Luku 9

Jeesus lähettää kaksitoista apostolia

(Matt. 10:5-15; Mark. 6:7-13)
Jeesus kutsui koolle ne kaksitoista ja antoi heille voiman ja vallan karkottaa kaikki riivaajat(5) ja parantaa tauteja.
2. Hän lähetti heidät julistamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita
3. ja sanoi heille: "Älkää ottako mitään mukaan matkalle, ei sauvaa, ei laukkua, ei leipää, ei rahaa eikä toista paitaa.
4. Mihin taloon tulettekin, siihen jääkää ja siitä lähtekää.
5. Jos teitä ei oteta vastaan, lähtekää pois siitä kaupungista ja pudistakaa tomu jaloistanne todistukseksi heitä vastaan."
6. Niin he lähtivät ja kulkivat kylästä kylään julistaen evankeliumia ja parantaen sairaita kaikkialla.
7. Herodes kiinnostuu Jeesuksesta
(Matt. 14:1-12; Mark. 6:14-29)
Neljännesruhtinas Herodes sai kuulla kaikesta, mitä tapahtui, eikä tiennyt, mitä ajatella. Jotkut näet sanoivat Johanneksen nousseen kuolleista,
8. jotkut taas arvelivat, että Elia oli ilmestynyt, ja toiset taas, että joku entisajan profeetoista oli noussut ylös.
9. Herodes sanoi: "Johanneksen minä olen mestauttanut, mutta kuka tämä on, josta minä saan kuulla tällaista?" Ja hän etsi tilaisuutta nähdäkseen Jeesuksen.
10. Jeesus ruokkii viisituhatta miestä
(Matt. 14:13-21; Mark. 6:30-44; Joh. 6:1-14)
Apostolit palasivat ja kertoivat Jeesukselle, mitä olivat tehneet. Hän otti heidät mukaansa ja vetäytyi yksinäisyyteen autioon paikkaan lähelle kaupunkia, jonka nimi oli Beetsaida.
11. Mutta kun ihmiset saivat tietää siitä, he seurasivat häntä. Hän otti heidät vastaan, puhui heille Jumalan valtakunnasta ja paransi kaikki, jotka parantamista tarvitsivat.
12. Kun päivä alkoi kallistua iltaan, ne kaksitoista tulivat ja sanoivat hänelle: "Lähetä ihmiset luotasi, että he menisivät hankkimaan yösijan ja ruokaa ympärillä olevista kylistä ja maataloista, sillä täällä me olemme autiolla seudulla."
13. Jeesus sanoi heille: "Antakaa te heille syötävää." Mutta he vastasivat: "Meillä ei ole enempää kuin viisi leipää ja kaksi kalaa, ellemme lähde ostamaan ruokaa kaikelle tälle väelle."
14. Väkeä oli näet noin viisituhatta miestä. Hän sanoi opetuslapsilleen: "Järjestäkää heidät ryhmiin aterioimista varten, noin viisikymmentä kuhunkin ryhmään."
15. He tekivät niin ja järjestivät kaikki aterioimaan.
16. Sitten Jeesus otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen, siunasi ja mursi ja antoi ne opetuslapsilleen kansalle jaettaviksi.
17. Kaikki söivät ja tulivat kylläisiksi, ja tähteeksi jääneitä palasia kerättiin kaksitoista korillista.
18. Pietari tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi
(Matt. 16:13-19; Mark. 8:27-29)
Kerran, kun Jeesus oli yksinäisyydessä rukoilemassa ja opetuslapset olivat hänen kanssaan, hän kysyi heiltä: "Kenen ihmiset sanovat minun olevan?"
19. He vastasivat: "Johannes Kastajan, toiset Elian, toiset taas sanovat, että joku entisajan profeetoista on noussut ylös."
20. "Entä te? Kenen te sanotte minun olevan?" Jeesus kysyi. Pietari vastasi: "Sinä olet Jumalan Kristus."
21. Jeesus puhuu kuolemastaan
(Matt. 16:21; Mark. 8:31)
Vakavasti varoittaen Jeesus kielsi heitä puhumasta tästä kenellekään
22. ja sanoi: "Ihmisen Pojan pitää kärsiä paljon. Hän joutuu vanhinten, ylipappien ja kirjanoppineiden hylkäämäksi. Hänet tapetaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee ylös."
23. Jeesuksen seuraamisesta
(Matt. 16:24-28; Mark. 8:34-9:1)
Jeesus sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.
24. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, pelastaa sen.
25. Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta saattaisi itsensä tuhoon tai turmioon?
26. Joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika häpeää, kun hän tulee kirkkaudessaan ja Isän ja pyhien enkelien kirkkaudessa.
27. Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa ennen kuin näkevät Jumalan valtakunnan."
28. Kirkastusvuorella
(Matt. 17:1-8; Mark. 9:2-9)
Noin kahdeksan päivän kuluttua siitä, kun Jeesus oli tämän puhunut, hän otti mukaansa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan.
29. Jeesuksen rukoillessa hänen kasvojensa hahmo muuttui ja hänen vaatteensa tulivat säteilevän valkoisiksi.
30. Samassa siinä oli kaksi miestä, Mooses ja Elia, ja he keskustelivat hänen kanssaan.
31. He ilmestyivät kirkkaudessa ja puhuivat hänen poismenostaan, jonka hän oli toteuttava Jerusalemissa.
