkin teon nojalla. Kuvaava kysymys juutalaiselle! Joko hän ymmärsi kykenemättömyytensä tai epäili, että lain noudattaminen johtaa pelastukseen.
19.Jeesus ei ollut ensi kädessä kiinnostunut miehen käyttämistä sanonnoista, vaan hän tahtoi tämän puhuvan sydämensä kieltä. Hän edellytti, että mies näki Jeesuksessa vain ihmisen, eikä hänen tulisi sanoa ketään ihmistä hyväksi. Jeesus ei siis voinut hyväksyä hänen puhutteluaan, ellei mies samalla tunnustanut häntä Jumalan Pojaksi. Talmudissa todetaan, että ei ole muuta hyvää kuin laki.
20.Koska mies kysyi, mitä hänen pitäisi tehdä, Jeesus vastasi lähtemällä hänelle tutuista asioista, lain teoista. Hän vetosi kymmeneen käskyyn. Jeesus itse on kuitenkin ainoa, joka on kyennyt pitämään käskyt.
21.Mies oli ehkä odottanut kuulevansa jotakin muuta, ja hänen vastauksensa ilmaisee tietynlaista pettymystä. Häntä muistutettiin vain velvollisuuksista, jotka hän omasta mielestään oli täyttänyt koko elämänsä ajan. Hän oli alkanut epäillä lakia pelastukseen johtavana tienä. Ehkä hän sen tähden sanoi tämän tietämättömyydestä. Sen ei tarvitse merkitä sitä, että hän olisi kerskunut.
22.Jeesus ei kieltänyt eikä vahvistanut hänen sanojaan. Mutta häneltä selvästikin puuttui edelleen jotakin hyvin olennaista. Tässä on oikeastaan kaksi häneen kohdistuvaa vaatimusta. Ensinnäkin se, että hän myisi ja jakaisi omaisuutensa, toiseksi se, että hän seuraisi Jeesusta. Ensimmäinen on toisen valmisteleva edellytys. Tämä on tärkeätä huomata, sillä muutoin omaisuuden antamisesta tulee vain uusi käsky pelastuksen ehtona.
23.Mies kävi sisäisen taistelun. Hän kaipasi iankaikkista elämää, mutta oli niin maallisen rikkautensa sitoma, ettei voinut luopua siitä. Tällä asenteellaan hän osoitti luottavansa enemmän rikkauteensa kuin Jumalan Poikaan.
24.Mark 10:21:stä käy ilmi, että Jeesus piti tästä miehestä. Mies oli hyvin rikas ja antoi omaisuutensa hallita itseään. Siitä tuli hänelle vankila, josta hän ei itse pystynyt lähtemään. Rikkaus tuo aina mukanaan tiettyjä kiusauksia, 1 Tim 6:9-10.
25.On täysin mahdotonta pelastua omalla voimallaan. Sen, joka pelastuu, täytyy kokea jumalallinen vaikutus ja ihme elämässään. Talmudissa on vastaava kuvaus neulansilmästä, mutta siinä puhutaan kamelin sijasta elefantista. Joissakin käsikirjoituksissa on neula-sanana käytetty sanaa "belonê", joka on lääkärien käyttämä neula.
26.Juutalaiset uskoivat rikkauden olevan osoitus Jumalan erityisestä armosta, kun köyhyys sitä vastoin oli rangaistus syntien vuoksi. Epäilemättä opetuslapsiinkin oli vaikuttanut tämä käsitys. He kysyivät, kuka sitten voi pelastua. Kaikkihan jotakin omistivat. Jos kaikki se, mitä jokainen haluaa, on pelastumisen este, kuka silloin voi pelastua?
27.Jeesuksen vastaus osoittaa, että jae 25 ei puhu vain vaikeudesta, kuten toiset väittävät. He tulkitsevat Jeesuksen sanat viittaamalla Jerusalemissa olevaan porttien, jota sanottiin neulansilmäksi (ks. Matt 19:24). Hän ei puhunut vain jostakin, mikä oli vaikeata tai erittäin epätodennäköistä, vaan asiasta, joka oli täysin mahdotonta. Ihmiselle on näet ylivoimaista pelastua omilla ponnistuksillaan. Siihen tarvitaan armon ihme, mistä Sakkeus on kuvaava esimerkki, 19:1-10.
28.On kuvaavaa, että puhuja on Pietari, mutta tätä hän ei sano kerskaten tai tuodakseen itseään ja muita esille. Tämä oli Jeesuksen sanojen vaikutusta. Pietari ja muut opetuslapset olivat näet tehneet sen, mitä tämä mies ei tahtonut.
29.Jeesuksen vastaus ei koske vain niitä opetuslapsia, jotka sillä kertaa uskoivat häneen ja olivat jättäneet kaiken seuratakseen häntä, vaan muitakin Jumalan valtakunnan tähden kaikesta luopuneita. He saavuttavat todellisen onnen tässä ja myös tulevassa maailmassa.
30.Matteus ja Markus käyttävät sanontaa »satakertaisesti». Jobin kokemukset ja hänen perheensä vaiheet ovat hyvä esimerkki siitä, mitä Jeesus tässä tarkoittaa (Job 42:12 ss.). Jobin perhe perustettiin uudelleen ja hänen omaisuutensa kaksinkertaistui.
Jeesus puhuu kolmannen kerran kuolemastaan
31.Kaksi kertaa aikaisemmin Jeesus oli sanonut opetuslapsilleen, että hänen kärsimisensä aika oli pian koittava, mutta heidän ajatuksensa olivat vain maallisessa Messiaan valtakunnassa (Matt 20:20-23). Luukas ei viittaa usein profeettojen ennustuksiin, mutta nyt hänellä on siihen aihetta.