32. Mutta Pietari ja ne, jotka olivat hänen kanssaan, olivat unen raskauttamia. Herätessään he näkivät Jeesuksen kirkkauden ja kaksi miestä, jotka seisoivat hänen luonaan.
33. Kun nämä olivat lähtemässä Jeesuksen luota, Pietari sanoi: "Mestari, meidän on hyvä olla täällä. Tehkäämme siis kolme majaa, sinulle yksi, Moosekselle yksi ja Elialle yksi." Mutta hän ei tiennyt, mitä sanoi.
34. Pietarin vielä puhuessa tuli pilvi ja peitti heidät varjoonsa. He pelästyivät joutuessaan pilven sisään.
35. Pilvestä kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun Poikani, se valittu. Kuulkaa häntä!"
36. Kuultuaan äänen he huomasivat, että Jeesus oli yksin. He olivat vaiti eivätkä niinä päivinä kertoneet kenellekään mitään siitä, mitä olivat nähneet.
37. Riivattu poika
(Matt. 17:14-18; Mark. 9:14-27)
Kun he seuraavana päivänä olivat tulossa alas vuorelta, tuli Jeesusta vastaan suuri väkijoukko.
38. Väkijoukon keskeltä huusi muuan mies: "Opettaja, minä rukoilen sinua: tule katsomaan poikaani, sillä hän on ainoa lapseni.
39. Vähän väliä henki ottaa hänet valtaansa, ja hän alkaa heti huutaa. Se kouristaa häntä, niin että vaahtoa tulee suusta, ja vain vaivoin se poistuu hänestä, runnellen häntä.
40. Pyysin sinun opetuslapsiasi ajamaan sen ulos, mutta he eivät pystyneet."
41. Jeesus vastasi: "Voi tätä epäuskoista ja kieroutunutta sukupolvea! Kuinka kauan minun on oltava teidän luonanne ja kärsittävä teitä? Tuo poikasi tänne."
42. Vielä pojan tullessakin riivaaja repi ja kouristi häntä kovasti. Mutta Jeesus nuhteli saastaista henkeä, paransi pojan ja antoi hänet takaisin hänen isälleen.
43. Ja kaikki hämmästyivät Jumalan valtasuuruutta.
44. Jeesus puhuu jälleen kuolemastaan
(Matt. 17:22,23; Mark. 9:30-32)
Kun kaikki ihmettelivät sitä, mitä Jeesus teki, hän sanoi opetuslapsilleen: "Painakaa mieleenne nämä sanat: Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin."
45. Mutta he eivät käsittäneet tätä puhetta. Se oli heiltä salattu, niin etteivät he sitä ymmärtäneet eivätkä uskaltaneet kysyä häneltä siitä.
46. Kuka on suurin?
(Matt. 18:1-5; Mark. 9:33-37)
Opetuslasten kesken tuli kiistaa siitä, kuka heistä mahtoi olla suurin.
47. Mutta Jeesus tiesi heidän sydämensä ajatuksen. Hän otti lapsen, asetti hänet viereensä
48. ja sanoi heille: "Joka ottaa luokseen tämän lapsen minun nimessäni, se ottaa luokseen minut, ja joka ottaa luokseen minut, ottaa luokseen hänet, joka on minut lähettänyt. Joka on pienin teistä kaikista, se on suuri."
49. Riivaajia ulos ajava mies
(Mark. 9:38-40)
Silloin Johannes rupesi puhumaan ja sanoi: "Mestari, me näimme erään miehen ajavan ulos riivaajia sinun nimessäsi. Me kielsimme häntä, koska hän ei kulje meidän kanssamme."
50. Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Älkää kieltäkö, sillä joka ei ole teitä vastaan, se on teidän puolellanne."
51. Jeesus matkalla kohti Jerusalemia
Samarialaiset torjuvat Jeesuksen
Kun Jeesuksen ylösottamisen aika oli täyttymässä, hän kääntyi Jerusalemia kohti mennäkseen sinne.
52. Edellään hän lähetti sananviejiä. Nämä lähtivät matkaan ja menivät erääseen samarialaisten kylään valmistelemaan hänen tuloaan.
53. Mutta siellä ei otettu häntä vastaan, koska hän oli menossa Jerusalemiin.
54. Kun hänen opetuslapsensa Jaakob ja Johannes huomasivat sen, he sanoivat: "Herra, tahdotko, että käskemme tulen langeta alas taivaasta ja tuhota heidät?"(6)
55. Mutta Jeesus kääntyi ja nuhteli opetuslapsia [ja sanoi: "Te ette tiedä, minkä hengen omia te olette.
56. Ihmisen Poika ei tullut ihmisten sieluja hukuttamaan vaan pelastamaan" ](7). Sitten he lähtivät toiseen kylään.
57. Seuraa minua!
(Matt. 8:19-22)
Heidän kulkiessaan tiellä joku sanoi Jeesukselle: "Minä seuraan sinua, minne ikinä menet."
58. Jeesus sanoi hänelle: "Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole paikkaa, mihin hän päänsä kallistaisi."
59. Eräälle toiselle hän sanoi: "Seuraa minua!" Tämä sanoi: "Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni."
60. Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Anna kuolleiden haudata kuolleensa! Mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa."
61. Vielä eräs toinen sanoi: "Minä lähden seuraamaan sinua, Herra. Salli minun kuitenkin ensin käydä sanomassa jäähyväiset kotiväelleni."
62. Hänelle Jeesus sanoi: "Ei kukaan, joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ole kelvollinen Jumalan valtakuntaan."

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Luuk. 9:1-62)

Kahdentoista lähettäminen

1.Jumalallisena johtajana Jeesus ei ainoastaan pystynyt itse tekemään ihmeitä, vaan hän saattoi myös siirtää tämän kyvyn muille. Hän antoi opetuslapsille sekä mahdollisuuden että oikeuden tehdä ihmeitä. Voiman antaa Jeesus, mutta se täytyy ottaa vastaan uskossa ja se vaikuttaa vastaanottajan uskon mukaan. Jakeessa 40 on esimerkki siitä, että he eivät voineet käyttää saamaansa voimaa epäuskon tähden.
2.Markus toteaa (6:7), että he lähtivät kaksittain, ja että he myös voitelivat sairaat öljyllä (6:13). Heidät oli asetettu työhön tuomaan apua sekä hengelliseen että ruumiilliseen hätään. Julistajalla on lähettilään tehtävä. Hänen asianaan ei ole väitellä ongelmista ja vaikeuksista, vaan julistaa sitä sanomaa, jota viemään hänet on lähetetty, ja tehdä se arvovallalla ja voimalla. Lähettämisen tarkoitus oli laajentaa Jeesuksen omaa palvelustyötä. »Hän lähetti heidät niin kuin aurinko levittää säteitään, ruusu tuoksuaan ja tuli säkeniään» (Krysostomos).
3.Opetuslasten piti olla matkallaan kevyesti varustettuja; he eivät saaneet kiinnittää mieltään ja sydäntään mihinkään. Tämä periaate on sama kaikkina aikoina, vaikka yksityiskohdat voivat vaihdella ajan ja paikan mukaan. Heidän ainoa rikkautensa oli sanoma, jota he julistivat ja josta he käytännössä elivät. Jeesus opetti heitä olemaan riippuvaisia vain Jumalasta. Markuksen mukaan (6:8) he saivat ottaa matkalleen sauvan. Tarkoitus on ehkä ollut, että jos jollakin oli sauva, hän voi ottaa sen mukaansa, mutta uutta ei pitänyt ostaa. Ei tarvitsisi tehdä erityisvalmisteluja niin kuin lähdettäessä pitkälle matkalle.
4.Matt 10:11:n mukaan heidän tuli tiedustella ensin tarkoin majapaikkaa ja sen saatuaan pysyä talossa, vaikka se olisi köyhäkin. Talosta toiseen muuttaminen voitaisiin tulkita tyytymättömyydeksi, ja se saattaisi aiheuttaa kitkaa.
5.Evankeliumi etenee siellä, missä on vastaanottavaa mieltä, mutta ketään ei pitäisi yrittää pakkoa käyttäen saada avautumaan sille. Merkiksi siitä, että opetuslapset olivat tehtävänsä suorittaneet jossakin kaupungissa, heidän piti menetellä kuin rabbiini kuljettuaan pakanallisella maaperällä, ks. Apt 13:51.
Teko ilmaisi, että he eivät ottaneet mitään mukaansa kaupungista ja että he vapautuivat kaikesta vastuusta niihin nähden, jotka siellä asuivat.
6.Luukas mainitsee vain lyhyesti, mitä tapahtui. Opetuslapset tottelivat Jeesuksen käskyä ja tekivät hänen sanansa mukaan. "Julistaen (euangelidzè)", on eri sana kuin jakeessa 2 käytetty. He julistivat hyviä uutisia. Jae kuvaa heidän laajaa toimintaansa. Jeesus kulki kaikkialla Galileassa. Julistusta seurasivat näkyvät voimateot. Luukas kertoo koko ajan, mitä Jeesus teki ja opetti (Apt 1:1).
Johannes Kastajan kuolema

7.Herodes Antipas hallitsi Galileaa, aluetta, jolle Jeesus oli keskittänyt enimmän osan toiminnastaan, ks. 3:1. Hän oli täysin neuvoton kuullessaan, mitä Jeesus ja hänen opetuslapsensa tekivät. Epäilemättä hän oli ennenkin kuullut puhuttavan Jeesuksesta, mutta uudet huhut hänestä saivat hänet entistä enemmän hämmennyksiin. Myös Matteus ja Markus kertovat Herodeksella olleen tässä mainitun käsityksen.
8.Huomaa sanontojen "on ilmestynyt" (Elia) ja "on noussut ylös" (joku vanhoista profeetoista) ero. Elia ei olisi voinut nousta ylös, koska hän ei ollut koskaan maistanut kuolemaa (2 Kun 2:11). Sekä Jeremiaa että Jesajaa pidettiin tulevan Messiaan sanansaattajina, vaikkakin vähäisemmässä määrin kuin Eliaa. Odotettiin, että Jeremia ilmoittaisi liitonarkin ja uurimin kätköpaikan.
9.Ainoastaan tässä kohdassa Luukas mainitsee Johannes Kastajan kuoleman. Mahdollisesti Herodeksella oli omantunnontuskia, mutta luultavampaa on, että hän ajatteli tätä pelolla. Hän korosti sanaa minä. Hän luuli selvittäneensä kaiken lopullisesti antamalla katkaista Johannekselta pään. Useissa tilanteissa Herodes yritti päästä näkemään Jeesusta. Johannes Kastajan hän tunsi, joten hänen olisi ollut helppo ratkaista, oliko »tämä» sama mies. Hänen toiveensa toteutui, mutta vasta ristiinnaulitsemisen yhteydessä.
Jeesus ruokkii 5000 miestä

10.Ei mainita, miten kauan apostolit olivat poissa. Nyt oli tarkoitus, että he saisivat levätä. Koskaan Jeesuksella ei ollut ollut suurempaa tarvetta saada olla rauhassa opetuslapsineen kuin nyt, heidän palattuaan matkaltaan. He ylittivät järven veneellä ja saapuivat Jordanin itäpuolella Gennesaretin järven pohjoisrannalla sijaitsevaan pieneen Beetsaida Julias-nimiseen kylään. Beetsaida-nimisiä kaupunkeja oli monta. Tämä oli saanut nimensä keisari Augustuksen Julia-tyttären mukaan.