32.Tässä Jeesus kuvailee yksityiskohtaisemmin kuin ennen edessä olevia tapahtumia. Jeesuksen luovuttaminen pakanoille oli Israelin lopullinen tuomio. Tämä teki lopun sen maallisesta suuruuden ajasta. Luovuttaminen oli myös yhteydessä kavallukseen.
33.Kaikki tämä tapahtui, jotta kirjoitukset kävisivät toteen. Mitä hän tässä sanoo ensiksi, näyttää tappiolta, mutta jakeen loppu osoittaa tähänkin kätkeytyvän voiton. Juuri kärsimisellään, kuolemallaan ja ylösnousemisellaan hän sai todellisen voiton synnistä, kuolemasta ja perkeleestä.
34.Kolmella sanonnalla ilmaistaan, että opetuslapset eivät ensinkään käsittäneet, mitä Jeesus sanoi. Markus kuvaa tätä tietämättömyyttä kertomalla Sebedeuksen pojista ja heidän kysymyksestään. Näyttää omituiselta, että opetuslasten oli vaikea ymmärtää, vaikka Jeesus puhui selvästi ja havainnollisesti. On hyvin todennäköistä, että he eivät halunneetkaan ymmärtää, koska heidän käsitykseensä Messiaasta ja hänen valtakunnastaan liittyi unelmia maallisesta ihanuudesta. Mutta jos syynä oli se, että he eivät halunneet ymmärtää, niin se ei suinkaan vapauta heitä vastuusta.
Jeesus parantaa sokean
35.Markuksen mukaan sokea oli nimeltään Bartimeus, ja Matteus mainitsee Jerikon ulkopuolella olleen kaksi sokeaa. Oli tapana puhua vanhasta ja uudesta Jerikosta. Toinen sokea lienee ollut toisen kaupunginosan reunamille, toinen ehkä toiseen, uuteen kaupunginosaan vievän tien varrella. Tämä saattaa selittää sen, että Markus esittää ihmeen tapahtuneen Jeesuksen tullessa kaupungista, kun taas Luukas kertoo sen tapahtuneen hänen lähestyessään kaupunkia ja ollessaan matkalla sinne (Luuk 19:1). Kysymyksessä on voinut olla myös kaksi parantamisihmettä, toinen Jeesuksen mennessä Jerikoon ja toinen hänen lähtiessään sieltä, ja Matteus on ehkä yhdistänyt nämä.
36.Jos sokealla ei ollutkaan näkeviä silmiä, hänellä oli joka tapauksessa korvat ja suu, ja hän käytti niitä kykyjä, jotka hänellä oli. Ei ollut epätavallista, että paljon kansaa kulki ohi. Siitä syystä hän varmasti oli asettunutkin juuri sinne. Mutta nyt oli ihmisjoukossa kuitenkin jotakin tavallisuudesta poikkeavaa.
37.Jeesus oli tähän aikaan tunnettu kaikkialla maassa, ja kerjäläinen oli epäilemättä kuullut puhuttavan hänestä aikaisemmin. Heti saadessaan kuulla, kuka oli tulossa, hänessä syttyi toivo.
38.Sokealle kerjäläiselle Jeesus ei ollut vain »Jeesus, Nasaretilainen». Hän oli Daavidin Poika, siis Messias. Tämä oli nimittäin Messiaan nimitys. Tällä sanonnalla hän ilmaisi kuulleensa hänestä ja ajatelleensa häntä. Mies oli itse asiassa ei ollut tavannutkaan häntä eikä kokenut ihmettä.
39.Ei tunnu siltä, että tämä miehen huuto olisi ollut sinänsä sopimatonta, vaikkakaan kaikki eivät hyväksyneet hänen Jeesukselle antamaansa nimitystä. Luultavasti he käskivät hänen vaieta siksi, että heidän mielestään ei ollut sopivaa, kun kerjäläinen pysäytti niin huomattavan henkilön.
40.Miehen innokas rukous ja hellittämättömyys, vaikka häntä yritettiin estää, palkittiin. Luvun lopussa kerrottu tapaus havainnollistaa vielä luvun alussa olevaa vertausta, jonka mukaan pitäisi aina rukoilla väsymättä. Sokea kerjäläinenkin on esimerkki ihmisestä, joka rukoili ja sai vastauksen. Jeesus seisahtui. Hän ei voinut jatkaa matkaansa kuullessaan huudon. Pysähtymällä hän korosti sitä, että miehellä oli oikeus huutaa hänelle näin.
41.Jeesus teki hänelle oikeastaan suurenmoisen tarjouksen. Mies sai toivoa, mitä tahtoi. Jumalan Poika ikään kuin asetti kaikki jumaluuden aarteet sokean kerjäläisen jalkojen juureen. Kaikki, mitä hän tahtoi, oli käden ulottuvilla.
42.Jeesus korosti miehen oman uskon merkitystä, kun oli kysymys parantumisesta. Hänhän olisi voinut sanoa Jumalan Pojan voiman parantaneen miehen, mutta niin hän ei tehnyt. Jeesus tahtoi painaa hänen mieleensä, mikä voima miehen omassa uskossa piili, kun se vain liittyi oikeaan henkilöön. Alkuteksti osoittaa, että terveeksituleminen oli täydellinen ja pysyvä. Kerjäläisen ei enää tarvinnut palata pimeyteen.
43.Kaikki, mitä kerjäläinen halusi, oli näkönsä takaisin saaminen, ja kun hän näki, hän halusi nähdä vain Jeesuksen. Siksi hän seurasi häntä. Kun mies ja kansa ylistivät Jumalaa tässä tilanteessa, se oli ikään kuin alkusoitto vähän myöhemmin tuleville hoosianna-huudoille Jerusalemissa (19:37).