11.Ihmiset kävelivät jalan järven pohjoisrantaa pitkin (Mark 6:53). Luukas on kuvauksessaan hyvin lyhytsanainen. Opetuslapsille oli varmasti pettymys, kun he eivät saaneetkaan olla yksin Jeesuksen seurassa, mutta hän näki ihmisten tilan ja antoi heille, mitä he kaipasivat. Vaikkakin Jeesus oli tullut tänne saadakseen olla yksin opetuslapsineen, hän ei lähettänyt luokseen tullutta kansaa pois. Se, että hän otti heidät vastaan, osoittaa, millainen hän oli. Hänen sydämensä oli täynnä sääliä ja armahtavaisuutta. Ihmiset olivat hänen mielestään kuin lampaat ilman paimenta, ja hän teki kaikkensa ohjatakseen heitä oikeaan ja auttaakseen heitä. Se hetki, jolloin hän sai olla yksinäisyydessä, koitti myöhemmin hänen lähetettyään kansan kotiin ja opetuslapset järvelle. Silloin hän rukoili yksin useita tunteja (Matt 14:23).
12.Jeesus esitti opetuslapsille Joh 6:5-7:n mukaan jo varhain aamulla, että kaikille näille ihmisille piti hankkia ruokaa. Hän tiesi itse, mitä tekisi, mutta he eivät tienneet sitä eivätkä keksineet parempaa ratkaisua kuin lähettää ihmiset kotiin. Näyttää siltä, että opetuslapset eivät odottaneet minkäänlaista ihmettä tässä yhteydessä. He olivat olleet mukana Kaanan häissä, ja sillä kertaa he uskoivat häneen hänen suorittamansa ihmeteon jälkeen (Joh 2:11). Ilmeisesti nyt he eivät odottaneet mitään vastaavaa.
13.Opetuslapset olivat aikaisemmin kehottaneet kansaa lähtemään koteihinsa. Sen tähden Jeesus korosti, että juuri heidän, opetuslasten piti antaa ihmisille ruokaa. Viisi leipää ja kaksi kalaa olivat erään pienen pojan eväät (Joh 6:9). Oli pääsiäisaika (Joh 6:4), mutta Jeesus ei voinut uskonnollisten johtajien vastustuksen tähden lähteä Jerusalemiin juhlille. Sen sijaan hän järjesti todellisen juhlan autiomaassa.

14.Matteus mainitsee (14:21), että myös naisia ja lapsia oli paikalla. Viisi leipää ja kaksi pientä kalaa eivät riittäneet niin monelle, mutta Jeesus tiesi, mitä hänellä oli. Hän saattoi pyytää heitä istuutumaan aterialle. Heidät järjestettiin tällä tavalla varmastikin siksi, että ruoan jakaminen olisi helpompaa. Kukaan ei pysty kuvittelemaan opetuslasten ajatuksia, kun Jeesus pyysi heitä järjestämään ihmiset näin, mutta he tekivät joka tapauksessa hänen sanansa mukaan. Hän ei puhunut heidän kanssaan enempää, vaan jatkoi ihmeen valmistelua. Tuhansien ihmisten piti saada ruokaa, mutta opetuslapset eivät tienneet kehottaessaan kansaa istuutumaan ruokakunnittain, miten se tapahtuisi.
15.Opetuslapset pyysivät ihmisiä istuutumaan, sillä he ymmärsivät, että Jeesus tiesi, mitä tekisi. He tottelivat kyselemättä.
16.Siunaus oli luultavasti tavallinen jokaisen hurskaan juutalaisen ruokarukous, jonka perheen päämies piti ennen ateriaa.

17.Ihmiset eivät saaneet vain yhtä makupalaa, vaan söivät itsensä kylläisiksi viidestä leivästä ja kahdesta pikku kalasta. Vakat olivat nk. käsikoreja, "kofinoi", joita juutalaiset tavallisesti pitivät mukana matkoillaan.
Pietarin tunnustus

18.Luukas kertoo kuudesta tapauksesta, joissa Jeesus rukoili, mutta muut evankelistat eivät niitä mainitse. Nyt puheena olevan lisäksi ne ovat 3:21; 5:16; 6:12; 9:29; 11:1. Erämaassa tapahtuneen ihmeen jälkeen Jeesus puhui Kapernaumissa elämän leivästä (Joh 6:35); sitten hän lähti pohjoiseen Tyyron ja Siidonin alueille. Tämän jälkeen hän tuli takaisin Dekapolikseen ja jälleen pohjoiseen Filippuksen Kesareaan. Monet hänen seuraajistaan luopuivat hänestä hänen Kapernaumissa pitämänsä puheen jälkeen. Kun sanotaan opetuslasten olleen yksin hänen kanssaan, tarkoitetaan, että tavallisesti mukana ollut kansa ei ollut paikalla. Paikalla olivat vain Jeesus ja lähimmät opetuslapset.
19.Vastaus on sama kuin jakeissa 7-8 mainittu. Ymmärrettiin, että Jeesus ei ollut tavallinen ihminen, mutta Messias oli aina kuviteltu mahtavaksi maalliseksi hallitsijaksi. Oli vaikea yhdistää Jeesuksen toimintaa häneen.

20.Suuri kysymys oli, kuka Jeesus lähimpiensä mielestä oli. Hän halusi saada avoimen tunnustuksen. Täydellisempi vastaus on Matt 16:16:ssa.
21.Syy opetuslasten vaikenemiseen oli varmasti se, että jos asia tulisi tunnetuksi, se voisi aiheuttaa väärinkäsityksiä. Juutalaiset olivat valmiit seuraamaan ketä tahansa, joka tohti väittää olevansa Messias. Jos he olisivat seuranneet häntä siitä syystä, he olisivat ymmärtäneet väärin sen, mitä hän halusi heille opettaa. Kansan odotus oli leimautunut aivan liian maalliseksi. Jeesuksen oli pakko samanaikaisesti paljastaa itsensä ja olla paljastamatta.
Ensimmäinen kärsimysilmoitus

22.Puhe kärsimyksestä tuntuu olleen täysin uutta opetuslapsille, mutta se oli heidän Herransa vastaus heidän uskontunnustukseensa. Hän ikään kuin sanoi heidän olevan täysin oikeassa, mutta hänen tehtävänsä maan päällä johtaisi kärsimyksiin ennen ylösnousemusta. Jeesuksen ilmaisutavan mukaan oli selvää, että kärsimys ei ollut onnettomuus, vaan jumalallinen välttämättömyys. Ylösnousemus oli yhtä varma kuin ristiinnaulitseminen. Juutalaisten Suuri neuvosto oli se elin, joka oli hänet hylkäävä, siis kansakunnan korkein juridinen ja uskonnollinen voimatekijä. Neuvostoon kuuluivat mainitut kolme ryhmää: vanhimmat, ylipapit ja kirjanoppineet. "Hyljittäväksi (apodokimadzè)", hylättäväksi koetuksen jälkeen, kuten esim. tutkittaessa rahan aitoutta.
23.Tässä Luukas käyttää ensimmäisen kerran sanaa "risti". Jeesuksen opetuslapsen omat pyyteet ja toivomukset piti jättää taka-alalle. Nyt Jeesus ei puhunut vain lähimmille opetuslapsilleen, vaan kaikille. Muukin kansa oli paikalla (Mark 8:34). Jeesus tahtoi itselleen vain vapaaehtoisia seuraajia, jotka tietävät, mihin ryhtyvät. Risti ei tässä tarkoita tavallisia inhimillisiä vaikeuksia, suruja, pettymyksiä, sairautta, kuolemaa, köyhyyttä tms., vaan sitä, mikä meidän täytyy kestää ja minkä menetämme Kristusta palvellessamme. Sen, joka päättää lähteä matkalle, "täytyy" luopua jostakin. Kuulijat olivat varmasti nähneet kuolemaantuomittuja, jotka kantoivat ristiään teloituspaikalle. He tiesivät, mitä Jeesus tarkoitti. Sillä, joka tuli ristiään kantaen tiellä vastaan, ei ollut paluun mahdollisuutta. Tämä kuvaa suurinta itsensäkieltämistä.
24.Jeesuksen juuri lausuma kehotus on sekä varoitus että lupaus. Elämän pelastaminen - itsekkään elämän, jolloin suurin mielenkiinto on kohdistunut maallisiin asioihin - on sama kuin hengellinen itsemurha. Vrt. 2 Tim 2:11-12.

25."Voittaa omakseen" tarkoittaa tässä samaa kuin kadottaa, koska iankaikkisen elämän ulkopuolelle jääminen merkitsee kuolemaa.
26.Vastakohtana sille, mistä Jeesus puhuu jakeessa 23, hänen kieltämisensä tarkoittaa, että pidetään maailmaa parempana kuin Jeesusta; jonka luota käännytään pois ja eletään itselle. Sitä, joka ei halua olla hänen opetuslapsensa, ei myöskään kohdella opetuslapsena. Jeesus viittaa tässä toiseen tulemiseensa. Vaikka hän nyt joutuu kärsimään, hän tulee kerran takaisin kirkkaudessa. Hän saapuu omassa kirkkaudessaan, ja Isän kirkkaus tulee hänen mukanaan ja enkelit ympäröivät hänet kirkkaudellaan. Vrt. 2 Tess 1:7-10.
27.Jeesuksen puheelle Jumalan valtakunnasta tässä yhteydessä on olemassa monenlaisia tulkintoja, joiden mukaan ne tarkoittavat Jeesuksen kirkastumista vuorella, ylösnousemusta, taivaaseenastumista, helluntaita, kristinuskon leviämistä, evankeliumin kehitystä yksityisessä kristityssä, Jerusalemin hävitystä tai hänen toista tulemustaan. Kaikkia näitä näkemyksiä voidaan perustella. On epäselvää, mitä Jumalan valtakunta tässä yhteydessä on, mutta se saattaa tarkoittaa, että he näkevät sen ylösnousseen Vapahtajan teoissa. Täydellisenä Jumalan valtakunta ilmestyy vasta Jeesuksen tullessa takaisin.
Jeesuksen kirkastuminen

28.Samat kolme opetuslasta saivat olla mukana kahdessa muussakin tilanteessa Jeesuksen kanssa: Jairuksen tyttären kuolleista herättämisessä (8:51) ja Getsemanessa (Matt 26:37). Perimätieto kertoo kirkastusvuoren olleen Taabor, mutta koska Jeesus oli Filippuksen Kesarean lähettyvillä, se on tuskin oikea olettamus. Kukaan ei voi varmuudella sanoa, mikä vuori tämä oli. Opetuslapset eivät menneet Jeesuksen kanssa vuorelle nähdäkseen hänet kirkastettuna. He menivät sinne rukoilemaan yhdessä hänen kanssaan, ja kirkastuminen tapahtui rukouksen aikana. Luukas puhuu kahdeksasta päivästä. Ensimmäistä ja viimeistä päivää pidettiin kokonaisina päivinä, vaikka ne eivät sitä olisi olleetkaan. Tarkka aika on kuusi päivää.
29.Jeesuksen kirkkaus ei säteillyt häneen ulkoapäin loistavasta valosta, vaan se oli hänen sisäistä kirkkauttaan, joka muutaman hetken loisti hänestä näkyviin. Tämä tapahtui hänen rukoillessaan.

30.Mooses ja Elia olivat lain ja profeettojen edustajia. He ikään kuin edustivat niitä, jotka olivat kuolleet uskossa häneen, joka oli tuleva, ja niitä, jotka elävinä temmattaisiin ylös hänen tulemuksessaan. Tapahtumalla oli siis myös vertauskuvallinen yhteys siihen, mitä tapahtuu Jeesuksen tulemuksessa (2 Piet 1:16-18). Mooses ja Elia olivat Haanokin lisäksi Vanhan testamentin ainoat henkilöt, jotka eivät kuolleet ja tulleet haudatuiksi muiden ihmisten tavoin. Mooses kuoli Nebon vuorella, ja Jumala itse hautasi hänet sinne, niin että kukaan ei löytänyt hänen ruumistaan. Elia otettiin taivaaseen tulisilla hevosilla ja vaunuilla. Nämä kaksi edustavat lakia ja profeettoja, eli koko kirjoituksia (Vanhaa testamenttia). Opetuslapset tiesivät heidän olevan Mooses ja Elia ilman mitään esittelyjä. He tunsivat heidät sisäisen näkemyksen avulla.
31.Jeesuksen kuolema oli keskeisenä aiheena. Se on myös avain itse kirkkauteen. Vain Luukas kertoo, mistä he puhuivat. "Poismeno (eksodos)", pois tai ulos lähteminen. Israelin lähtöä Egyptistä kutsutaan eksodukseksi. Mooses, joka oli silloin Herran palvelija, sai nyt olla keskustelemassa Jeesuksen poismenosta. Pietari sanoi myöhemmin kuolemaansa »lähdöksi» käyttäen tätä samaa sanaa, 2 Piet 1:15.
32.Se, että opetuslapset olivat unen raskauttamia, voi viitata siihen, että kirkastuminen tapahtui myöhään yöllä. Myös jae 37 näyttää vahvistavan tätä. Jeesuksen mukana vuorella olleet opetuslapset olivat hänen kanssaan myös Getsemanessa, ja he nukahtivat sielläkin.
33.Pietari olisi mielellään halunnut pitkittää tätä kokemusta. He saivat nähdä vain pienen välähdyksen taivaallisesta kirkkaudesta, mutta se riitti herättämään heissä halun jäädä sinne. Ensimmäiseksi heidät valtasi pelko (Mark 9:6). Nyt he ovat aivan ymmällään. Kukaan ei ollut sanonut heille mitään. He olivat siellä vain silminnäkijöinä, sivustaseuraajina, mutta heidän harras halunsa oli jäädä sinne.
34.Tätä pilveä Pietari sanoi myöhemmin »ylhäisimmältä kirkkaudelta» tulleeksi (2 Piet 1:17). Todennäköisintä on, että pilvi peitti Jeesuksen ja hänen taivaalliset vieraansa. Ääni puhui opetuslapsille pilvestä (j. 35). Se oli tapahtuman huipentuma: Isä vahvisti Jeesuksen tehtävän. Pilvi on se verho, johon Jumala kätkeytyy tullessaan maan päälle. Se ei ole synkkä eikä uhkaava pilvi, vaan valoa säteilevä (Matt 17:5).

35.Kaiken hengellisen ilmestyksen ydin on Jeesuksen kirkastaminen. Tämä sama ääni oli puhunut Jeesusta kastettaessa, ja sanomakin oli sama (3:22). Jeesus oli "valittu" rajoittamattomassa merkityksessä, kun Mooses ja Elia sen sijaan olivat valitut palvelemaan määrätyssä tehtävässä, vrt. 23:35 ja 5 Moos 18:15. Jumalan käsky opetuslapsille oli, että he kuulisivat Jeesusta, Jumalan Poikaa. Heidän piti kuulla häntä myös silloin, kun hän puhui kuolemastaan, mitä he eivät aikaisemmin olleet tahtoneet tehdä.
36.Kokemus oli ihmeellinen, mutta he eivät kertoneet siitä kenellekään. Jeesus kielsi heitä (Matt 17:9). Kun he taas näkivät Jeesuksen, hän oli samanlainen kuin ennenkin. Samalla hetkellä kun taivaasta tuleva ääni kuului, Mooses ja Elia hävisivät. Jäljelle jäi vain Jeesus. Isä ei kirkastanut ketään muuta kuin hänet. Heidän piti kuunnella Jeesusta, häntä, joka oli lain ja profeettojen täyttymys. Luukas kertoo opetuslasten vaikenemisen, kun taas Matteus ja Markus mainitsevat kiellon (Matt 17:9; Mark 9:9).
Jeesus parantaa riivatun pojan

37.Luukas jättää mainitsematta opetuslasten kysymyksen Eliasta (Mark 9:9-13) ja siirtyy suoraan kertomaan, mitä tapahtui alhaalla laaksossa Jeesuksen ollessa vuorella. Vain Luukas mainitsee tämän tapahtuneen kirkastumista seuraavana päivänä. Tämä osoittaa vuorikokemuksen ajaksi edellisen illan tai yön.
38.Tässä samoin kuin Nainin lesken pojan tapauksessa Luukas kertoo kysymyksessä olevan ainoan pojan. Markus kirjoittaa (9:14), että kirjanoppineet väittelivät opetuslasten kanssa.
39.Miehen tilanne oli toivoton, sillä kukaan ei pystynyt auttamaan häntä. Ehkä hän oli kuullut opetuslasten toiminnasta ja heidän kyvystään ajaa ulos pahoja henkiä (9:1). Nyt hän ei kuitenkaan saanut apua.

41.Ei ole aivan selvää, kenelle Jeesus osoitti sanansa puhuessaan epäuskoisesta ja nurjasta sukupolvesta. Mies, joka oli pyytänyt rukoilemaan poikansa puolesta, ei ollut mikään sukupolvi, vaan yksityishenkilö. Hänellä oli uskoa, vaikkakaan se ei ollut täydellistä (Mark 9:24). Todennäköisintä on, että Jeesus puhui kaikille paikalla oleville, jotka eivät uskoneet pojan paranemiseen. On myös esitetty, että se tarkoittaisi parantamaan kykenemättömiä apostoleita ja ilmaisisi heidän hengellisen kypsymättömyytensä. "Nurja (diastrefè)", 'vääntynyt, kieroutunut'. Jeesus oli kokenut taivaallisen ilmapiirin vuorella. Nyt hän oli alhaalla maailmassa epäuskon ilmausten keskellä. Hänen sanoistaan ei kuitenkaan kuvastunut kärsimättömyys. Hän oli täällä omasta halustaan. Mutta hän tunsi itsensä vieraaksi tässä epäuskoisessa ympäristössä.
42.Riivaaja sai nyt viimeisen tilaisuuden purkaa raivoaan. Se tiesi, että Jeesus ajaisi sen ulos. Yksi Jeesuksen sana riittäisi tekemään sen. "Repi ja kouristi", ilmaisua käytettiin nyrkkeilijöistä, jotka kaatavat toisensa kumoon tai painijoista, jotka viskelevät vastustajaansa. Viimeinen huomautus, että poika annettiin takaisin hänen isälleen, on ainoastaan Luukkaalla ja on hänelle luonteenomainen. Vrt. 7:15.
43.Kaikki Jeesuksen tekemät ihmeet kruunasi se, että Jumalalle annettiin kunnia. Vrt. 5:26 ja 7:16. Ihmiset ihmettelivät, että parantaminen oli niin helppoa Jeesukselle, kun hänen opetuslapsensa olivat yrittäneet kuitenkaan onnistumatta.
Toinen kärsimysilmoitus

44.Nämä sanat Jeesus osoitti erityisesti opetuslapsille. Muut ihmettelivät vieläkin tapahtunutta. Jeesus toisti opetuslapsille saman, minkä hän oli aikaisemmin sanonut kärsimisestään ja kuolemastaan. On mahdollista, että hän pyysi heitä muistamaan nämä sanat, vaikka he juuri silloin eivät niitä ymmärtäneetkään. Tässä ei sanota yksityiskohtaisesti, kenen käsiin Jeesus annettaisiin, mutta on selvää, että tämä oli Jumalan päätöksen mukaista eikä vain Juudaksen kavalluksen seuraus.

45.Miksi opetuslapset pelkäsivät? Luultavasti siksi, että he aavistivat, mitä tapahtuisi, eivätkä halunneet ymmärtää sellaista, mikä oli heille niin vastenmielistä. Tahto ohjaa usein ymmärrystä. He eivät tahtoneet tietää, mitä sisimmässään pelkäsivät. Kukaan ei ole sokeampi kuin se, joka kieltäytyy näkemästä. On myös mahdollista, että jos he olisivat ymmärtäneet kaiken täydellisesti, he olisivat voineet väistyä sivuun aikaisemmin. Ehkä heillä ei olisi ollut rohkeutta kestää loppuun asti.
Jeesus opettaa nöyryyttä

46.Moni asia viittaa siihen, että tähän aikaan opetuslasten joukossa vallitsi eripuraisuus (ks. Mark 9:50). Millään muulla luomakunnan jäsenellä ei ole niin vähän syytä ylpeillä kuin ihmisellä, ja kaikista ihmisistä kristityn tulisi olla muita nöyrempi. Kun opetuslapset pohtivat tätä, se osoittaa, miten vähän Jeesuksen puhe kärsimisestä oli heihin vaikuttanut.
47.Jeesus ei aluksi sanonut mitään. Hän vain asetti esiin lapsen, joka tässäkin edusti avutonta, toisista riippuvaista ihmistä. Luukas selittää selvästi, että suuruus taivasten valtakunnassa ei ollut käsitteellisen ajattelun ongelma. Kysymys, joka heidän omassa piirissään oli syntynyt, oli mitä suurimmassa määrin havainnollinen. Myöhemmin Jaakob ja Johannes tulivat niin rohkeiksi, että uskalsivat pyytää ensimmäisiä sijoja (Mark 10:37).
48.Lapsi ei kuvaa kunnioitettua ja arvossapidettyä opetuslasta, mutta tässä Jeesus opettaa, että suuresti arvostetun opetuslapsen tulee ottaa vastaan pieniä lapsia. Hän ei tee sitä vain ihastuksestaan heihin, vaan siksi, että he kuuluvat Kristukselle.
49.Johannes tuntuu halunneen sanoa, että täytyy olla tietyt rajat, tai sitten hänen omatuntonsa syytti häntä siitä, mitä hän oli tehnyt. Vrt. 4 Moos 11:27-29. On ilmeistä, että vähän kauemmaskin tulesta putoaa kipinöitä! Jeesuksella ei ollut vain noita kahtatoista työtoveria.

50.Pahuuden vastaisessa taistelussa ei ole puolueettomuutta. Mies oli oikealla puolella. Jeesus ojensi Johannesta ja antoi hänelle ohjeet tulevaisuutta varten. Ahdasmielisyys voi estää näkemästä Jumalan tahtoa.
Jeesus lähtee Galileasta

51.Mikään mahti ei voinut estää Jeesusta kulkemasta sitä tietä, joka oli säädetty. Hänen sydämensä oli mukana uhrissa, jonka hän antoi. Hän vaelsi tuskien tien varmana voitosta. Risti oli hänen edessään, mutta hän näki myös kirkkauden. Hän tiesi, että tämä Jerusalemiin lähtö merkitsisi kuolemaa, mutta myös ylösnousemusta. Kielelliset ilmaisut osoittavat, että Jeesus oli täysin tietoinen ristinsä ja kuolemansa läheisyydestä.
52.Samaria oli Galileasta Jerusalemiin johtavan suoran tien varrella. Oli välttämätöntä lähettää edeltäkäsin sanansaattaja kertomaan Jeesuksen tulosta, sillä hänellä oli paljon seuralaisia. Luultavasti lähetettiin kaksi niistä kahdestatoista, ehkä Jaakob ja Johannes.
53.Usein samarialaiset eivät ottaneet ystävällisesti vastaan pyhiinvaeltajia. Joitakin jopa tapettiin, koska he olivat matkalla Jerusalemiin. Juutalaisten ja samarialaisten toistensa halveksiminen oli molemminpuolista. He eivät kieltäytyneet ottamasta Jeesusta vastaan majoitettavien liian suuren määrän vuoksi, vaan hylkäsivät hänet itsensä. He eivät sietäneet sitä, että hän kulki heidän pyhäkkönsä ohi ikään kuin se ei olisi merkinnyt mitään.
54.Jaakobia ja Johannesta kutsuttiin »ukkosenjylinän pojiksi» (Mark 3:17), ja tämän nimen antoi heille Jeesus. He olivat hyvin innokkaita ja heillä oli vahva usko Jeesukseen. He eivät pitäneet tapahtunutta heihin itseensä kohdistuneena henkilökohtaisena loukkauksena, vaan Mestarinsa häpäisemisenä. Kenties veljekset muistivat, että juuri näillä seuduilla profeetta Elia oli kutsunut tulen taivaasta hävittämään Ahasjan miehet, eikä kovin kaukana ollut sekään paikka, jossa hän oli itse kohonnut taivaaseen tulessa (2 Kun 2:11).

55.He eivät tunteneet Mestarin mielenlaatua. Hän ei ollut tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan (Joh 12:47). Jeesus ei koskaan rukoillut vihamiehiänsä vastaan, vaan heidän puolestaan. Hän teki eri luonnonvoimiin liittyviä ihmeitä, mutta tulta ei koskaan tässä yhteydessä mainita. Opetuslapset uskoivat, että heitä johdatti sama Henki kuin Eliaa, mutta he olivat väärässä. He eivät kiivailleet Jumalan puolesta, vaan taustalla oli heidän oma ärtymyksensä. Joka tapauksessa on hämmästyttävää, että he saattoivat karkeasti toivoa sellaista raakaa tekoa, joka olisi tuhonnut äitejä ja pikkulapsia sen itsessään varsin vähäpätöisen asian vuoksi, että he eivät halunneet auttaa majoittamisessa! Se seikka, että Jeesus kääntyi heidän puoleensa ja nuhteli heitä, osoittaa hänen kulkeneen edellä ja opetuslasten seuranneen jäljessä.
56.Jeesus tarjosi pelastusta, mutta ei pakottanut ketään ottamaan sitä vastaan. Kun hänet torjuttiin, hän vetäytyi pois. Ei tiedetä, mikä tämä toinen kylä oli. Mahdollisesti sekin oli samarialainen kylä, jossa sitten oltiin ystävällisempiä. Se on voinut olla myös galilealainen kylä, koska tässä tapauksessa on kyseessä raja-alue. Jeesus noudatti itse opetuslapsille antamaansa kehotusta: Ellei heitä otettu vastaan jossakin kaupungissa, heidän piti mennä toiseen.
Jeesuksen seuraamisesta

57.Mies näyttää hyvin määrätietoiselta ja varmalta, mutta ilmeisesti hän ei ollut laskenut kustannuksia, kuten voi päätellä Jeesuksen vastauksesta (j. 58). Ei ole väärin olla innostunut ja herkästi syttyvä, mutta kun on kysymys näin vakavasta asiasta, on tiedettävä, mihin on ryhtymässä. Tämä mies oli yksi niistä, jotka luottavat sokeasti omiin mahdollisuuksiinsa. Jeesus vaatii kuitenkin muutakin kuin hyvää tahtoa. Sen, joka aikoo seurata häntä, on kuoltava itselleen.
58.Jeesus ei hylännyt eikä hyväksynyt hänen tarjoustaan. Hän vain muistutti miestä tosiasioista. Jeesus ei valita, vaan sen sijaan riemuitsee: Minua ei mikään sido tähän maailmaan!
59.Matteuksen mukaan (8:21) tämä mies oli opetuslapsi. Oletettavasti hän tarkoitti ettei voinut tulla niin kauan kuin isä eli. Hän vain ilmaisi sen toisin sanoin. Jos isä olisi jo ollut kuollut, mies ei luultavasti olisi ollut siellä juuri nyt, koska hautaus tapahtui yleensä välittömästi kuoleman jälkeen.

60.Tällä sanaleikillä Jeesus tarkoitti, että hengellisesti kuolleet, jotka eivät välitä Jumalan valtakunnan levittämisestä, saisivat haudata ruumiillisesti kuolleet. Vastaavanlainen asia tulee esille Joh 5:21-29:ssä. Jakeissa 21-27 on kysymys hengellisestä ylösnousemuksesta synnistä, kun taas jakeissa 28 ja 29 Jeesus puhuu ruumiin ylösnousemisesta kuolleista. Vrt. Joh 11:25. Luultavasti mies käytti vanhaa isäänsä tekosyynä, jotta hänen ei tarvitsisi ryhtyä palvelemaan Jeesusta.
61.Samoin kuin ensimmäinen, kolmaskin tarjoutui palvelukseen itse. Toista Jeesus pyysi. Tästä viimeisestä mainitsee vain Luukas. Jeesus ei voi hyväksyä puolinaisuutta. Eivät elävät eivätkä kuolleet saa estää tulemasta Jeesuksen opetuslapseksi. "Ottaa jäähyväiset (apotassomai)", oikeastaan 'jättää paikkansa rivissä'. Luuk 14:33:ssa sana on käännetty 'luopua'.
62.Sen sijaan että olisi suunnannut katseensa eteenpäin, kyntäjä tähyili taaksepäin johonkin, joka vaati hänen huomionsa puoleensa. Ehkä hän halusi nähdä, miten oli siihen asti onnistunut. Näin hän ajatteli suoritettavana olevaa työtään vain puolella sydämellä. Sitä paitsi aurat olivat niin kevyitä, että ne kaatuivat helposti, ellei keskittynyt työhön. "Sovelias (euthetos)", 'hyvin paikoilleen asetettu'.

Sivun alkuun